Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksatte päiväkoti-koulu-työaamut?
15.08.2018 |
Olenkohan vaan ertyisen stressiepäkelpo, kun nyt arjen alettua tuntuu siltä että en pysty jatkamaan tätä rumbaa.
Olen aivan puhki jo aamutoimien jälkeen ja kuolemassa päiväkodin ovella. Kuopus on vielä niin pieni, että päiväkoti ei tunnu oikealta vaihtoehdolta.
En töissä pysty oikein keskittymään kun mietin lapsia ja sitä että pitäisikö vaan luovuttaa. En jaksa mitään.
Jaksatteko te muut? Tottuuko tähän.
Kommentit (23)
Lähden töihin klo 4.30. Mies vie päiväkotiin ja menee itse iltavuoroon. Minä haen lapsen iltapäivällä, kun töistä pääsen. Ja joka toinen viikko toisin päin, minä vien ja lähden iltavuoroon ja mies hakee aamuvuoronsa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ihmisiä, joille arkiset rutiinit voivat olla noin ylivoimaisia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä, joille arkiset rutiinit voivat olla noin ylivoimaisia.
Eli muille ne ei ole? Luulen kyllä, että olen liian herkkä.
ap
Mulla on kaksi päiväkoti-ikäistä ja yksi tuore ekaluokkalainen.
Laitan kaiken illalla valmiiksi: vaatekerta, reput pakattuna, aamiaisen niin pitkälle kuin voi tälle vanhimmalle ja itselleni. Mies syö aiemmin ja lähtee minua ennen.
Ekaluokkalainen hoitaa jo pitkälti itsekin, mutta tarvitsee vielä tietysti tukea. Päiväkotilaiset syövät aamiaisen päiväkodissa.
Ekaluokkalainen menee itse kouluun. Se on alle parinsadan metrin päässä.
Meillä menee melko jouhevasti. Riittävä yönuni takaa hyväntuulisuuden aamulla.
Mikä teillä on perusongelma?
Voin yrittää auttaa, jos kerrot asiasta konkreettisemmin? Oletko yksinhuoltaja? Jos et, niin voisiko isä ottaa enemmän vastuuta aamuista?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä, joille arkiset rutiinit voivat olla noin ylivoimaisia.
Tai miksei ymmärrä että ihmispentu on avuton ekat 20 vuotta elämästään, teettää töitä siis tekijöilleen. Miksi tämä tulee yllätyksenä niin monelle??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoks. Kuullostaa, että aloittaja keksii pian sairastavansa sähköyliherkkyyttä tai mystistä väsymystautia tms, jolla luistella arkirutiineista. Voi sitte löllötellä sohvalla "sairaana" sääliä kerjäämässä.
Aikuinen osaa aamulla laittaa aamupalan, viedä vingun hoitoon ja toivottaa koululaiselle hyvää koulupäivää. Ei se saat-na ole mitään ydinfysiikkaa!
Juu ei ole kyllä normaalia tuollainen. Perseestähän se joka-aamuinen raijaaminen on ja hidasta kuin mikä, mutta kyllä ainakin itselläni hymy nousee huulille viimeistään, kun saan töissä ensimmäisen kahvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä oikeasti jaksakaan. Elämä on pelkkää edestakaisin juoksemista. Olisin onnellisempi, jos olisin joku metsäneläin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä, joille arkiset rutiinit voivat olla noin ylivoimaisia.
Tai miksei ymmärrä että ihmispentu on avuton ekat 20 vuotta elämästään, teettää töitä siis tekijöilleen. Miksi tämä tulee yllätyksenä niin monelle??
20 vuotta?
Ikävä juttu jos teillä niin. Meillä on kyllä jo asuneet vähintään vuoden omillaan tuossa vaiheessa ja ainakaan viiteen vuoteen tätäkään ennen ei mitään ole varsinaisesti tarvinnut tehdä (paitsi tietysti rahaa).
Normaali 10-vuotias on jo hyvin itsenäinen. Moni tätä nuorempikin hoitaa esim. koulunsa paljolti itse ja kulkee julkisilla (ainakin täällä Helsingissä)
Pikkuhiljaa lapsi muuttuu omatoimisemmaksi ja kasvatuksella on tietysti suuri osuus. Joku kolmivuotias käy täysin itsenäisesti vessassa, kun puolestaan toinen ulostaa vaippaan.
Tosi paljon voi itse vaikuttaa omalla toiminnallaan, mikä lapsi on missäkin vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teette lapsia jos ette jaksa pitää edes itsestänne huolta? Nyt kun lapsia kuitenkin on, niin niistä on huolehdittava, jos et itse jaksa niin äkkiä neuvolasta apua.
No kyllä minua henkisesti rassaa se, että päiväkodissa on niin täyttä ja kovaäänistä. Kun tiedän tai oletan ettei kuopuksella ole kaikki hyvin, tuntuu että kroppaan sattuu. Koko kesä on oltu yhdessä ja nyt sitten kaikkien pitäisi olla 8+ tuntia siellä täällä.
Töistäkään en sitten nauti. Hyvä jos muilla ei ole tällaista niin tulee teillä ne työtkin tehtyä, mutta itse kärsin huonosta omatunnosta koko ajan.
EIkä minulle tarvitse vastata ilkeästi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yritä ajatella sillä tavalla että kun olet saanut lapsen päiväkotiin on päivän raskain urakka jo tehty. Siltä minusta ainakin tuntuu, sitten onkin ihana tulla töihin rauhassa ja juoda kuppi kahvia ja alkaa päivän omat hommat. Ei sinun niistä lapsista tarvitse päivän aikana huolehtia, sinähän maksat siitä että joku muu huolehtii. Koululaisella ei ole koulussa mitään hätää.
