Oletko ollut tyytyväinen siihen, että hankit korkeakoulututkinnon?

Hah. Puolisollani on korkeakoulututkintoa ja alansa työkokemusta 20 vuotta. Työtaakkansa on paljon suurempi ja palkkansa on paljon pienempi, etuisuuksista puhumattakaan kuin minulla, kouluttamattomalla IT alan ammattilaisella.

En näe ainuttaakaan hyvää puolta hänen tutkinnossaan.

Totta mooses olen. Sukuni ensimmäinen nainen, jolla akateeminen loppututkinto. FL, vieraat kielet. Hyvin olen työllistynyt (viestintä/markkinointi), ja olen aidosti ylpeä siitä, että jaksoin opiskella silloin, kun siihen oli parhaat mahdollisuudet. En ikinä jaksaisi suorittaa toista tutkintoa näin aikuisiällä. Opintoni koostuivat pääaineesta ja kahdesta laajasta sekä kahdesta suppeammasta sivuaineesta. Tekemistä oli niin paljon, että väkisellä oppi "lukemaan" eli sisäistämään isoja kokonaisuuksia kriittisellä otteella. Työt menee rutiinilla. Joskus tulee haikailtua, että olipa mahtavaa aikaa se opiskeluaika. Tosiasiassa joskus oli nälkä, farkut pariin kertaan haaroista paikattu ja kesätöinä ah niin kivaa siivoamista makkaratehtaalla. (Terveisiä tutuille :-))

FM, luultavasti on ollut hyötyä. Palkka hyvä, YTt ei ole vielä osunut, työt siistejä sisätöitä.

Uskoisin, että on ollut hyötyä. Mutta eihän sitä varma voi olla, kun ei tiedä miten elämä olisi kohdellut ilman sitä.

Vierailija kirjoitti:

Hah. Puolisollani on korkeakoulututkintoa ja alansa työkokemusta 20 vuotta. Työtaakkansa on paljon suurempi ja palkkansa on paljon pienempi, etuisuuksista puhumattakaan kuin minulla, kouluttamattomalla IT alan ammattilaisella.

En näe ainuttaakaan hyvää puolta hänen tutkinnossaan.

Miehet nyt on usein sellaisia hyssyköitä etteivät suutaan avaa töissä kuin pakon edessä. Ei niille voi muuta antaa kuin töitä, kun eivät miehisty. En usko, että kyse on tutkinnoista. Olet itse tavoitteellinen pyrkyri ja miehesi lattea alistuja. (siksi kirjoitat hänestä noin). Siksi pärjäät paremmin ja miehesi on ylityöllistetty. Kyllä luonne vaikuttaa siinä missä tutkintokin. IT-hommissa ei tosiaan niitä tutkintoja niin katsota. Mutta jos lähtee valtion/kaupungin hommiin, sitten niitä aletaan katsoa. On paljon hommia, joihin sinua ei huolittaisi, mutta miehesi pääsisi haastatteluun...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah. Puolisollani on korkeakoulututkintoa ja alansa työkokemusta 20 vuotta. Työtaakkansa on paljon suurempi ja palkkansa on paljon pienempi, etuisuuksista puhumattakaan kuin minulla, kouluttamattomalla IT alan ammattilaisella.

En näe ainuttaakaan hyvää puolta hänen tutkinnossaan.

Miehet nyt on usein sellaisia hyssyköitä etteivät suutaan avaa töissä kuin pakon edessä. Ei niille voi muuta antaa kuin töitä, kun eivät miehisty. En usko, että kyse on tutkinnoista. Olet itse tavoitteellinen pyrkyri ja miehesi lattea alistuja. (siksi kirjoitat hänestä noin). Siksi pärjäät paremmin ja miehesi on ylityöllistetty. Kyllä luonne vaikuttaa siinä missä tutkintokin. IT-hommissa ei tosiaan niitä tutkintoja niin katsota. Mutta jos lähtee valtion/kaupungin hommiin, sitten niitä aletaan katsoa. On paljon hommia, joihin sinua ei huolittaisi, mutta miehesi pääsisi haastatteluun...

Diagnoosi osuu täydellisesti metsään. 

Olen mies.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos lähtee valtion/kaupungin hommiin, sitten niitä aletaan katsoa.

En ikinä hakeutuisi julkkaripuolelle töihin. Hitaampaa, kankeampaa ja kehityksessä perässä laahaavaa työpaikkaa ei olekaan kuin julkkari.

