Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa raskaanaolevaa vaimoa
13.08.2018 |
Viestini tulee poikimaan varmaan miljoonaa vihaista viestiä mutta ihan sama. Jonnekin on avauduttava.
Olen yrittäjä ja pitänyt viimeksi vapaata maaliskuussa. Viikonloput menee töissä. Vähäisen vapaa-aikani yritän jakaa ystävien, harrastusten ja vaimon kesken.
Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden ja vaimoni on ollut myös työelämässä. Kiitokset on pakko antaa siitä hänelle että silloin kun hän ei ollut raskaana, hän jaksoi hoitaa yksin kodin jne oman työnsä lisäksi. VALITTAMATTA. VALITTAMATTA siitä että olen jatkuvasti töissä. Ehkä tilanne ei ollut aiemmin ihan näin paha kuin nyt mutta kuitenkin.
Mitä pidemmälle vaimon raskaus on edennyt, sitä h*lvetin rasittavampi hänestä on tullut. Vaatii saada tietää koska tulen töistä kotiin -koska haluaa muka että syömme ruoan yhdessä. Vaatimuksia satelee lisääntyvässä määrin kotona: pitäisi tehdä sitä ja tätä, kuskata ostamaan se ja tuo tuote. Nyt vaimo jäi äitiyslomalle eikä voi selkäkivun takia imuroida tai kantaa ruokakasseja. Tästä on saatu aikaiseksi aivan helvetillisiä riitoja. Hän vaatii että olen kotona tiettyyn aikaan jotta voimme käydä yhdessä kaupassa tai että siivouspäivästä pitää sopia etukäteen. Vihaan noita vaatimuksia.
Viikonlopun tapahtumat saivat minut nyt sitten jättämään vaimoni.
Lauantaina eräs kaveripariskuntamme oli pyytänyt meidät kylään. Pariskunnan rouva ja vaimoni sanoivat että ruoka olisi klo 16, että jos siihen mennessä tulisin töistä. Tämä vaatimus ajoi minut melkein hulluuden partaalle: jouduin kaahaamaan kuin hullu että ehdin klo 16 kun rouvat näin vaativat.
Sunnuntaina lähdin aamulla salille aamulla ja jätin vaimolle viestin asiasta hänen nukkuessaan. Päätin mennä salin jälkeen töihin. Vaimo alkoi muutaman tunnin kuluttua laittaa viestiä missä olen, että ei kenelläkään voi mennä salilla montaa tuntia. Sanoin että olen töissä.
Siitä se riemu repesi. Vaimo vollotti kotona että elämässämme ei ole mitään muuta kuin minun firmani. Että hän on ollut yksin raskauden ajan (ööö kertokaa miten terve aikuinen nainen ei muka pärjää yksin raskausaikana?) Ja hän on tulee olemaan yksin vauvan synnyttyä (laskettuun aikaan on 2 vkoa). Olen sanonut että kun vauva syntyy, pidän sitten kesälomaa ja pyrin vähentämään töitä.
Vaimo vaan itkee. Minulta meni hermo. Hajotin keittiössä kaikki näkösällä olevat tavarat, tuntui että vaimon vaatimukset kaikista v*tun aikatauluista yms kävi liian raskaaksi.
Huusin vaimolle että hän on pilannut elämäni (osittain totta, tällä että vaatii minulta kokoajan jotain). Huusin että hän on vienyt ilon elämästäni kaikessa ja pilannut kiinnostuksen työhöni. Että koko nainen on oikeasti pelkkä h*lvetinmoinen rasite elämässäni.
Vaimo käski pakata tavarat ja lähteä. Kuulemma ei aio kasvattaa lasta ihmisen kanssa joka hajottaa raivopäissään tavaroita eikä ihmisen kanssa joka kokee puolisonsa rasitteena.
Lähdin mielelläni. Tottakai harmittaa että tilanne meni tähän mutta ei kukaan täyspäinen mies kestä tällaisia jatkuvia aikataulu vaatimuksia. Olen yhtä aikaa helpottunut että pääsin vaimosta eroon ja samalla mietin että näenköhän lasta ikinä, vai alkaako -varmaan alkaa- vaimo kiristää sillä.