Kyllä meilläkin on aamut ihan mahdottomia, ihme suorastaan että yleensä ollaan ajoissa päiväkodissa, koulussa ja töissä. Mutta minä kyllä unohdan kaikki lapset työpäivän ajaksi jos ei niistä erikseen kuulu. Eihän se auta yhtään mitään vaikka minä niitä murehtisin koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
No yritä ajatella sillä tavalla että kun olet saanut lapsen päiväkotiin on päivän raskain urakka jo tehty. Siltä minusta ainakin tuntuu, sitten onkin ihana tulla töihin rauhassa ja juoda kuppi kahvia ja alkaa päivän omat hommat. Ei sinun niistä lapsista tarvitse päivän aikana huolehtia, sinähän maksat siitä että joku muu huolehtii. Koululaisella ei ole koulussa mitään hätää.
Kyllä meilläkin on aamut ihan mahdottomia, ihme suorastaan että yleensä ollaan ajoissa päiväkodissa, koulussa ja töissä. Mutta minä kyllä unohdan kaikki lapset työpäivän ajaksi jos ei niistä erikseen kuulu. Eihän se auta yhtään mitään vaikka minä niitä murehtisin koko päivän.
Meillä töissä juodaan se päivän ensimmäinen kuppi kahvia kahvitauolla, eli kun töitä on tehty jo 2,5 tuntia. Fyysinen työ, ei mahdollisuutta ottaa kahvia työpisteelle tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minua henkisesti rassaa se, että päiväkodissa on niin täyttä ja kovaäänistä. Kun tiedän tai oletan ettei kuopuksella ole kaikki hyvin, tuntuu että kroppaan sattuu. Koko kesä on oltu yhdessä ja nyt sitten kaikkien pitäisi olla 8+ tuntia siellä täällä.
Töistäkään en sitten nauti. Hyvä jos muilla ei ole tällaista niin tulee teillä ne työtkin tehtyä, mutta itse kärsin huonosta omatunnosta koko ajan.
EIkä minulle tarvitse vastata ilkeästi.
ap
Oletat, että kaikki ei ole hyvin?
Miksi?
Tuollaisilla "oletuksilla" juuri vaikuttaa lapsen hyvinvointiin negatiivisesti. Mistä päättelet, ettei viihdy hyvin päiväkodissa. Omani meni vähän yli 1-vuotiaana aikoinaan ja kaikki sujui äärettömän hyvin.
On nyt fiksu lukoilainen ja osaksi varmasti sen ansioista, että olen luottanut elämään ja ihmisiin.
Millä tavoin huolehdit itsestäsi että jaksat? Tiedäthän että se on loppupeleissä lapsille kaikista tärkeintä? M34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minua henkisesti rassaa se, että päiväkodissa on niin täyttä ja kovaäänistä. Kun tiedän tai oletan ettei kuopuksella ole kaikki hyvin, tuntuu että kroppaan sattuu. Koko kesä on oltu yhdessä ja nyt sitten kaikkien pitäisi olla 8+ tuntia siellä täällä.
Töistäkään en sitten nauti. Hyvä jos muilla ei ole tällaista niin tulee teillä ne työtkin tehtyä, mutta itse kärsin huonosta omatunnosta koko ajan.
EIkä minulle tarvitse vastata ilkeästi.
ap
Oletat, että kaikki ei ole hyvin?
Miksi?
Tuollaisilla "oletuksilla" juuri vaikuttaa lapsen hyvinvointiin negatiivisesti. Mistä päättelet, ettei viihdy hyvin päiväkodissa. Omani meni vähän yli 1-vuotiaana aikoinaan ja kaikki sujui äärettömän hyvin.
On nyt fiksu lukoilainen ja osaksi varmasti sen ansioista, että olen luottanut elämään ja ihmisiin.
Yritän olla näyttämättä oma oloani lapsille, en tiedä sitten onnistuuko. Mutta ei kuopus mielellään päiväkotiin jää. Joskus vaan itkuisena jätän. Siitä jää sama tunne itselleni sitten kannettavaksi.
ap
Tiedän tunteen. Nuorimmainen aina valittaa, että ei tykkää olla päiväkodissa. Teen nelipäiväistä viikkoa niin ei tunnu niin pahalle. Aamu on yhtä kaaosta ja mies paljon työreissulla. Ei isovanhempia apuna eikä ketään muutakaan. Sitten illat harrastusajelua. Välillä kyllä tuntuu, että onko tässä mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Nuorimmainen aina valittaa, että ei tykkää olla päiväkodissa. Teen nelipäiväistä viikkoa niin ei tunnu niin pahalle. Aamu on yhtä kaaosta ja mies paljon työreissulla. Ei isovanhempia apuna eikä ketään muutakaan. Sitten illat harrastusajelua. Välillä kyllä tuntuu, että onko tässä mitään järkeä.
Ja vaikka ei ole mitään järkeä, ei oikein tiedä miten asiaa korjata. Jättäytyä pois töistä, hoitopaikoista, harrastuksista? Mitä sitten, kun järkeä ei ole?
ap
Itse olen välillä niin väsynyt, että olo on ihan epätodellinen. En saa millään unta ennen kahtatoista, vaikka olisin hirveän väsynyt. Uni ei vain tule. Tämä nukahtamisongelma on ollut aina. Ihan pienestä asti. Jää aina yöunet lyhyiksi.
Alue: Aihe vapaa
Viinan voimalla. Lorauksella kossua aamukahviin se alkaa. Tissuttelua töiden lomassa pitkin päivää. Lasten nukkumaanmenoajan jälkeen tukeva humala. Ja aamulla ralli jatkuu.