Puolisoni kadehtii omaa aikaani

Meinasin kyllä taas suuttus. Mies surkealla äänellä aiemmin, auta ny vähän, pinoakko nuo laudat pihalta että pääsen tänään nukkumaan.

Ja minähän pinoan, tottakai haluan että hän pääsee nukkumaan tämän vuorokauden puolella. Rakas ihminen ja kaikkea. Ja alan siivoamaan remppatarvikkeita jotta pääsen suihkuun ja sänkyyn. Mies ihmeissään, mitä sä teet? Totean että pakko käydä suihkussa, siirrän nää sivuun kun sulla nyt menee kauan. Mies tokaisi että ei tässä mene kuin vartti, siivoa sitten. Pakko lähteä sadatellen pois.

Ap

Oma huone!

Ei kuulosta ihan terveeltä tommonen, sillä on ihme tarve kontrolloida sun aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vedä rajat. Sano, että nyt en tuo enkä vie enkä jeesaa. Eihän se muuten lopu.

Tiedän että pitäisi. Ja riitahan siitä nousisi. Jälleen kerran. Jonka jälkeen saisin kestää viikon murjottavaa miestä, jälleen kerran.

En jaksaisi riidellä vaikka turhauttaakin niin paljon että tekee mieli kirkua.

Tiedän, että hän on stressaantunut ja hänessä on myös kunnon ripaus draamakuningatarta liioittelemassa hänen taakkaansa. Mutta kun kerron, että minuakin väsyttää, minunkin pitäisi hetki vaan olla eikö noudella kyniä ym... siitä tiuskaistaan että aina jaksan valittaa. Ärsyttää, sillä tiedän etten todellakaan valita enkä nalkuta, yritän juuri näitä välttää, sillä en halua enkä jaksa riidellä.

Minuakin väsyttää, mutta tuntuu kuin minun väsymykseni on vähäisempi hänen rinnallaan joten en saisi asiasta sanoa.

Mutta nyt suihkuun ja hyvää yötä kaikille

Ap

Minulla on myös tuollainen eksä. Ero on sen verran tuore, että asumme vielä yhdessä, mutta odotan innolla omaan asuntoon pääsyä.

Meilläkin vakiojuttuja on jatkuva pompottelu typerien pikkujuttujen takia, jotka mies voisi ihan yhtä hyvin hoitaa itse. Lisäksi mies voi olla koko päivän autotallissa ja antaa minun hoitaa lapsen yksin, mutta jos yritän katsoa tv-sarjaa illalla lapsen nukahdettua, hänelle tulee hirveä tarve kertoa jotain äärimmäisen tärkeää parin minuutin välein. Ja tämäkin mies loukkaantuu verisesti, jos kehtaa sanoa, että haluaisin katsoa sarjaa rauhassa tai voisitko itse hakea, kun olet yhtä lähellä.

Tällä hetkellä mies on ilmeisesti lisäksi kateellinen sairauslomastani. Minulla on välilevyn pullistuma, joka aiheuttaa todella kovia kipuja. Heräilen niiden takia öisin vähän väliä ja joudun syömään vahvoja kolmiolääkkeitä. Lisäksi lapsi on herätellyt minua nyt muutamana yönä jatkuvasti. Mies nukkuu luonnollisesti eri huoneessa, joten hän ei siihen herää. Silti minun pitäisi ilmeisesti olla viemättä lasta päiväkotiin päivisin, ettei minulla vahingossakaan olisi liian helppoa. Lääkäri on kieltänyt nostelun, kumartelun ja kiertoliikkeet, mutta totta kai voin silti hoitaa puolitoistavuotiaan lapsen ympärivuorokautisesti yksin ihan vaan siksi, ettei miehelle tulisi paha mieli. Illat ja yöt tosiaan hoidan jo yksin, sillä mies ei suostu hoitamaan.

