Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni kadehtii omaa aikaani
15.08.2018 |
Siis, ollaan perhe kahdella lapsella ja kahdella vanhemmalla. Mies on aina poikki töistä tullessaan joten suunnistaa sänkyyn joko nukkumaan tai selaamaan kännykkää n. 1,5t ja aloittaa iltahommat, jotka tällä hetkellä sisältää remontointia. Olen kotiäiti tällä hetkellä, joten yön keskinäisten unien lisäksi hommat alkaa aamulla klo 7 ja jatkuu siivouksilla ym muilla kotihommilla päiväunien aikana ja jatkuu lasten huolehtimisella kasiin asti. Eli kun lapset saan sänkyyn, aloitan oman hetkeni, joka katkeilee vähän väliä palautellessani esikoista takaisin sänkyyn.
Nyt vaan alkaa kuppi mennä nurin, sillä huomasin että minun hengähdys hetkeä ei enää häiritse lapsi, vaan aina joku pikku homma miehelle. Ja kun autan siinä ja palaan kirjani tai kännykän pariin, taas pikku homma ja taas yks pikku homma.
Jos miestäni häirittäisiin hänen levollaan, hän hyppisi seinille kiukuisaan, miksi minun hetkeni ei saa omaa rauhaa?
Kysymykseni on, onko teillä puolisoja jotka eivät anna levätä kun on sinun vuorosi, vaan pudottelee vähän väliä jotain tehtäviä? Miten olette nostaneet asian esille ettei toinen suutu?
Kommentit (84)
Huoh, täällä nukutaan lopulta, joten pakko jatkaa hommia. Pitää hakea miehen auto huollosta kun murut herää, hän kun ei ehtinyt sitä eilen hakea, joten ei siivoskella kun he ovat hereillä. Bussilla hommassa menee melkein parituntia, kaupassakin pitäisi käydä ja hakea yksi väsynyt mies töistä... kun yritetään tukea häntä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pahoitteluni, yritän lukea ajatuksianne illalla jos saan levätä hetken.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen lapsia kävin kaverini kanssa monesti salilla, niin vakioksi tuli, että mies soitti noin tunnin kuluttua lähdöstäno ja kysyy meneekö vielä kauan/tulenko kohta? Tämä jopa alkoi ärsyttämään ystäväänikin kun ei edes salivaatteita ehditty laittaa ja toinen jo huhuilee perään.
Ap
Miten voi mennä tunti siihen että lähtee salille mutta ei saa edes salivaatteita päälle?
Tunnissa olen käynyt salilla ja suihkussa ja olen matkalla kotiin.
t. Mies
Taidat käyttää autoa salilla käymiseen, sillä itselläni oli käytössä bussi ja oven sulkemisesta salin pukukoppiin pääsemiseen meni useimmiten lähemmäksi se tunti.
Ap
Huh. Tulisi etsittyä uusia harrastusmahdollisuuksia lähempää noilla matka-ajoilla. Kaksi tuntia matkaa tunnin salin takia ei kuulosta kovin mielekkäältä.
Niin no, ennen lapsia olisin enemmän aikaa itselle, kevyesti nautin bussissa maisemista ja kunnon hiki jumpasta. Miksi olisi kotona pitänyt päivystää? Kulkihan puolisonikin menoissaan eikä tykännyt jos kyseltiin koska tuut kotiin. Se oli minun aikaani. Silti sekin keskeytettiin poikkeuksetta joka kerta.
Ap
Itse vihaan matkustamista ja koen jokaisen minuutin elämästäni menetetyksi ajaksi.
En tarkoita että säästynyt aika olisi pitänyt "päivystää kotona". Kunhan mietin miten pian tulisin hulluksi, jos joutuisin istumaan vähintään 6 tuntia viikossa bussissa pelkästään salin takia.
Vierailija kirjoitti:
Huoh, täällä nukutaan lopulta, joten pakko jatkaa hommia. Pitää hakea miehen auto huollosta kun murut herää, hän kun ei ehtinyt sitä eilen hakea, joten ei siivoskella kun he ovat hereillä. Bussilla hommassa menee melkein parituntia, kaupassakin pitäisi käydä ja hakea yksi väsynyt mies töistä... kun yritetään tukea häntä.
Ap
Kyllä sitä nyt niin uhriudutaan. Taas kerran, kaikki on ihan omia valintoja. Millaisen miehen olet ottanut asumaan saman katon alle ja olet vielä lapsiakin tehnyt hänen kanssaan. Valinnoilla on seurauksensa.