Kommentit (391)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omet hirviöpuoliso. Elämässäsi on näköjään etusijalla Minö Itse, vaikka on vauvakin tulossa. Lisäksi ilet väki altainen henkisesti, kun huusit ja tavaroiden rikkominen on symbolista väkivaltaa, mikä on enää pienen aakeleen päässä fyysisestä väkivallasta. Lisäksi syytät vaimoasi 'elämäsi pilaamisesta', vaikka olet ihan itse siittänyt alulle lapsen. On todella parempi, että vaimo eroaa sinusta asap. Elarit joudut maksamaan, toivottavasti kypsyt sen verran, että pidät yhteyttä lapseen, vaikka tapaamiset pitää ainakin aluksi järjestää valvotusti väkivaltataipumuksesi ja tuon vastuuttomuutesi vuoksi.
Toivottavasti aloitus oli kuitenkin vain provo, eikä tuollaista ole oikeasti.
Tässä perus av-mamman vastaus. Elarit on tärkein ja sitten vielä tavaroiden rikkominen on väkivaltaista. Huhhuh! Sanoisin että tavaroiden heittely ja rikkominen on hyvin paljon yleisempää naisilla kuin miehillä, toivottavasti miehet nyt sitten ottavat nämä tilanteet kotona nauhalle että voivat sitten lasten huoltajuustilanteissa esittää ne lastenvalvojille todisteena väkivaltaisuudesta.
Eihän ap ole väittänyt lapsen pilanneen elämäänsä vaan sen äidin. Mutta kuten av:lla aina: mies paha, äiti pyhä.
Aloittaja voisi kertoa, rikkoiko hän omiaan vai naisen ostamia tavaroita. Ja se kaikkein tärkein, kuka siivosi sotkut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunisnainen-- kirjoitti:
Aloittaja oot sairas, etkö ymmärrä et raskaana oleva ei oo mikään sun kaljakaveri. Onpa hirveää kun oot joutunut kantaa kasseja enemmän! Mikään ei oo niin paha kuin sääliä hakeva mies.
Jos mies saisi sitä sääliä, se ehkä opettaisi häntä ymmärtämään omia tunteitaan ja auttaisi, mutta tietenkin sinusta se olisi ihan väärin, koska silloin mies hylkäisi itseeään kohtaan väärin käyttäytyvän naisen kuitenkin, ja sitähän sinä et halua. Haluat saada olla se väärinkäyttäytyjä, ainoa sinun parisuhteissasi. Vai mikä on se kohta, jossa ymmärrät aloittajan vaimoa? Kerropa meille.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kohteliasuus on, että saapuu kylään silloin kun on kutsuttu. Eli jos sovitaan joku aika, niin siitä pisdeään kiinni. Jos ei pysty sanomaan aikaa joka sopii, niin silloin ei sovita vierailua. On myös kohteliasta ilmoittaa vaimolle jos, salin jälkeen menee töihin. Se on helppo, laittaa viestin, moi kuöta, käyn töissä vielä kestää x tuntia, pus. Se on todella tökeröä jättää viestin lähden salille ja on monta tuntia pois ilmoittamatta mitään.
Se on varsin lapsellista toimintaa reagoida itkuun hajottamalla keittiön. Mitäs sitten kun lapsi itkee, hajoitatko lastenhuoneen.
Ja, jos sovit jotain, pidä siitä kiinni. Älä luista, vaan tee. Yrittäjyys on vähän kuin vanhemmus, aika ei riitä, luovuutta ja rakaa työtä.
Hermot voi mennä, mutta huutamalla ja hajoittamalla asioita et saa toivottua lopputulosta. Huudatko sinun asiakkaille?
Todennäköisesti tämä on provo, mutta jos ei niin nyt puhelinyhteys vaimolle ja alatte rauhallisesti keskustelemaan. Kolmas osapuoli voisi ollan mukana joka estää vaimon kyyneleet ja estää sinun harjoittamasta lisää.
Kuka helvetti toiselta kysymättä edes sopii mitään menoja arkena klo 16?!? Itse olen periaatteessa 8-16 työssä mutta en Mä todellakaan pääsisi koskaan lähtemään töistä niin että olisin siististi pukeutuneena jossain jo neljältä. Kuulostaa että nainen tekee tätä tahallaan eli sopii mahdottomia juttuja aiheuttaakseen ap:lle stressiä varmaan ihan kostomielessä.