Että jos jonkun mielestä nämä kuulostavat pikkuvioilta, niin nyt olisi hyvä mies vapautumassa! Ei lyö, ei tietääkseni petä, pitää juomisensa kohtalaisen piilossa, on suhteen alussa huomaavainen ja hoitaa osuutensa kotitöistä. Lapsia kannattaa hankkia vain, jos haluaa päästä kertaheitolla vauvan ja aikuisen vauvan äidiksi.

up

Olenko ainoa, jolla on sympatiat miehen puolella. Onhan se nyt ihan väärin, että mies työpäivän jälkeen tekee remonttia yksin! Toinen tekee yhteistä hyvää kodin eteen ja toinen valittaa. Toinen laittaa lautoja ja toinen lukee kirjaa. Kumman idea remontti oli? Ja miksi ei palkattu ammattimiestä tekemään remonttia, jos kummallakaan ei ole mielenkiintoa ja jaksamista tehdä sitä?

Niin kauan kuin miehen murjotus häiritsee, niin kauan miehellä on valta. Mitä ihmettä se haittaa jos mies mököttää, eikö se ole vaan plussaa jos pitää suunsa kiinni eikä koko ajan ole vaatimassa?

Ap sinun ongelmasi on, että otat vastuun toisen ihmisen tunteista. Ei ole sinun vastuullasi yrittää estää miehen mökötystä! Sinun vastuullasi on omat tunteesi, ei hänen.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, jolla on sympatiat miehen puolella. Onhan se nyt ihan väärin, että mies työpäivän jälkeen tekee remonttia yksin! Toinen tekee yhteistä hyvää kodin eteen ja toinen valittaa. Toinen laittaa lautoja ja toinen lukee kirjaa. Kumman idea remontti oli? Ja miksi ei palkattu ammattimiestä tekemään remonttia, jos kummallakaan ei ole mielenkiintoa ja jaksamista tehdä sitä?

Huomasitko ap:n tekstissä kohdan, jossa hän kertoi että töistä tullessa mies lepää 1,5 h. Kun ap:n työpäivä on ohi eli lapset on nukkumassa, ap:n lepoa ei sallita. Selitätkö miksi miehen lepo on ok, mutta naisen lepoa ei sallita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, jolla on sympatiat miehen puolella. Onhan se nyt ihan väärin, että mies työpäivän jälkeen tekee remonttia yksin! Toinen tekee yhteistä hyvää kodin eteen ja toinen valittaa. Toinen laittaa lautoja ja toinen lukee kirjaa. Kumman idea remontti oli? Ja miksi ei palkattu ammattimiestä tekemään remonttia, jos kummallakaan ei ole mielenkiintoa ja jaksamista tehdä sitä?

Huomasitko ap:n tekstissä kohdan, jossa hän kertoi että töistä tullessa mies lepää 1,5 h. Kun ap:n työpäivä on ohi eli lapset on nukkumassa, ap:n lepoa ei sallita. Selitätkö miksi miehen lepo on ok, mutta naisen lepoa ei sallita?

Millos sitä remonttia voi sitten tehdä muuten kuin sitten, kun lapset ovat jo nukkumassa? Ei tule mitään kun lapset pyörivät jaloissa. Eli edelleen, miksi on remontti päätetty tehdä, kun sitä ei jakseta tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Siis, ollaan perhe kahdella lapsella ja kahdella vanhemmalla. Mies on aina poikki töistä tullessaan joten suunnistaa sänkyyn joko nukkumaan tai selaamaan kännykkää n. 1,5t ja aloittaa iltahommat, jotka tällä hetkellä sisältää remontointia. Olen kotiäiti tällä hetkellä, joten yön keskinäisten unien lisäksi hommat alkaa aamulla klo 7 ja jatkuu siivouksilla ym muilla kotihommilla päiväunien aikana ja jatkuu lasten huolehtimisella kasiin asti. Eli kun lapset saan sänkyyn, aloitan oman hetkeni, joka katkeilee vähän väliä palautellessani esikoista takaisin sänkyyn.

Nyt vaan alkaa kuppi mennä nurin, sillä huomasin että minun hengähdys hetkeä ei enää häiritse lapsi, vaan aina joku pikku homma miehelle. Ja kun autan siinä ja palaan kirjani tai kännykän pariin, taas pikku homma ja taas yks pikku homma.