Kummallista, miten joillakin työssäkäyvillä miehillä kohahtaa ylpeys tai oman itsensä arvottaminen yli toisen, päähän. Luulevat, että kotirouva olisi joku heidän aina valmis palvelijattarensa! Kyllä se on niin, että kun kotiin tullaan, saa suurinkin herra asettaa jalkansa maahan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sua nyt auta mikään muu kun se että löydät itsestäsi sen voiman sanoa että tää ei käy, mun tarvitsee levätä ja pidät siitä kiinni. Päätä jo etukäteen että vaikka kuinka mököttäis niin sulla on oikeus sun lepoosi. Niinkauan mies pompottaa sua kun sallit sen ja silloin se on ihan oma syysi.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt, mutta kotiäitinä olo ei varmasti ole ihan noin raskasta. Lepäät lasten päiväuniaikaan, ja autat miestä illalla. Ihan varmasti ehdit siivoukset yms. hoitamaan lasten hereillä ollessa, tai sitten on organisointikyvyssäsi vikaa. Remontointi on yhteistä hyvää, ja mielestäni on täysin väärin että se kaatuu kokonaan työssäkäyvän miehen harteille. Mies ilmiselvästi kaipaa niin seuraa kuin henkistä tukea ja yhdessäoloa kun tuollalailla kyselee. Kokeilepa tänään illalla olla apuna tai vaikka juttuseurana miehelle, voi parisuhdekin kummasti parantua.
Ja joo, olen kolmen lapsen äiti, meillä on niin rakennettu kuin remontoitukin vuosien varrella, eteenkin silloin kun lapset olivat pieniä. Parisuhde voi myös hyvin 25 yhdessäolovuoden jälkeen kun ollaan toistemme apuna ja tukena tarvittaessa.
Olla kotona pienten lasten kanssa on paljon väsyttävämpää kuin vaikka toimistotyö. Toimisto on lomailua! Mikä vaan kodin ulkopuolella on lomailua! "Työpäivän" jälkeen kotityöt ja lastenhoito jaetaan puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvottavia nämä mahtipontiset "minä tuon leivän pöytään"-tyypit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, täällä nukutaan lopulta, joten pakko jatkaa hommia. Pitää hakea miehen auto huollosta kun murut herää, hän kun ei ehtinyt sitä eilen hakea, joten ei siivoskella kun he ovat hereillä. Bussilla hommassa menee melkein parituntia, kaupassakin pitäisi käydä ja hakea yksi väsynyt mies töistä... kun yritetään tukea häntä.
Ap
Kyllä sitä nyt niin uhriudutaan. Taas kerran, kaikki on ihan omia valintoja. Millaisen miehen olet ottanut asumaan saman katon alle ja olet vielä lapsiakin tehnyt hänen kanssaan. Valinnoilla on seurauksensa.
Juuri näin. Jollain se mies meni töihin. Voi myös hakea auton ja käydä samalla kaupassa
Ihan vaan toteat omat rajasi asiallisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt, mutta kotiäitinä olo ei varmasti ole ihan noin raskasta. Lepäät lasten päiväuniaikaan, ja autat miestä illalla. Ihan varmasti ehdit siivoukset yms. hoitamaan lasten hereillä ollessa, tai sitten on organisointikyvyssäsi vikaa. Remontointi on yhteistä hyvää, ja mielestäni on täysin väärin että se kaatuu kokonaan työssäkäyvän miehen harteille. Mies ilmiselvästi kaipaa niin seuraa kuin henkistä tukea ja yhdessäoloa kun tuollalailla kyselee. Kokeilepa tänään illalla olla apuna tai vaikka juttuseurana miehelle, voi parisuhdekin kummasti parantua.
Ja joo, olen kolmen lapsen äiti, meillä on niin rakennettu kuin remontoitukin vuosien varrella, eteenkin silloin kun lapset olivat pieniä. Parisuhde voi myös hyvin 25 yhdessäolovuoden jälkeen kun ollaan toistemme apuna ja tukena tarvittaessa.Voi se kuule olla, sillä aina ne päiväunet kahden lapsen kanssa ei loksahda samalle kohdalle, vaan vauva herää kun toinen nukahtaa. Eli eipä pahemmin levätä. Ja kuten aiemmin vastasin, pakko on asioita tehdä jos heidät yhtäaikaa saa nukkumaan.