Ap:n asenne tiskikoneeseen oli surullinen kuvaus hänen asenteestaan "suhteeseen" ja perheeseen. Tiskaan kyllä itse lautaseni. Ei mitään ajatusta siihen, kuka tiskaa vauvan astiat ja jaksaako vaimo uudessa roolissaan tiskata omansa. Ja pahin tuossa on se, ettei ap näe perhettä yksikkönä eikä hän mieti koko perheen etua, ainoastaan omaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee, kun feministit ovat saaneet vallalle käsityksen, että nainen saa vaatia mieheltä mitä haluaa ja pompottaa mennen tullen. Sama toisin päin on luonnollisesti big no no.
Sellaista on heidän tasa-arvonsa. Naiset ja naisten etu ja tahto ensin.
Laajemmassa kuvassa kuvio liittyy ideologiansa postmodernistis-marxistiseen piirteeseen; heidän harhakuvitelmissaan naisia on aina sorrettu, ja on vain oikeutettua kääntää asetelma nyt toisin päin.
Niin, tässähän on kyseessä viimeisillään raskaana oleva vaimo, joka ei ole saanut mitään tukea ja apua mieheltään ja joka aivan aiheellisesti pelkää, että ei saa sitä lapsen syntymän jälkeenkään. Ensimmäisen lapsen syntymä on naiselle kaikkein suurin muutos, mikä elämässä voi olla, mutta mies pystyy luistelemaan siitäkin. Aloittajan mielestä lapsen syntymä ei saisi muuttaa hänen elämässä yhtään mitään. Kyllä pitäisi, koska vastasyntynyt ei pärjää ilman vanhempia ja kaiken jättäminen vain äidin niskaan on kohtuutonta.
Kaikista miehistä ei ole isiksi, ei sinustakaan.
Heh heh, vai niin.
Mutta onneksi kaikista naisista on äideiksi. Nainen hyvä, mies paha. Yksinkertainen ideologia yksinkertaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kohteliasuus on, että saapuu kylään silloin kun on kutsuttu. Eli jos sovitaan joku aika, niin siitä pisdeään kiinni. Jos ei pysty sanomaan aikaa joka sopii, niin silloin ei sovita vierailua. On myös kohteliasta ilmoittaa vaimolle jos, salin jälkeen menee töihin. Se on helppo, laittaa viestin, moi kuöta, käyn töissä vielä kestää x tuntia, pus. Se on todella tökeröä jättää viestin lähden salille ja on monta tuntia pois ilmoittamatta mitään.
Se on varsin lapsellista toimintaa reagoida itkuun hajottamalla keittiön. Mitäs sitten kun lapsi itkee, hajoitatko lastenhuoneen.
Ja, jos sovit jotain, pidä siitä kiinni. Älä luista, vaan tee. Yrittäjyys on vähän kuin vanhemmus, aika ei riitä, luovuutta ja rakaa työtä.
Hermot voi mennä, mutta huutamalla ja hajoittamalla asioita et saa toivottua lopputulosta. Huudatko sinun asiakkaille?
Todennäköisesti tämä on provo, mutta jos ei niin nyt puhelinyhteys vaimolle ja alatte rauhallisesti keskustelemaan. Kolmas osapuoli voisi ollan mukana joka estää vaimon kyyneleet ja estää sinun harjoittamasta lisää.
Kuka helvetti toiselta kysymättä edes sopii mitään menoja arkena klo 16?!? Itse olen periaatteessa 8-16 työssä mutta en Mä todellakaan pääsisi koskaan lähtemään töistä niin että olisin siististi pukeutuneena jossain jo neljältä. Kuulostaa että nainen tekee tätä tahallaan eli sopii mahdottomia juttuja aiheuttaakseen ap:lle stressiä varmaan ihan kostomielessä.
Mainittiinko jutussa, minä viikonpäivänä se vierailu oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee, kun feministit ovat saaneet vallalle käsityksen, että nainen saa vaatia mieheltä mitä haluaa ja pompottaa mennen tullen. Sama toisin päin on luonnollisesti big no no.
Sellaista on heidän tasa-arvonsa. Naiset ja naisten etu ja tahto ensin.