Jos miestäni häirittäisiin hänen levollaan, hän hyppisi seinille kiukuisaan, miksi minun hetkeni ei saa omaa rauhaa?

Kysymykseni on, onko teillä puolisoja jotka eivät anna levätä kun on sinun vuorosi, vaan pudottelee vähän väliä jotain tehtäviä? Miten olette nostaneet asian esille ettei toinen suutu?

Jos kotiäidiksi ryhtyy niin kotiäidin hommat hoidetaan. Eikä aleta mussuttaa leiväntuojalle.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli mies joka joka ikisessä asiassa kiekaisi että tuus jeesaamaan. Ja se jeesaaminen oli sitten ruuvimeisseli kädessä vieressä seisomista. Jos häntä itseään joutui häiritsemään levossa oli helvetti irti. Eikä puhettakaan että asiasta olisi kyetty keskustelemaan ilman parin viikon murjotusta. Läksin lätkimään. 

Hyvä että jätit sen sian. Parisuhteessa ei apua pyydetä eikä anneta. Iloisia renkaidenvaihtohetkiä sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, jolla on sympatiat miehen puolella. Onhan se nyt ihan väärin, että mies työpäivän jälkeen tekee remonttia yksin! Toinen tekee yhteistä hyvää kodin eteen ja toinen valittaa. Toinen laittaa lautoja ja toinen lukee kirjaa. Kumman idea remontti oli? Ja miksi ei palkattu ammattimiestä tekemään remonttia, jos kummallakaan ei ole mielenkiintoa ja jaksamista tehdä sitä?

Huomasitko ap:n tekstissä kohdan, jossa hän kertoi että töistä tullessa mies lepää 1,5 h. Kun ap:n työpäivä on ohi eli lapset on nukkumassa, ap:n lepoa ei sallita. Selitätkö miksi miehen lepo on ok, mutta naisen lepoa ei sallita?

Työpäivä? Ap on kotirouva, ei työssä.

Anteeksi nyt, mutta kotiäitinä olo ei varmasti ole ihan noin raskasta. Lepäät lasten päiväuniaikaan, ja autat miestä illalla. Ihan varmasti ehdit siivoukset yms. hoitamaan lasten hereillä ollessa, tai sitten on organisointikyvyssäsi vikaa. Remontointi on yhteistä hyvää, ja mielestäni on täysin väärin että se kaatuu kokonaan työssäkäyvän miehen harteille. Mies ilmiselvästi kaipaa niin seuraa kuin henkistä tukea ja yhdessäoloa kun tuollalailla kyselee. Kokeilepa tänään illalla olla apuna tai vaikka juttuseurana miehelle, voi parisuhdekin kummasti parantua.

Ja joo, olen kolmen lapsen äiti, meillä on niin rakennettu kuin remontoitukin vuosien varrella, eteenkin silloin kun lapset olivat pieniä. Parisuhde voi myös hyvin 25 yhdessäolovuoden jälkeen kun ollaan toistemme apuna ja tukena tarvittaessa.

Heh, huvittavaa...minä, kun en halua, että kukaan tulee häiritsemään, kun teen remppaa tms. :D Parempi, että vaimo on poissa edestä.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, jolla on sympatiat miehen puolella. Onhan se nyt ihan väärin, että mies työpäivän jälkeen tekee remonttia yksin! Toinen tekee yhteistä hyvää kodin eteen ja toinen valittaa. Toinen laittaa lautoja ja toinen lukee kirjaa. Kumman idea remontti oli? Ja miksi ei palkattu ammattimiestä tekemään remonttia, jos kummallakaan ei ole mielenkiintoa ja jaksamista tehdä sitä?