Miksei lastenhoitolasten ole yhteistä hyvää? Vain minun mielihyväänikö? Kodin siivous minun mielihyvää? Kokkaus jotta nälkäinen mies saa ruokaa, vain mielihyvääni? Ei yhteistä?
Remonttiasioissa olen pystynyt auttamaan, vaikka mies alussa lupasi että hän ne hoitaa jos minä lapset ja kodin.
Juttuseurana olen mielelläni, mutta voisiko sen ajoittaa jollekin muulle tunnille kuin silloin kun minä haluaisin nollata aivot. Tulisi omalla lepohetkellään jutteleen henkeviä.
Takana parisuhdetta vain "vähäiset" 17 vuotta, tuettu on myötä ja vastoinkäymisessä, mutta minuakin väsyttää kuten miestä. Hänelle suon levon (enkö siis tue?) Mutta minulle sitä ei suoda?
Miksei?
Mies tullut remonttityömaalta kotiin kymmeneltä, väsyneenä pyytää väsyneeltä minulta, hieroisitko? Ja voin vannoa, mieluimmin olisin iskenut päätäni seinään kunnes kipu olisi sivuttanut päänsäryn, mutta hieroin, sillä tiesin että se auttoi häntä.
Mielestäni tuin.
Tuin kuin kuuntelin kaiken mikä oli vaikeaa, tuin kirjottamalla sähköposteja hänen puolestaan keskellä yötä, kun häntä väsytti ja v*tutti niin ettei näe. Ja kaikista mieluiten olisin kömpinyt sänkyyn, mutta minä tein ja tuin.
Minuakin väsyttää. Väsyttää niin että itkettää joinakin päivänä. Miksen minäkin ole oikeutettu hetken hiljaisuuteen, sillä se voi katketa minä hetkenä kun joku herää itkien?
Ap
Tämä menee kyllä yli ja reippaasti. Rakennat oikein marttyyrikruunua. Miksi ihmeessä
Ja liioittelet ja maalailet
T. Vanha vaimo
Miksi ap käy kaupassa, jos aika ei riitä? Kauppapalvelut on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap käy kaupassa, jos aika ei riitä? Kauppapalvelut on keksitty.
Mies voi käydä kaupassa kotiin tullessa TAI käykää kaupassa kerran viikossa autolla
Huoh, tänään on helpompi ilta pitkästä aikaa tiedossa, mies on kuulemma niin väsynyt ettei jaksa tehdä remppaa, joten näpertelee kaiken tekniikan parissa ja niistä minulle on suotu kaikki vapaus, ei kysele mitään. On jopa ihmeellisen rentouttavaa katsoa miten hän näyttää itsekin rentoutuneelta ja tyytyväiseltä. Ei kirosanoja (vielä) ja ei kiukkuisia tuhinoita ja tuhahteluja. Ja ei autakko pikkuhommia.
Väsyttää niin että pelkään nukahtavani tähän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota päikkäriaika itsellesi ja siirrä ne tehtävät iltaan tai lasten valveillaoloajalle. Tee vain valmisteluilta nopeita ruokia, joita voit valmistaa ennen ruoka-aikaa lasten ollessa hereillä tai tee uuniruoka edellisenä iltana valmiiksi. Mies tuosta käytöksestään tuskin pääsee eroon, joten suosittelen sopeutumista.
Yritän suosia pahoina päivinä nopeasti tehtäviä ruokia, luojan kiitos isosta pakastimesta. Mutta silti kaipaa sitä hiljaista hetkeä illalla, kaipa sitä ärtyy kun toinen saa levon ja itse on joko lasten tai miehen tarpeita täyttämässä heti kun sängystä nousee kunnes pääsee takaisin nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota päikkäriaika itsellesi ja siirrä ne tehtävät iltaan tai lasten valveillaoloajalle. Tee vain valmisteluilta nopeita ruokia, joita voit valmistaa ennen ruoka-aikaa lasten ollessa hereillä tai tee uuniruoka edellisenä iltana valmiiksi. Mies tuosta käytöksestään tuskin pääsee eroon, joten suosittelen sopeutumista.
Yritän suosia pahoina päivinä nopeasti tehtäviä ruokia, luojan kiitos isosta pakastimesta. Mutta silti kaipaa sitä hiljaista hetkeä illalla, kaipa sitä ärtyy kun toinen saa levon ja itse on joko lasten tai miehen tarpeita täyttämässä heti kun sängystä nousee kunnes pääsee takaisin nukkumaan.