Laajemmassa kuvassa kuvio liittyy ideologiansa postmodernistis-marxistiseen piirteeseen; heidän harhakuvitelmissaan naisia on aina sorrettu, ja on vain oikeutettua kääntää asetelma nyt toisin päin.
Niin, tässähän on kyseessä viimeisillään raskaana oleva vaimo, joka ei ole saanut mitään tukea ja apua mieheltään ja joka aivan aiheellisesti pelkää, että ei saa sitä lapsen syntymän jälkeenkään. Ensimmäisen lapsen syntymä on naiselle kaikkein suurin muutos, mikä elämässä voi olla, mutta mies pystyy luistelemaan siitäkin. Aloittajan mielestä lapsen syntymä ei saisi muuttaa hänen elämässä yhtään mitään. Kyllä pitäisi, koska vastasyntynyt ei pärjää ilman vanhempia ja kaiken jättäminen vain äidin niskaan on kohtuutonta.
Kaikista miehistä ei ole isiksi, ei sinustakaan.
Heh heh, vai niin.
Mutta onneksi kaikista naisista on äideiksi. Nainen hyvä, mies paha. Yksinkertainen ideologia yksinkertaisille.
Sinulla ei siis ole mitään tietoa, miten raskasta on olla viimeisillään raskaana. Sanoohan se nimityskin "raskaana".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa luettavaa apn asenne. Oma mies piti yli puoli vuotta palkatonta kun alkaen lasketusta ajasta. Ja kyllä sain nukkua pois väsymystä, niin paljon kuin halusin. Hänen hermonsa kesti pahimmatkin yö huudot kun itse tuoreena äitinä ja hormonien hyrrätessä itkin ja koin olevani huono äiti kun en tiedä miksi vauvani itkee toista tuntia. Heidän yhdessä olo on kaunista ja ehjää. En usko että edes ymmärrät läsnäolon merkityksen. Etenkin vauva aikana kummankin läsnä olo on niin tärkeää, kaikkien kannalta.
Wow! Hienoa että sulla on palkkatyössä oleva mies joka voi olla töistä pois 6 kk ilman mitään. Teillä on varmaan mukavasti säästöjä myös helpottamaan tätä. Mutta kannattaa muistaa että yrittäjä ei voi olla töistä pois 6kk eikä voi jokainen palkkatyöläinenkään. Moni naisyrittäjäkään ei pidä kunnollista äitiyslomaa, kun ei voi niin ei voi. Tämä että vauvan kanssa pitäisi molempien vanhempien olla 6kk kotona tekemättä mitään jotta vauvasta tulee täysipäinen ihminen on aivan puppua. Olisi mielenkiintoista nähdä miten tämä ketju otettaisi esim. Naisyrittäjien fb-sivuilla vastaan...
Oi mikä malliesimerkki tyypillisestä miehestä. Olen ollut kahdesti naimisissa ja molemmat pellet käyttäytyivät juuri niinkuin ap. Minäminäminä. Oli nautinto pistää molemmat pellolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa luettavaa apn asenne. Oma mies piti yli puoli vuotta palkatonta kun alkaen lasketusta ajasta. Ja kyllä sain nukkua pois väsymystä, niin paljon kuin halusin. Hänen hermonsa kesti pahimmatkin yö huudot kun itse tuoreena äitinä ja hormonien hyrrätessä itkin ja koin olevani huono äiti kun en tiedä miksi vauvani itkee toista tuntia. Heidän yhdessä olo on kaunista ja ehjää. En usko että edes ymmärrät läsnäolon merkityksen. Etenkin vauva aikana kummankin läsnä olo on niin tärkeää, kaikkien kannalta.
Wow! Hienoa että sulla on palkkatyössä oleva mies joka voi olla töistä pois 6 kk ilman mitään. Teillä on varmaan mukavasti säästöjä myös helpottamaan tätä. Mutta kannattaa muistaa että yrittäjä ei voi olla töistä pois 6kk eikä voi jokainen palkkatyöläinenkään. Moni naisyrittäjäkään ei pidä kunnollista äitiyslomaa, kun ei voi niin ei voi. Tämä että vauvan kanssa pitäisi molempien vanhempien olla 6kk kotona tekemättä mitään jotta vauvasta tulee täysipäinen ihminen on aivan puppua. Olisi mielenkiintoista nähdä miten tämä ketju otettaisi esim. Naisyrittäjien fb-sivuilla vastaan...