En tiedä oletko, mutta ei hän sitä remonttia yksin tee. Ihan samalla tavalla olen juossut rautakaupassa ja ollut valitsemassa materiaaleja, kuunnellut suunnittelijaa, hyväksynyt suunnitelmia. Ja samaan aikaa hyssyttänyt vauvaa toisella kädellä ja estänyt vanhempaa roikkumasta kaikista esineistä mistä voi vaan roikkua. Päiväuniaikaan olen kiinni sängyssä näitä nukuttamassa, kunnes nukahtavat ja jos en kokkaa ruokaa perheelle (mukaan lukien yksi nälkäinen mies), kerään leluja jotta voi imuroida sisälle kantautunutta rakennuspölyä tai menen lajittelemaan jätteitä mitä kyseinen mies on jännyt pitkin ja poikin talos tai pihaa. Kun pitää nekin siivota ettei tuuli lennätä niitä naapureiden pihalle tai vauva ala järsimään.

Ja kun miehen työpäivä loppuu, minä pidän ne lapset hiljaisina ja poissa hänen luotaan, jotta hän saa levätä. Miksen minä olisi oikeutettu siihen omaan aikaan, olen tässä vuoden yksin ja vain minä yksin hoitanut yövalvomiset ja päivän hoitamiset? Enkä tee siis mielestäsi yhteistähyvää kodin eteen?

Remontti oli yhteinen päätös. Päätös jossa mies itse sopi, että hän hoitaa remontin ja minä kodin ja lapset. Olen kyllä auttanut remontissa parhaani mukaan, mutta hän ei lastenhoidossa tai kodissa.

Ja on palkattu putkimies ja sähkömies, mieheni itse halusi säästämisen vuoksi tehdä itse. Monesti olen kehoittanut, että palkkaa apua jos tarvitset, mutta hän itse sitä ei ole tehnyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, ollaan perhe kahdella lapsella ja kahdella vanhemmalla. Mies on aina poikki töistä tullessaan joten suunnistaa sänkyyn joko nukkumaan tai selaamaan kännykkää n. 1,5t ja aloittaa iltahommat, jotka tällä hetkellä sisältää remontointia. Olen kotiäiti tällä hetkellä, joten yön keskinäisten unien lisäksi hommat alkaa aamulla klo 7 ja jatkuu siivouksilla ym muilla kotihommilla päiväunien aikana ja jatkuu lasten huolehtimisella kasiin asti. Eli kun lapset saan sänkyyn, aloitan oman hetkeni, joka katkeilee vähän väliä palautellessani esikoista takaisin sänkyyn.

Nyt vaan alkaa kuppi mennä nurin, sillä huomasin että minun hengähdys hetkeä ei enää häiritse lapsi, vaan aina joku pikku homma miehelle. Ja kun autan siinä ja palaan kirjani tai kännykän pariin, taas pikku homma ja taas yks pikku homma.

Jos miestäni häirittäisiin hänen levollaan, hän hyppisi seinille kiukuisaan, miksi minun hetkeni ei saa omaa rauhaa?

Kysymykseni on, onko teillä puolisoja jotka eivät anna levätä kun on sinun vuorosi, vaan pudottelee vähän väliä jotain tehtäviä? Miten olette nostaneet asian esille ettei toinen suutu?

Jos kotiäidiksi ryhtyy niin kotiäidin hommat hoidetaan. Eikä aleta mussuttaa leiväntuojalle.

En mussuta kotiäidin hommista, mussutan miksen minäkin saa sitä pientä hetkeä päivästä jolloin saan levätä, eikä vähän väliä tarvitae passata aikuista miestä?

Ja miksi se että mies on ns leivän tuoja, antaa oikeuden pomputtaa toista vähän väliä pikkuasioillaan, asia jotka käytännössä terve mies itse pystyy tekemään. Onhan ne lapset joita hoidan hänenkin lapsiaan ja koska hoidan heitä kotonaan, miehen ei tarvitse aamulla herätä aikaisemmin heitä viemään hoitoon tai illalla kiirehtiä töistä heitä hakemaan, toinen vielä alle vuoden ikäinen, niin olisi päiväkotielämä aika rankkaa. Miehen ei tarvitse maksaa päivähoitomaksuja, käydä neuvolassa taikka lääkärillä, eikä tarvitse edes miettiä kuka jää kotiin kun lapsi sairastaa.