Äh, taas väsyneenä unohtaa ap:t lopusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen lapsia kävin kaverini kanssa monesti salilla, niin vakioksi tuli, että mies soitti noin tunnin kuluttua lähdöstäno ja kysyy meneekö vielä kauan/tulenko kohta? Tämä jopa alkoi ärsyttämään ystäväänikin kun ei edes salivaatteita ehditty laittaa ja toinen jo huhuilee perään.
Ap
Miten voi mennä tunti siihen että lähtee salille mutta ei saa edes salivaatteita päälle?
Tunnissa olen käynyt salilla ja suihkussa ja olen matkalla kotiin.
t. Mies
Taidat käyttää autoa salilla käymiseen, sillä itselläni oli käytössä bussi ja oven sulkemisesta salin pukukoppiin pääsemiseen meni useimmiten lähemmäksi se tunti.
Ap
Huh. Tulisi etsittyä uusia harrastusmahdollisuuksia lähempää noilla matka-ajoilla. Kaksi tuntia matkaa tunnin salin takia ei kuulosta kovin mielekkäältä.
Niin no, ennen lapsia olisin enemmän aikaa itselle, kevyesti nautin bussissa maisemista ja kunnon hiki jumpasta. Miksi olisi kotona pitänyt päivystää? Kulkihan puolisonikin menoissaan eikä tykännyt jos kyseltiin koska tuut kotiin. Se oli minun aikaani. Silti sekin keskeytettiin poikkeuksetta joka kerta.
Ap
Itse vihaan matkustamista ja koen jokaisen minuutin elämästäni menetetyksi ajaksi.
En tarkoita että säästynyt aika olisi pitänyt "päivystää kotona". Kunhan mietin miten pian tulisin hulluksi, jos joutuisin istumaan vähintään 6 tuntia viikossa bussissa pelkästään salin takia.
Mieheni vihaa myös matkustamista, aina murisee kun olisi jo perillä. Kaipa se on jokin luonteenpiirre. Itse en vihaa, tykkään lukea tai kutoa, siinähän se aika menee. Ajaminenkin on ok, hyvä musiikki ja laulu alkaa. En ikinä kokenut niitä siirtoja salille huonona tai ikävänä, minulle oli ihan sama luinko kirjaani bussissa vai kotisohvalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen myös miettinyt, että iltavuoroon mennessäni joskus aamut oli mahdottomia, sillä jos mieheni heräsi ennen minua, alkoi äänekäs itsekseen sadattelu, kaapin ovien paiskominen ja astioiden koluuttaminen. Sekä jos heräsin ja nousin käymään vessaan, alkoi ruikutus että keittäisinkö hänelle kahvia/teetkö aamupalaa, kun on niin kiire. Huomasin että se alkoi olla joka kertaista, joten tokaisin että herätköön aikaisemmin jos on kiire, minä haluan nukkua vielä. Itselle ei tullut mielenkään kysyä aamuvuoroon mennessäni häntä keittämään kahveja tai muuta jos sattuu pyörähtämään aamulla vessassa.
En tiedä onko tämä oleellista, muistan joskus vaan ihmetelleeni, onko hän mustasukkainen siitä että sain nukkua pidempään kuin hän?
Mennenpä taas tekemään yhden pikkuhomman... huoh.
Ap
No tämä on tuttua kyllä joo. Kai se jostain lapsellisuudesta ja itsekkyydestä vaan kertoo että ei osaa yhtään asettua toisen asemaan tai miettiä miten toimitaan kun tilanne on toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, jolla on sympatiat miehen puolella. Onhan se nyt ihan väärin, että mies työpäivän jälkeen tekee remonttia yksin! Toinen tekee yhteistä hyvää kodin eteen ja toinen valittaa. Toinen laittaa lautoja ja toinen lukee kirjaa. Kumman idea remontti oli? Ja miksi ei palkattu ammattimiestä tekemään remonttia, jos kummallakaan ei ole mielenkiintoa ja jaksamista tehdä sitä?