Rahaa saa taikaseinästä;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kohteliasuus on, että saapuu kylään silloin kun on kutsuttu. Eli jos sovitaan joku aika, niin siitä pisdeään kiinni. Jos ei pysty sanomaan aikaa joka sopii, niin silloin ei sovita vierailua. On myös kohteliasta ilmoittaa vaimolle jos, salin jälkeen menee töihin. Se on helppo, laittaa viestin, moi kuöta, käyn töissä vielä kestää x tuntia, pus. Se on todella tökeröä jättää viestin lähden salille ja on monta tuntia pois ilmoittamatta mitään.
Se on varsin lapsellista toimintaa reagoida itkuun hajottamalla keittiön. Mitäs sitten kun lapsi itkee, hajoitatko lastenhuoneen.
Ja, jos sovit jotain, pidä siitä kiinni. Älä luista, vaan tee. Yrittäjyys on vähän kuin vanhemmus, aika ei riitä, luovuutta ja rakaa työtä.
Hermot voi mennä, mutta huutamalla ja hajoittamalla asioita et saa toivottua lopputulosta. Huudatko sinun asiakkaille?
Todennäköisesti tämä on provo, mutta jos ei niin nyt puhelinyhteys vaimolle ja alatte rauhallisesti keskustelemaan. Kolmas osapuoli voisi ollan mukana joka estää vaimon kyyneleet ja estää sinun harjoittamasta lisää.
Kuka helvetti toiselta kysymättä edes sopii mitään menoja arkena klo 16?!? Itse olen periaatteessa 8-16 työssä mutta en Mä todellakaan pääsisi koskaan lähtemään töistä niin että olisin siististi pukeutuneena jossain jo neljältä. Kuulostaa että nainen tekee tätä tahallaan eli sopii mahdottomia juttuja aiheuttaakseen ap:lle stressiä varmaan ihan kostomielessä.
Mainittiinko jutussa, minä viikonpäivänä se vierailu oli?
Vierailu oli lauantaina, ilmeisesti oletus oli, että mies ehtisi lauantaina klo 16.00. Mies ei tosin kerro, onko hän kertonut, että aika ei hänelle sovi, mutta kyllä normaali mies osaa sanoa, että A ei ehdi, siirretäänkö, tai sitten hoitaa hommat niin että ehtii. Ja, tässä ei tule ilmi, mutta ilmeisesti työ on arkipäivä hommaa, joten luulisi, että jos lauantaina tekee ylimääräistä töitä, niin voi joskus lopettaa niin, että ehtii paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän toista kulmaa asiaan:
Mua arveluttaa tämä yrittäjien raadannan ylikorostaminen ja pyhitys, johon usein törmää palstalla. Jos kaikki muu elämä: lepo, perhe, harrastukset, sosiaaliset suhteet ja verkostoituminen kuormittavat ja jäävät kun ollaan niin yrittäjää, niin joku vikahan siinä silloin on. Työ on suunniteltu huonosti, työ tai ala ei sovellu tekijälleen, on lähdetty syyhyttä saunaan eli liian vähillä tiedoilla ja kokemuksella, visio puuttuu …
Avauksesta vielä. Ap kertoi, että meni lauantaina aamutuimaan salille ja sieltä suoraan töihin. Hän oli niin yrittäjää, ettei siinä välissä osannut soittaa vaimolleen ja kertoa mitä aikoo. Sitten hän hermostui, kun vaimo ymmärrettävästi soitteli perään. Jos ei osaa yhtä puhelua soittaa, niin elämänhallinta on kateissa.
Ja se kyläily ystäväpariskunnan luona, jossa "rouvat" (= emäntä ja ap:n vaimo) olivat päättäneet mihin kellonaikaan syödään. Kai emännällä/ isännällä on oikeus päättää koska päivällinen katetaan? Jos se ei yrittäjälle käy, hän voi sanoa, että liittyy seuraan kun lauantain työt on tehty (ja syö omia aikojaan töissä). Tätäkään ap ei osannut. Sitten tulee tuskastumista ja raivareita.
