Outo helpotus. Mielipiteitä?

Hei!
Eli tilanne on se, että asun yksin ja mulla on muutama kaveri. Ei mitään kaveripiiriä "uudella" paikkakunnalla(olen asunut siellä oikeasti pitkään) Elämä on mennyt siellä aika huonosti (sairastuin vakavaan masennukseen, ahdistus, eristäytyminen, ulkopuolisuus ), olen kuitenkin nyt saanut terveyttäni paremmalle tolalla, mutta vieläkin minulla on kova ulkopuolisuuden tunne. Koen, että en sovi porukkaan/kaupunkiin. En löydä seuraa missä tuntuisi, että minut hyväksytään
Tulin käymään yhdellä vanhalla kaverilla(en paikkakunnalla mistä olen kotoisin), jolla on tosi kiva kaveripiiri(oikeasti iso porukka), jotka oli kaikki tosi kivoja mulle ja sujahdin porukkaan(osan olin tavannut ennenkin) ja pitkästä aikaa musta tuntui, että mun ei tarvinut pyytää itseäni anteeksi.
Ymmärrän kyllä, että lyhyt vierailu ei kerro mitää, mutta onko muilla vastaavia? Jokin paikka ei vaan sovi? Miksi jossain paikoissa häpeän itseäni niin paljon? Miksi musta tuntuu, että mun pitää vakuuttaa nykyisessä asuinpaikassa, että olen hyvä tyyppi?
Onko tämä vaan yksinäisyyden luomaa harhaa? Miten te muut olette löytäneet omanlaista kaveripiiriä? Vai olenko vaan kehittänyt ajatuksen, että nyt on hyvä, koska pakenin koton odottavia asioita.
Nyt itken kun mua ahdistaa niin paljon lähteä takaisin kotiin.