Mitä kaksi vuotta helsinkiläisenä on opettanut

Vierailija kirjoitti:

Merkittävin oppimani asia on se, että helsinkiläiset ovat aivan uskomattoman riippuvaisia ulkopuolisten mielipiteistä.

Vaikka kaupunki tarjoaa näennäistä vapautta olla jotain, niin silti ihmisillä on valtava tarve esittää jollekin tietylle oletusjoukolle olevansa jotain.

Alkujaan lähdin syvältä maaseudulta, mistä muutin Ouluun opiskelemaan. Valmistuttuani tein muutaman vuoden töitä siellä, kun lähdin työn perässä Helsinkiin.

Tällä kokemuksella väitän, että kaikkein avoimimpia ihmiset olivat maaseudulla, toiseksi avoimimpia Oulussa ja kaikkein ahdasmielisimpiä Helsingissä.

Täällä tuntuu sen tyyppiset asiat kuin lihan syöminen tai pihvin tilaaminen kypsänä tai haluttomuus maistaa tartar-pihviä olla monille kynnyskysymyksiä.

Täällä ihminen ei saa olla mitä on, vaan hänen täytyy löytää ryhmänsä, jolle esittää normejaan. Maalla ihmiset ovat paljon itsenäisempiä.

Ajattelepas vaikka tilannetta jossa systeemikriisi katkaisee rahaliikenteen ja kaupoissa ei ole mitään. Helsingissä on sitten varmaan kiva olla. Vielä jos katkeaa talvella sähkö ja vesi niin lycka till allihuuppa.

Oma kokemukseni ahdasmielisyydestä on täysin päinvastaisessa järjestyksessä, mutta mielenkiintoisia havaintoja. Onkohan tuo joku ikä- tai sukupolvikysymys? Siis niin, että nuoremmille tuo joku oletusjoukko merkkaa enemmän?

Maaseudulla monet vaikuttavat paljon varemmilta olemassaolossaan, muttta mielestäni se johtuu siitä, ettei heidän maailmankatsomuksensa tai elämäntapansa kohtaa samanlaisia haasteita kuin kaupungissa, jossa on monta oikeaa tapaa olla olemassa.

Helsinkiläinen v:sta 1982

Mutta mistä johtuu, että maalla eletään järkevästi, siis esimerkiksi käytetään vaatteet loppuun saakka ja paikataan niitä sen sijaan että mentäisiin kulutuskulttuuri edellä.

Lapsillakin voi nähdä iän vanhoja haalareita, kun espoolaislähiöissä on jotain muotipukuja.

Mikä estää helsinkiläistä ottamasta vastuuta tulevaisuudesta? Miksi niitä rääsyjä täytyy ostaa ja muutenkin erottautua kaikella mahdollisella tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä johtuu, että maalla eletään järkevästi, siis esimerkiksi käytetään vaatteet loppuun saakka ja paikataan niitä sen sijaan että mentäisiin kulutuskulttuuri edellä.

Lapsillakin voi nähdä iän vanhoja haalareita, kun espoolaislähiöissä on jotain muotipukuja.

Mikä estää helsinkiläistä ottamasta vastuuta tulevaisuudesta? Miksi niitä rääsyjä täytyy ostaa ja muutenkin erottautua kaikella mahdollisella tavalla?

Varmaan se on samanlainen kulttuurikysymys kuin sekin, että miksi maalaiset ajelevat mönkijöillä, moottorikelkoilla ja traktoreilla huvikseen rallia tai ihme renkaanvetokilpailuita, saastuttavat ympäristöään siten. Jotkut jutut on jossain päin vaan muodostuneet harrastuksiksi. Joillain espoolaismammoilla (itse en sellainen ole, vaan maalaistunut helsinkiläinen) se lasten pukeminen voi olla harrastus siinä missä jollain landepaukulla harrastus on vaikka rastaiden ammuskelu.

Tämä kertoo lähinnä sun piireistä. Helsinki on iso paikka.

eipä tuomita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä johtuu, että maalla eletään järkevästi, siis esimerkiksi käytetään vaatteet loppuun saakka ja paikataan niitä sen sijaan että mentäisiin kulutuskulttuuri edellä.

Lapsillakin voi nähdä iän vanhoja haalareita, kun espoolaislähiöissä on jotain muotipukuja.

Mikä estää helsinkiläistä ottamasta vastuuta tulevaisuudesta? Miksi niitä rääsyjä täytyy ostaa ja muutenkin erottautua kaikella mahdollisella tavalla?

Varmaan se on samanlainen kulttuurikysymys kuin sekin, että miksi maalaiset ajelevat mönkijöillä, moottorikelkoilla

Eivät kyllä ajele. Nuo ovat rikkaiden leluja ja maalla ollaan yleensä köyhiä.

Helsingissä on paljon ns. cityvihreitä. Ollaan kotona tarkkoja kierrättäjiä ja pyritään syömään kasvisruokia, mutta harrastuksiin kuuluu shoppailu ja matkustelu. Eivätkä näe tässä mitään ristiriitaista.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä on paljon ns. cityvihreitä. Ollaan kotona tarkkoja kierrättäjiä ja pyritään syömään kasvisruokia, mutta harrastuksiin kuuluu shoppailu ja matkustelu. Eivätkä näe tässä mitään ristiriitaista.