Porvoon satutäti sai taas haluamansa, eli satoja tuohtuneita av mammoja liikkeelle. Onneksi olkoon. Missio suoritettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin pienten lapsten kanssa koti-isänä vuodenpäivät ja sitten vaihdoimme että lastemme äiti jäi kotiin. Voi kuinka hän oli tottunut että minä hoidan kodin kun hän on töissä. Töissäkäydessäni minulle jäi edelleen kotityöt ja lisäksi sain taukoamatta ohjeita, miten mikäkin asia kuuluu tehdä. kun mielenterveyteni alkoi järkkyä, ja sain ihan fyysisiä oireita, tajusin erota. Henkistä väkivaltaa on vaikea osoittaa todeksi, varsinkin jos olet mies.
Niin ja ajattele, että tämä on melkein jokaisen naisen arkea. Näinhän se käy lähes joka perheessä. Nainen jää äitysloman ajaksi kotiin ja mies totuu siihen, että nainen hoitaa kodin. Kun nainen lähtee töihin , sama jatkuu. Näin meilläkin kävi. Minulla ja suurimmalla osalla naisista vaan on niin rautainen mielenterveys, että me kestämme tämänkin vaikean vaiheen. miehet ei sitä niinkään kestä ja heille käy samoin kuin sinulle. Mielenterveys alkaa järkkyä ja erohan siitä tulee. Suomessa ei varmaan olisi yhtään avioliittoa kestänyt, jos mies aina jäisi kotiin ja vaimo tottuisi siihen, että mies aina hoitaa kodin. Ei miehet sitä kestäisi. Mutta koska olet nainen, ei kukaan ota valituksiasi vakavasti. Sanotaan vain, että itsepähän olet puolisosi valinnut ja mitäs teit lapsia. Henkistä väkivaltaa on vaikea näyttää toteen, varsinkin jos olet nainen. Ei naisia oteta vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kohteliasuus on, että saapuu kylään silloin kun on kutsuttu. Eli jos sovitaan joku aika, niin siitä pisdeään kiinni. Jos ei pysty sanomaan aikaa joka sopii, niin silloin ei sovita vierailua. On myös kohteliasta ilmoittaa vaimolle jos, salin jälkeen menee töihin. Se on helppo, laittaa viestin, moi kuöta, käyn töissä vielä kestää x tuntia, pus. Se on todella tökeröä jättää viestin lähden salille ja on monta tuntia pois ilmoittamatta mitään.
Se on varsin lapsellista toimintaa reagoida itkuun hajottamalla keittiön. Mitäs sitten kun lapsi itkee, hajoitatko lastenhuoneen.
Ja, jos sovit jotain, pidä siitä kiinni. Älä luista, vaan tee. Yrittäjyys on vähän kuin vanhemmus, aika ei riitä, luovuutta ja rakaa työtä.
Hermot voi mennä, mutta huutamalla ja hajoittamalla asioita et saa toivottua lopputulosta. Huudatko sinun asiakkaille?
Todennäköisesti tämä on provo, mutta jos ei niin nyt puhelinyhteys vaimolle ja alatte rauhallisesti keskustelemaan. Kolmas osapuoli voisi ollan mukana joka estää vaimon kyyneleet ja estää sinun harjoittamasta lisää.
Kuka helvetti toiselta kysymättä edes sopii mitään menoja arkena klo 16?!? Itse olen periaatteessa 8-16 työssä mutta en Mä todellakaan pääsisi koskaan lähtemään töistä niin että olisin siististi pukeutuneena jossain jo neljältä. Kuulostaa että nainen tekee tätä tahallaan eli sopii mahdottomia juttuja aiheuttaakseen ap:lle stressiä varmaan ihan kostomielessä.
Mainittiinko jutussa, minä viikonpäivänä se vierailu oli?
Vierailu oli lauantaina, ilmeisesti oletus oli, että mies ehtisi lauantaina klo 16.00. Mies ei tosin kerro, onko hän kertonut, että aika ei hänelle sovi, mutta kyllä normaali mies osaa sanoa, että A ei ehdi, siirretäänkö, tai sitten hoitaa hommat niin että ehtii. Ja, tässä ei tule ilmi, mutta ilmeisesti työ on arkipäivä hommaa, joten luulisi, että jos lauantaina tekee ylimääräistä töitä, niin voi joskus lopettaa niin, että ehtii paikalle.