Luulisi työssäkäyvän arvostavan tätä, sillä tämä pieni hetki kun hoidan hänen kin lastaan, rouskaisee palan eläkkeestäni ja muista säästöistäni.

Täytyy sanoa, että vaikka miehessäni on vikoja (kuten itsessänikin), hän ei olisi niin tyhmä, että yrittäisi tuloillaan pakottaan minua tahtoonsa.

Mies myös ymmärtää säästäneensä pitkän pennin talossamme kun vanhempani ovat paljon autteneet rakentamisessa, kun hänen vanhempansa eivät (enkä sitä odottanutkaan, ihania ihmisiä, mutta ikä ottaa kiinni meidät jokaisen)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, jolla on sympatiat miehen puolella. Onhan se nyt ihan väärin, että mies työpäivän jälkeen tekee remonttia yksin! Toinen tekee yhteistä hyvää kodin eteen ja toinen valittaa. Toinen laittaa lautoja ja toinen lukee kirjaa. Kumman idea remontti oli? Ja miksi ei palkattu ammattimiestä tekemään remonttia, jos kummallakaan ei ole mielenkiintoa ja jaksamista tehdä sitä?

Huomasitko ap:n tekstissä kohdan, jossa hän kertoi että töistä tullessa mies lepää 1,5 h. Kun ap:n työpäivä on ohi eli lapset on nukkumassa, ap:n lepoa ei sallita. Selitätkö miksi miehen lepo on ok, mutta naisen lepoa ei sallita?

Työpäivä? Ap on kotirouva, ei työssä.

Pyh, vaikkei tähän työhön sopparia tehdä, sen verran töitä paiskineena voin sanoa että työtä tämä on. Yötä myöten, joka päivä, elinikäinen sopimus. Ei omaa rauhaa kahvitauoilla saatikka lounailla eikä vuosilomapäiviä kerry.

Olen ollut töissä, josta täysin uupuneena kotiin polkiessa pyörällä, itken että maanantaina hommat jatkuu. Tässä hommassa piiloudut vessaan nielemään väsymyksesi lasten koputellessa oven takana, sillä hommista ei ole edes välttämättä sen vessatauon verran taukoa.

Ap

Ota päikkäriaika itsellesi ja siirrä ne tehtävät iltaan tai lasten valveillaoloajalle. Tee vain valmisteluilta nopeita ruokia, joita voit valmistaa ennen ruoka-aikaa lasten ollessa hereillä tai tee uuniruoka edellisenä iltana valmiiksi. Mies tuosta käytöksestään tuskin pääsee eroon, joten suosittelen sopeutumista.

Olen pahoillani, ap, mutta seurustelet mieslapsen kanssa. Sanon tämän siksi, että tunnistan miehesi käytöksen omasta itsestäni – käyttäydyin nuorempana noin ÄITIÄNI kohtaan.

Asuessani kotona, vielä täysi-ikäistymisen kynnykselläkin, riskasin äitiäni tekemään milloin mitäkin, vaikka homma olisi minulle itselleni ollut ihan yhtä helppo hoitaa.

"Äiti, tuotko mulle lasin limsaa!", huutelin omasta huoneesta kun äiti oli olkkarissa, minulla jopa lyhyempi matka keittiöön kuin äidillä.

Koulutehtäviä tehdessä, jos kynästä loppui lyijy, saatoin huutaa "Äiti, mä teen läksyjä, tuotko mulle lisää lyijyä! Sitä on mun laukun siinä sivutaskussa, se laukku on siellä eteisen lattialla!"

"Äiti, tarkistatko siitä aikataulusta monelta se bussi lähtee!", vaikka olin itse tietokoneen äärellä ja olisin voinut helposti tarkistaa saman tiedon netistä,

jne.

Tein tätä siksi, että olin yksinkertaisesti vain niin LAISKA ja mukavuudenhaluinen, etten halunnut käyttää edes sitä 10 sekuntia "omaa aikaani" esim. huoneesta toiseen kävelemiseen – mutta teinin mielenmaailmalla oli täysin OK käskyttää omaa mutsia kerran vartissa.