30 vuoden työkokemuksella, paras paikka olla töissä on 100-300 päinen yksityinen lafka joka ei ole listattu.

Olen. En tiedä, mitä olisin tehnyt, jos en olisi opiskellut ja päätynyt sitä kautta nykyiselle alalle. Sen myönnän, että olen väärällä alalla, eli ei se ikuista onnea tuonut. Mutta onpahan tällä hetkellä joku paikka maailmassa ja työelämässä, että palkka juoksee samalla, kun mietin, mitä seuraavaksi tekisin.

Olen! En olisi selvinnyt käytännöllisissä töissä. Nyt saan tehdä teoreettisia hommia. Olen KT ja TM.

Minulla on ylempi korkeakoulututkinto yliopistosta ja ammattikoulun tutkinto. Saan huomattavasti parempaa palkkaa ammattikoulun todistuksen perusteella nykyisessä työssäni. Siksi katson, että akateemisuudesta ei ollut minulle varsinaisesti ainakaan taloudellista hyötyä.

Olen. Te, joilla on utiliteettifetissi, korkeakoulutus on väärä valinta.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Te, joilla on utiliteettifetissi, korkeakoulutus on väärä valinta.

Hohhoijaa taas! Asioita voi arvottaa eri tavoin. Ei se väärin ole. Laajan tietomäärän hankkimiseksi jostain aiheesta ei tarvitse kirjautua yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Te, joilla on utiliteettifetissi, korkeakoulutus on väärä valinta.

Hohhoijaa taas! Asioita voi arvottaa eri tavoin. Ei se väärin ole. Laajan tietomäärän hankkimiseksi jostain aiheesta ei tarvitse kirjautua yliopistoon.

Maallikoilla on hyvin paljon harhaluuloja. Jotta laaja tietomäärä olisi relevanttia, korkeakoulutus on välttämätöntä vähänkään edistyneemmillä aloilla.

Ahkeruus palkittiin kirjoitti:

Ammattikorkeakoulussa ei ollut kiva opiskella johtuen työn määrästä ja siihen sallitusta ajankäytöstä. Olin kateellinen yliopistokaverien akateemisesta vapaudesta ja h-i-t-a-a-s-t-a opiskelutahdista. Mutta valmistuin neljässä vuodessa ja saan nyt tehdä työtä jossa on kivaa haastetta ja palkka on n. tuplat mitä se olisi ilman tutkintoa.

AMK-tutkinnon ansiosta saan 30 000 € bruttona ekstraa per vuosi. Amk-opintojen ajalta syntyneet tulon menetykset kuittaantuivat muutamassa vuodessa. :)

Nyt puhut hassujasi. Olen opettanut opetusharjoitteluiden aikana AMK:ssa sairaanhoitajia, terkkoja ja kätilöitä. Minulta löytyy KM tutkinto yliopistolta. Tätä ennen opiskelin tekniikan alalla AMK:ssa. Kyllä AMK:n ja yliopistokurssien ero vaativuudessa on kuin yö ja päivä, vaikka näin asia ei saisi missään tapauksessa olla, koska tutkintojen pitäisi olla vertailukelpoisia. Kun opetin AMK:ssa tuli opiskelijoilta ihan mahdoton valitus omalle opettajalleen, kun joutuivat lukemaan tenttiin yhden suomenkielisen kirjan kokonaan. Yliopistolla samaan op määrään olisi joutunut lukemaan neljä kirjaa, joista osa vielä englanniksi. Myös omat opiskelukokemukseni tekniikan alalta tukevat tätä. Eli paljon helpommalla pääsee AMK:ssa kuin yliopistolla.

Vierailija kirjoitti:

Ahkeruus palkittiin kirjoitti:

Ammattikorkeakoulussa ei ollut kiva opiskella johtuen työn määrästä ja siihen sallitusta ajankäytöstä. Olin kateellinen yliopistokaverien akateemisesta vapaudesta ja h-i-t-a-a-s-t-a opiskelutahdista. Mutta valmistuin neljässä vuodessa ja saan nyt tehdä työtä jossa on kivaa haastetta ja palkka on n. tuplat mitä se olisi ilman tutkintoa.