Mietipä vielä.. Molemmat tekevät ensin täyden työpäivän, sanotaan vaikka 8-16, toinen töissä ja toinen kotona. Kotona tekevä tekee vielä sitä kuuluisaa yhteistä hyvää kodin ja perheen eteen koko sen ajan. Sitten yksi tulee töistä ja menee muitta mutkitta lepäämään puoleksitoista tunniksi ja sillä välin sen toisen työpäivä jatkuukin vain. Se jatkuu siihen asti että lapset menee nukkumaan ja sitten olisi vihdoin hänen aikansa huokaista niin sitä ei sallitakaan. Ihan vain siksi kun se aiemmin levännyt on jo joutunut taas tekemään jotain kotonaan, yhyy.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, ap, mutta seurustelet mieslapsen kanssa. Sanon tämän siksi, että tunnistan miehesi käytöksen omasta itsestäni – käyttäydyin nuorempana noin ÄITIÄNI kohtaan.
Asuessani kotona, vielä täysi-ikäistymisen kynnykselläkin, riskasin äitiäni tekemään milloin mitäkin, vaikka homma olisi minulle itselleni ollut ihan yhtä helppo hoitaa.
"Äiti, tuotko mulle lasin limsaa!", huutelin omasta huoneesta kun äiti oli olkkarissa, minulla jopa lyhyempi matka keittiöön kuin äidillä.
Koulutehtäviä tehdessä, jos kynästä loppui lyijy, saatoin huutaa "Äiti, mä teen läksyjä, tuotko mulle lisää lyijyä! Sitä on mun laukun siinä sivutaskussa, se laukku on siellä eteisen lattialla!"
"Äiti, tarkistatko siitä aikataulusta monelta se bussi lähtee!", vaikka olin itse tietokoneen äärellä ja olisin voinut helposti tarkistaa saman tiedon netistä,
jne.Tein tätä siksi, että olin yksinkertaisesti vain niin LAISKA ja mukavuudenhaluinen, etten halunnut käyttää edes sitä 10 sekuntia "omaa aikaani" esim. huoneesta toiseen kävelemiseen – mutta teinin mielenmaailmalla oli täysin OK käskyttää omaa mutsia kerran vartissa.
Täytyy myöntää, että tätä lukiessa sydäntä kouraisi, sillä ennenkin olen miettinyt miten olo on kuin palvelijalla tai äidillä. Sillä miehen äiti, vaikka kuinka ihana onkin, on niin pilalle passannut poikansa kuin vain voi. Kaikki nenän eteen pyytämättä. Nuorempana vitsailin kyläilyjen lopuksi että kumma ettei hän pureskellutkin ruokaa valmiiksi suussaan ja oksentanut poikansa suuhun.
Ap
Voi se kuule olla, sillä aina ne päiväunet kahden lapsen kanssa ei loksahda samalle kohdalle, vaan vauva herää kun toinen nukahtaa. Eli eipä pahemmin levätä. Ja kuten aiemmin vastasin, pakko on asioita tehdä jos heidät yhtäaikaa saa nukkumaan.
Miksei lastenhoitolasten ole yhteistä hyvää? Vain minun mielihyväänikö? Kodin siivous minun mielihyvää? Kokkaus jotta nälkäinen mies saa ruokaa, vain mielihyvääni? Ei yhteistä?
Remonttiasioissa olen pystynyt auttamaan, vaikka mies alussa lupasi että hän ne hoitaa jos minä lapset ja kodin.
Juttuseurana olen mielelläni, mutta voisiko sen ajoittaa jollekin muulle tunnille kuin silloin kun minä haluaisin nollata aivot. Tulisi omalla lepohetkellään jutteleen henkeviä.
Takana parisuhdetta vain "vähäiset" 17 vuotta, tuettu on myötä ja vastoinkäymisessä, mutta minuakin väsyttää kuten miestä. Hänelle suon levon (enkö siis tue?) Mutta minulle sitä ei suoda?
Miksei?
Mies tullut remonttityömaalta kotiin kymmeneltä, väsyneenä pyytää väsyneeltä minulta, hieroisitko? Ja voin vannoa, mieluimmin olisin iskenut päätäni seinään kunnes kipu olisi sivuttanut päänsäryn, mutta hieroin, sillä tiesin että se auttoi häntä.
Mielestäni tuin.
Tuin kuin kuuntelin kaiken mikä oli vaikeaa, tuin kirjottamalla sähköposteja hänen puolestaan keskellä yötä, kun häntä väsytti ja v*tutti niin ettei näe. Ja kaikista mieluiten olisin kömpinyt sänkyyn, mutta minä tein ja tuin.
Minuakin väsyttää. Väsyttää niin että itkettää joinakin päivänä. Miksen minäkin ole oikeutettu hetken hiljaisuuteen, sillä se voi katketa minä hetkenä kun joku herää itkien?
Ap