Riitaa siitä kun en ole joku kodinhengetär
Enpä tätäkään arvannut ennen yhteenmuuttoa ja yhteisen arjen vakiintumista :( . Että mies olettaa ja odottaa, että olen joku kodinhengetär, joka jatkuvasti sisustelee ja puunailee kotia ja leivoskelee jotain kakkusia jne. Mies tekee kyllä itse kotitöitä myös, eli kyse ei ole siitä kuka täyttäisi tiskikoneen. Vaan siitä, että hän yrittää vaatia rivien välistä, että olisin luonteeltani sellainen kodinhengetärmäinen nainen, joka luo koko ympärilleen yhteiseen kotiin ruokia, kaunista tunnelmaa ja siisteyttä ja sellaista, siis puuhailee pikkukotijuttujen kanssa kaiken kotonaoloajan. Tietenkin siivoan jälkeni ja tarvittaessa ostan uuden ruokapöydän, mutta mutta. Sitten mies silminnähden pettyy (jopa loukkaantuu), ja sanoo, että "sinua ei koti näköjään yhtään kiinnosta". Hän ei itse ole mikään kodinremontoijahengetär, eli hän siivoaa jälkensä ja laittaa välillä ruokaa, mutta minulta odottaa tuollaista ihmeellistä jatkuvaa kotipuuhailua. Millä tällaisen riidan ratkaisee? En ole sellainen kuin mies haluaa, enkä halua sellaiseksi tulla. Mies on pettynyt ja loukkaantunut. Ei kuulemma halua erota.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Ota sinä sitten tilanteesta todellista vastuuta ja eroa.
En minäkään halua erota, tykkään miehestäni eikä ole mitään sellaista isoa syytä erota. Rasittaa vain tämä yksi ainainen riidanaihe. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota sinä sitten tilanteesta todellista vastuuta ja eroa.
En minäkään halua erota, tykkään miehestäni eikä ole mitään sellaista isoa syytä erota. Rasittaa vain tämä yksi ainainen riidanaihe. Ap.
Onko anoppisi sellainen kodinhengetär? Se selittäisi paljon.
Jos miestä kiinnostaa, niin hän voi itse alkaa sisustaa ja puunata kotia. Jos hänellä on paljon rahaa, hän voi myös ostaa palvelun sisustussuunnittelijalta.
Hienosti keksitty juttu! Kuinka kauan tätä juttua päässäsi kehittelit?
Tsori, tapasi kirjoittaa on jo tuttu. Kirjoitat ihan viihdyttävästi, mutta kykysi menevät hukkaan av:lla.
Ajattelin samaa, kuin tuossa ylempänä, että taitaa anoppi olla sellainen kodinhengetär, kuin mies ap:ta luulee.
Eroa. Ihan oikeasti, tuollaisista asioista ihmiset vain katkeroituu. Siivous, rahankäyttö, uskonto, mielikuva lasten kasvatuksesta, näiden on syytä mennä yksiin tai tulevaisuudessa tulee ongelmia.
Väännä miehelle vielä kerran rautalangasta se että et ole mikään 50-luvun pikkuvaimo eikä sinusta sellaista tule. Mies joko hyväksyy sinut sellaisena kuin olet tai eroaa ja etsii uuden haaveitaan vastaavan vaimon.
Ihan typerä asia riideltäväksi. Mies voi ihan vapaasti askarrella joulukortit, sisustaa kotia ja leipoa pikkuleipiä itse jos haluaa elää jossain idyllissä.
Miten tuosta saa riidan aikaiseksi? Mies sanoo että olisipa kiva kun leipoisit. Sinä vastaat että et tykkää leipoa, leivo itse herraseni. Ja lähdet omiin puuhiin. Missä se riita oli?
Ihan kuin minun mieheni... :/ Itse en ole myöskään kodinhengetär vaikka olen nainen, vaan teen vain pakolliset kotityöt. Minusta elämä menee hukkaan jos stressaa murusista pöydällä. Mies taas häiriintyy, jos on tiskejä altaassa tai muruja pöydällä tai jos koulukirjani ovat vähän levällään kirjoituspöydällä. Minusta ne ovat normaaleja elämisen jälkiä. Anoppi on juuri sellainen kodin hengetär, kaikki kotona sisustuksessa valkoista eikä yhtään tahraa missään. Anoppi lakaisee joka päivä töiden jälkeen lattialta valkoiset koirankarvat ja pudistelee vuodevaatteita yms. Kaikki sisustuksessa tiptop eikä tavaroita saa jättää lojumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota sinä sitten tilanteesta todellista vastuuta ja eroa.