AMK-tutkinnon ansiosta saan 30 000 € bruttona ekstraa per vuosi. Amk-opintojen ajalta syntyneet tulon menetykset kuittaantuivat muutamassa vuodessa. :)

Nyt puhut hassujasi. Olen opettanut opetusharjoitteluiden aikana AMK:ssa sairaanhoitajia, terkkoja ja kätilöitä. Minulta löytyy KM tutkinto yliopistolta. Tätä ennen opiskelin tekniikan alalla AMK:ssa. Kyllä AMK:n ja yliopistokurssien ero vaativuudessa on kuin yö ja päivä, vaikka näin asia ei saisi missään tapauksessa olla, koska tutkintojen pitäisi olla vertailukelpoisia. Kun opetin AMK:ssa tuli opiskelijoilta ihan mahdoton valitus omalle opettajalleen, kun joutuivat lukemaan tenttiin yhden suomenkielisen kirjan kokonaan. Yliopistolla samaan op määrään olisi joutunut lukemaan neljä kirjaa, joista osa vielä englanniksi. Myös omat opiskelukokemukseni tekniikan alalta tukevat tätä. Eli paljon helpommalla pääsee AMK:ssa kuin yliopistolla.

Riippuu ihan täysin koulutusohjelmasta.

Olen filosofian maisteri. Olen sikäli tyytyväinen, että olen saanut sentään jotakin valmiiksi elämässäni. Ja sikäli on hyötyä, että voin hakea työpaikkoihin, joissa pätevyysvaatimuksena on tutkinto; tosin yhteenkään sellaiseen en ole päässyt :(.

Työllistymisen kannalta olisi ollut parempi valita toinen pääaine tai kokonaan toinen tutkinto. Työnantajat kai katsovat vain pääainettani ja toteavat että ihan hömppätyyppi siis, vaikka todellisuudessa osaan sen saman kuin dippainssi, ts. samantapaiset opinnot takana ja lisäksi humanistisia aineita.

Yliopistoon menin opiskellakseni kiinnostavia asioita, ja se oli ihan hyvä päätös kyllä. Tutkinto tuli tavallaan siinä sivussa suoritettua. Jos ihan itseäni ajattelen niin se ei ollut se tärkein asia. Opinnot olivat siis todella kiinnostavia, harva kurssi tuntui ihan pakkopullalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos lähtee valtion/kaupungin hommiin, sitten niitä aletaan katsoa.

En ikinä hakeutuisi julkkaripuolelle töihin. Hitaampaa, kankeampaa ja kehityksessä perässä laahaavaa työpaikkaa ei olekaan kuin julkkari.

30 vuoden työkokemuksella, paras paikka olla töissä on 100-300 päinen yksityinen lafka joka ei ole listattu.

Kertoo pelkästään omasta asenteestasi :)

Julkista puolta ei yksinkertaisesti vaan voida niputtaa samaksi massaksi. Työnteko kun on hyvin erilaista esimerkiksi kunnan virastotalossa kuin isommassa valtion organisaatiossa, jossa yhä isommalla osalla on korkeakoulututkinto ja porukka nuorenee vanhojen eläköityessä.

Opiskelu oli ihan super hauskaa kaikkine retkineen ulkomaille. Muuten tutkinnosta ei ollut mitään hyötyä. Teen töitä ihan toisella alalla erittäin hyväpalkkaisena. 

Olen. Tekisi mieleni vielä opiskella lisää. :-) 

Varmaan olisin tyytyväinen jos olisin samantien suunnannut sinne, missä niitä töitä on, mutta päätin palata kotikonnuilleni pienehköön kaupunkiin. Täällä olen sentään päässyt määräaikaiseksi pariin arvostettuun taloon, mutta olen viettänyt suurimman osan ajasta työttömänä ja masentuneena lapsen kanssa kotona ja panostanut urheiluun. Siitä olen muistuttanut itseäni, että yo-opiskelut avarsivat maailmankuvaani noin satakertaisesti ja asuin puoli vuotta ulkomailla, ne ovat hienoja asioita. Rahallisesti tämä retki yliopistomaailmaan on ollut katastrofi. Toisaalta minua ei nuoremapana raha kiinnostanut lainkaan.

Olen kyllästynyt työnhakuun kokonaan ja mietin, että jos Suomessa uusien tutkintojen suorittaminen ei olisi niin älyttömän pitkäkestoista, siihen olisi voimia. 

Nautin kyllä opiskeluista mutta eivät ole auttaneet eteenpäin elämässä. Nykyään vaikeasti masentunut pitkäaikaistyötön