Joo, kyllähän tuossa vaimo teki sen virheen, että ylipäätään pyysi miestä mukaan. Aloittaja ei olisi hermostunut, jos vaimo olisi mennyt ystävien luo ihan yksin eikä olisi maininnut siitä miehelle mitään. Se ei olisi tilannetta muuttanut vaikka päivällinen olisi sovittu klo 18.
Vierailija kirjoitti:
Niin pahishan tässä on ap:n vaimo, ei ap. Se että kertaalleen menee hermot ja astioita särkyy, ei ole mitään siihen jatkuvaan henkiseen väkivaltaan verrattuna mitä ap:n vaimo on ap:lle tehnyt.
On kyllä aivan käsittämätöntä henkistä väkivaltaa, kun viimeisillään raskaana oleva vaimo toivoo apua kauppakassien kantamiseen ja kerran viikossa siivousapua. Voimia ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo osti kaiken lapsellenne? Sinäkö et, isänä, mitään?
Et kestäisi vauva-arkea kuitenkaan, joten hyvä lähteä nyt.
Tunsin yhden naisen, jotka teki raskaudestaan sairauden. Muutenkaan mistään muusta ei saanut puhua kuin hänen raskaudestaan. Se oli koko lähipiirille vähän rasittavaa. Kaikki asiat meni sen hänen raskaanaolemisensa mukaan. Otti todella siitä asiasta kaiken irti ja oli miehelleen aika rankka tapaus.
Ja joo. heti kun sai tietää raskaudestaan, osti tulevalle vauvalle kaiken. Vaunuostoksille piti lähteä samantien. Lastenhuoneen sisustaminen alkoi välittömästi ja muutamassa viikossa siellä oli sitten jo kaikki. Missä ajassa mies olisi mitään ehtinytkään, vaimolla oli kauhea kiire ja tarve saada kaikki heti, pälä pälä vauva sitä vauva tätä. Itse jo kahden lapsen äitinä katsoin tätä sivusta kuin jotain näytelmää.
Litran maitotölkki oli liian raskas kannettava. lastahan piti varoa. Joka tuntemusta piti kuunnella, milloin oli outo olo, milloin kummallinen tykytys jossain, milloin sattui johonkin, kaikkien piti olla varuillaan ja varsinkin miehen. Keskenmeno uhkasi joka sekunti. Kovat äänetkin saattoi aiheuttaa keskenmenon, kuulemma.
Kaikki meni ihan niin kuin pitikin, lapsi syntyi täysiaikaisena ja terveenä, äiti käpertyi lapsen ympärille niin, että koko muu maailma oli pelkkää ilmaa, mies mukaan lukien. Ero tuli muutaman vuoden kuluttua.
Yhden toisenkin vastaavan lumihiutaleen tunsin, alkoi kulkea selkä köyryssä rasittuneen näköisenä ja alituisesti väsyneenä heti kun tikku oli näyttänyt tarvittavat viivat. Mies passasi ja palvoi, vaimostahan oli tullut samantien toistaitoinen ja kykenemätön mihinkään. Siinä tarinassa kävi kuitenkin vähän onnellisemmin eli tietääkseni ovat edelleen yhdessä.
En ihmettele ap:n tarinaa, mutta tietysti olen siitä surullinen. Eihän noin pitänyt käydä.
Ja minusta töitä paiskiva mies on ihana. Kun niitäkin tiedän, joita ei voisi työt vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin pahishan tässä on ap:n vaimo, ei ap. Se että kertaalleen menee hermot ja astioita särkyy, ei ole mitään siihen jatkuvaan henkiseen väkivaltaan verrattuna mitä ap:n vaimo on ap:lle tehnyt.
On kyllä aivan käsittämätöntä henkistä väkivaltaa, kun viimeisillään raskaana oleva vaimo toivoo apua kauppakassien kantamiseen ja kerran viikossa siivousapua. Voimia ap:lle.
Ap voisi hakea lähestymiskieltoa tästä väkivaltaisesta vaimosta. Kyllä tuomioistuin ymmärtäisi, kun selittää.
Ei mutta sen pystyy normaalijärjellä kyllä suurimmasta osasta päättelemään...