En minäkään halua erota, tykkään miehestäni eikä ole mitään sellaista isoa syytä erota. Rasittaa vain tämä yksi ainainen riidanaihe. Ap.
Onko anoppisi sellainen kodinhengetär? Se selittäisi paljon.
On anoppi sellainen. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuosta saa riidan aikaiseksi? Mies sanoo että olisipa kiva kun leipoisit. Sinä vastaat että et tykkää leipoa, leivo itse herraseni. Ja lähdet omiin puuhiin. Missä se riita oli?
Riita tulee tuon jälkeen, mies nimittäin suuttuu ja alkaa tiuskimaan. Ap.
Huoh taas keksitty juttu, jotta päästään haukkumaan miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuosta saa riidan aikaiseksi? Mies sanoo että olisipa kiva kun leipoisit. Sinä vastaat että et tykkää leipoa, leivo itse herraseni. Ja lähdet omiin puuhiin. Missä se riita oli?
Riita tulee tuon jälkeen, mies nimittäin suuttuu ja alkaa tiuskimaan. Ap.
Anna tiuskia ihan yksinään. Hei kaikkeen ei ole pakko vastata yhtään mitään! Edes siihen ekaan kommenttiin.
Kuulostaa todella ihan minun mieheltä.
Nr 10
Vierailija kirjoitti:
Enpä tätäkään arvannut ennen yhteenmuuttoa ja yhteisen arjen vakiintumista :( . Että mies olettaa ja odottaa, että olen joku kodinhengetär, joka jatkuvasti sisustelee ja puunailee kotia ja leivoskelee jotain kakkusia jne. Mies tekee kyllä itse kotitöitä myös, eli kyse ei ole siitä kuka täyttäisi tiskikoneen. Vaan siitä, että hän yrittää vaatia rivien välistä, että olisin luonteeltani sellainen kodinhengetärmäinen nainen, joka luo koko ympärilleen yhteiseen kotiin ruokia, kaunista tunnelmaa ja siisteyttä ja sellaista, siis puuhailee pikkukotijuttujen kanssa kaiken kotonaoloajan. Tietenkin siivoan jälkeni ja tarvittaessa ostan uuden ruokapöydän, mutta mutta. Sitten mies silminnähden pettyy (jopa loukkaantuu), ja sanoo, että "sinua ei koti näköjään yhtään kiinnosta". Hän ei itse ole mikään kodinremontoijahengetär, eli hän siivoaa jälkensä ja laittaa välillä ruokaa, mutta minulta odottaa tuollaista ihmeellistä jatkuvaa kotipuuhailua. Millä tällaisen riidan ratkaisee? En ole sellainen kuin mies haluaa, enkä halua sellaiseksi tulla. Mies on pettynyt ja loukkaantunut. Ei kuulemma halua erota.
Minä olen sanonut jokaiselle miesystävälle, että minä en sitten ole mikään kodin hengetär. Nykyiselle aviomiehelleni sanoin saman ja hän otti tämän tokaisun hieman ärsyyntyneenä esille keväällä. Että häntä ärsyttää, kun minä en siivoa niin usein yms. ja kotona on sotkuista. Joo, en siivoa niin usein. Teen töitä tälläkin hetkellä kolmessa eri firmassa ja opiskelen. Miehellä on vain yksi työ ja koulua todella harvoin. Hänellä on paljon enemmän vapaa-aikaa mitä minulla, mutta hän väsyy ihan normaali arjessa paljon nopeammin mitä minä. Normaali työpäivän jälkeen hän on niin väsynyt, ettei jaksa siivota. Viikonloppuisin latailee akkuja. Nyt kesälomallaan on lepäillyt ja nukkunut todella paljon. Itse olen painanut aamusta iltaan ja viikonloput töissä. Juu, en ehdi siivota. Mies ei jaksa siivota tai jos siivoaa, ei eroa huomaa, koska jälki on paljon huolimattomampa mitä minulla. Siivoo myös etanan vauhtia ja pitää taukoja välissä. Minä kun siivoon, siivoon tarkasti ja tehokkaasti. Silloin kun aikaa on.
