Lue keskustelun säännöt.
Ketä varten mä oikeastaan meikkaan?
15.08.2018 |
Olen tänään koko päivän yksin töissä, pieni toimisto, jossa nyt muut ovat lomilla tai reissussa tänään. Töiden jälkeen tulen kotiin ja sitten käyn salilla, naisten salilla. Siinäpä se tämän päivän ohjelma. Silti olen jo tälläytynyt, kohta lähden. Voisin ihan hyvin mennä pieruverkkaireissa ja meikittä tekemään hommani, suunnittelutyötä tietokoneen ääressä koko päivä. Asiakkaita meillä ei käy, ellei ole etukäteen sovittu eikä tänään tule.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Mä meikkaan siksi, että mulla itselläni on parempi olo kun olen meikannut ja näytän siistiltä. Ei se silti tarkoita, ettenkö voisi olla ihmisten ilmoilla ilman meikkiä. Se ei ole mikään ongelma, mutta just kun käy kaupassa ja näkee peilistä rähjäisen olotilansa niin itselle tulee huono olo.
Eli kohotat keinotekoisesti itsetuntoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti meikkaaminen tai meikkaamattomuus on vapaaehtoista. Haluaako, pystyykö ja onko mahdollista.
Olen nyt neljättä viikkoa lomalla ja olen meikannut päivittäin. Joskus vasta illan suussa.
Meikki antaa minulle itsevarmuutta ja hyvää fiilistä peiliin vilkaistessa.
Kampaan hiukset. Tupeeraan etuhiuksia ja kiinnitän hiuskiinteellä. Useimmiten on nuttura.
Käytän puuteria, luomi-, ripsiväriä ja kulmakynää. Hillittyä, ei isosti maalattua.
Suosin luonnollisempia tuotteita. Nyt käytössä
enimmäkseen Bohon sarjaa.
Hiustökötit kun vielä saisi vähemmän kaikkea sisältäviksi. Hajustamattomia nyt kuitenkin.
En enää meikkaa. En ole meikannut kohta kahteen vuoteen kuin pari kertaa. En pidä itsestäni. Vaikka laittautuisin tunteja en silti ole tarpeeksi tyytyväinen näkemääni. Ennen meikkasin joka päivä 13 vuotiaasta 23 vuotiaaksi sitten itsetuntoni romahti lopullisesti. Mieheni luulee että olen vain laiska tai niin itsevarma etten siksi meikkaa
mutta miksi nähdä vaivaa ulkonäön takia jos ei pidä siitä tarpeeksi? Säästän kirurgia varten. Menee iso osa kasvoista uusiksi. Ehkä sitten pidän itsestäni enemmän.
Nainen, 25.
Meikkaat ja kaunistaudut koska olet nainen. Niin tekivät jo äitisi ja isoäitisikin. Se on naisilla niin kromoissa, ettei itse syytä edes huomaa tai tiedosta itse.
Aloin meikkaamaan sen jälkeen kun aloin seurustelemaan. Ja aloin myös pukeutumaan paremmin, no kaikinpuolin yleisesti huolehtimaan itsestäni.
Sitä ennen ei ollut tarkoituskaan näyttää hyvältä rikkinäisissä sottasissa vaatteissa ja suttusissa kajaaleissa, tukka oli mitä oli. Se oli mun nuhjunen tyyli ja mä viihdyin sellasena.
Nyt mä sit yritän näyttää hyvältä. Ei voi mitään, parisuhde muuttaa ihmistä.
Toisinsanoen laittaudun yhden ihmisen takia, enkä se edes ole minä itse.
Mä meikkaan siksi, että mulla itselläni on parempi olo kun olen meikannut ja näytän siistiltä. Ei se silti tarkoita, ettenkö voisi olla ihmisten ilmoilla ilman meikkiä. Se ei ole mikään ongelma, mutta just kun käy kaupassa ja näkee peilistä rähjäisen olotilansa niin itselle tulee huono olo.