No entäs kun maalla kepulaisten harrastuksiin kuuluu halvat viinanhakureissut ulkomaille (miksei haluta maksaa viinaveroja Suomeen?) ja Keskisen kyläkaupalla shoppailu, sekö on sitten ekologista, kun se ei tapahdu Helsingissä?

Aika hienoa ap.. 30v helsinkiläiseltä einole tuollaista mulle opettanut. Ihan oma itseni oo saanut aina olla. Tartar- pihviä en syö, kun ei se mulle maistu. Olen sitä siis maistanut. Em tykännyt. En tykkää myöskään patsasta tai sinihomejuustosta

Ja ihan voin sen ääneen sanoa esim. ravintolassa.

Helsingissä voi olla helpompi tehdä tori- ja huuto-ostoksia ja kierrättää merkkivaatteita. En minä ainakaan jaksais lähteä ajelemaan postiin tai toiselle paikkakunnalle haalarin takia maaseudulta, mutta Helsingissä voisin sopia treffit myyjän tai ostajan kanssa jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Merkittävin oppimani asia on se, että helsinkiläiset ovat aivan uskomattoman riippuvaisia ulkopuolisten mielipiteistä.

Vaikka kaupunki tarjoaa näennäistä vapautta olla jotain, niin silti ihmisillä on valtava tarve esittää jollekin tietylle oletusjoukolle olevansa jotain.

Alkujaan lähdin syvältä maaseudulta, mistä muutin Ouluun opiskelemaan. Valmistuttuani tein muutaman vuoden töitä siellä, kun lähdin työn perässä Helsinkiin.

Tällä kokemuksella väitän, että kaikkein avoimimpia ihmiset olivat maaseudulla, toiseksi avoimimpia Oulussa ja kaikkein ahdasmielisimpiä Helsingissä.

Täällä tuntuu sen tyyppiset asiat kuin lihan syöminen tai pihvin tilaaminen kypsänä tai haluttomuus maistaa tartar-pihviä olla monille kynnyskysymyksiä.

Täällä ihminen ei saa olla mitä on, vaan hänen täytyy löytää ryhmänsä, jolle esittää normejaan. Maalla ihmiset ovat paljon itsenäisempiä.

Taidat olla tosi nuori tai massaihminen.

Yli kolme vuosikymmentä oon täällä perusvarsinaissuomalaisena elänyt, Turkulaisuuttani ja viddumaista ylimielisyyttäni (toki!) i viljellen. Ihan hauskaa on ollut.

Ei ole tarvinnut massan mukana mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkittävin oppimani asia on se, että helsinkiläiset ovat aivan uskomattoman riippuvaisia ulkopuolisten mielipiteistä.

Vaikka kaupunki tarjoaa näennäistä vapautta olla jotain, niin silti ihmisillä on valtava tarve esittää jollekin tietylle oletusjoukolle olevansa jotain.

Alkujaan lähdin syvältä maaseudulta, mistä muutin Ouluun opiskelemaan. Valmistuttuani tein muutaman vuoden töitä siellä, kun lähdin työn perässä Helsinkiin.

Tällä kokemuksella väitän, että kaikkein avoimimpia ihmiset olivat maaseudulla, toiseksi avoimimpia Oulussa ja kaikkein ahdasmielisimpiä Helsingissä.

Täällä tuntuu sen tyyppiset asiat kuin lihan syöminen tai pihvin tilaaminen kypsänä tai haluttomuus maistaa tartar-pihviä olla monille kynnyskysymyksiä.

Täällä ihminen ei saa olla mitä on, vaan hänen täytyy löytää ryhmänsä, jolle esittää normejaan. Maalla ihmiset ovat paljon itsenäisempiä.

Taidat olla tosi nuori tai massaihminen.

Yli kolme vuosikymmentä oon täällä perusvarsinaissuomalaisena elänyt, Turkulaisuuttani ja viddumaista ylimielisyyttäni (toki!) i viljellen. Ihan hauskaa on ollut.

Ei ole tarvinnut massan mukana mennä.

Parikymmentä vuotta ja sama kokemus, joskaan en ole Turusta. 

Aloittaja kuulostaa tyypilliseltä, epävarmalta maalaiselta joka luulee olevansa huonompi ja alkaa siksi ylikorostuneesti arvostelemaan ja arvottamaan kaikkea. Ihan oikeasti, ei ketään kiinnosta/haittaa mistä olet tai mitä teet ja ajattelet sen enempää kuin maallakaan.

Jostain syystä Helsingissä asuvat ihmiset on pelkällä olemassaolollaan teille uhka ja leuhkia.

Terveisin ex maalainen joka on nähnyt tätä ystävä-/tuttavapiirissään PALJON

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä johtuu, että maalla eletään järkevästi, siis esimerkiksi käytetään vaatteet loppuun saakka ja paikataan niitä sen sijaan että mentäisiin kulutuskulttuuri edellä.

Lapsillakin voi nähdä iän vanhoja haalareita, kun espoolaislähiöissä on jotain muotipukuja.

Mikä estää helsinkiläistä ottamasta vastuuta tulevaisuudesta? Miksi niitä rääsyjä täytyy ostaa ja muutenkin erottautua kaikella mahdollisella tavalla?

Siitä ei kai voi sentään helsinkiläisiä syyttää, että Espoossa lapsilla on muotipukuja :)

Terveisin helsinkiläiset leipäjonon lapset