Ärsytti aika paljon tuo miehen valitus. Itse tekee töitä huomattavasti vähemmän eikä juurikaan käy koulussa tai saa kursseja suoritettua. Minä teen kursseja JA paiskin töitä ihan sikana. Jossain välissä pitäis mullakin olla aikaa nukkua. Kesälomaa ei mulla ole pätkätöiden ja pätkösoppareiden takia.
Eli ymmärrän sua ap, mulla vähän sama tilanne.
Ei taida olla miehellä napanuora vielä ihan katkennut, kun ottaa noin koville se, ettei avovaimo ole kuten oma äiti. :)
Mitä ihmettä ne miehet ajattelee, ei voi vaatia toista olemaan pikku kotitonttu jos ei itsekään ole.
Vierailija kirjoitti:
Huoh taas keksitty juttu, jotta päästään haukkumaan miehiä.
Haukutaanko tässä ketjussa miehiä? Kyse on yhdestä parisuhteesta ja yhdestä miehestä. Jos koko juttu on edes totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tätäkään arvannut ennen yhteenmuuttoa ja yhteisen arjen vakiintumista :( . Että mies olettaa ja odottaa, että olen joku kodinhengetär, joka jatkuvasti sisustelee ja puunailee kotia ja leivoskelee jotain kakkusia jne. Mies tekee kyllä itse kotitöitä myös, eli kyse ei ole siitä kuka täyttäisi tiskikoneen. Vaan siitä, että hän yrittää vaatia rivien välistä, että olisin luonteeltani sellainen kodinhengetärmäinen nainen, joka luo koko ympärilleen yhteiseen kotiin ruokia, kaunista tunnelmaa ja siisteyttä ja sellaista, siis puuhailee pikkukotijuttujen kanssa kaiken kotonaoloajan. Tietenkin siivoan jälkeni ja tarvittaessa ostan uuden ruokapöydän, mutta mutta. Sitten mies silminnähden pettyy (jopa loukkaantuu), ja sanoo, että "sinua ei koti näköjään yhtään kiinnosta". Hän ei itse ole mikään kodinremontoijahengetär, eli hän siivoaa jälkensä ja laittaa välillä ruokaa, mutta minulta odottaa tuollaista ihmeellistä jatkuvaa kotipuuhailua. Millä tällaisen riidan ratkaisee? En ole sellainen kuin mies haluaa, enkä halua sellaiseksi tulla. Mies on pettynyt ja loukkaantunut. Ei kuulemma halua erota.
Minä olen sanonut jokaiselle miesystävälle, että minä en sitten ole mikään kodin hengetär. Nykyiselle aviomiehelleni sanoin saman ja hän otti tämän tokaisun hieman ärsyyntyneenä esille keväällä. Että häntä ärsyttää, kun minä en siivoa niin usein yms. ja kotona on sotkuista. Joo, en siivoa niin usein. Teen töitä tälläkin hetkellä kolmessa eri firmassa ja opiskelen. Miehellä on vain yksi työ ja koulua todella harvoin. Hänellä on paljon enemmän vapaa-aikaa mitä minulla, mutta hän väsyy ihan normaali arjessa paljon nopeammin mitä minä. Normaali työpäivän jälkeen hän on niin väsynyt, ettei jaksa siivota. Viikonloppuisin latailee akkuja. Nyt kesälomallaan on lepäillyt ja nukkunut todella paljon. Itse olen painanut aamusta iltaan ja viikonloput töissä. Juu, en ehdi siivota. Mies ei jaksa siivota tai jos siivoaa, ei eroa huomaa, koska jälki on paljon huolimattomampa mitä minulla. Siivoo myös etanan vauhtia ja pitää taukoja välissä. Minä kun siivoon, siivoon tarkasti ja tehokkaasti. Silloin kun aikaa on.
Ärsytti aika paljon tuo miehen valitus. Itse tekee töitä huomattavasti vähemmän eikä juurikaan käy koulussa tai saa kursseja suoritettua. Minä teen kursseja JA paiskin töitä ihan sikana. Jossain välissä pitäis mullakin olla aikaa nukkua. Kesälomaa ei mulla ole pätkätöiden ja pätkösoppareiden takia.
Eli ymmärrän sua ap, mulla vähän sama tilanne.
Aika käsittämätöntä miten todellisuudentaju voi olla hukassa sen suhteen mikä on reilua.
Ota sinä sitten tilanteesta todellista vastuuta ja eroa.