Kertokaa oikeasti miten olette päässeet pakko-oireista?

Jos ei terapiaa ja lääkkeitä?

Itse en ole vielä täysin päässyt. Mutta vähentänyt lähes kaikki pois. Minulla helpottanut asteittain vähentäminen. Olin siis tarkka käsien pesusta ja omista henk.koht tavaroista. Aluksi väheni ksien pesu, sitten jäi muiden henk.koht tavaroiden pyyhkiminen ja lopuksi jäljelle jäi itselleni tärkein, eli oma puhelin. Nyt olen vierottautumassa oman puhelimeni pyyhkimisestä ja pesemisestä. Kun saan vielä sen pois, pakko-oire on voitettu. Tämä viimeinen askel on vaan yllättävän hankala. Miksi ajattelen että puhelin olisi likainen, kun en usko enää käsienkään olevan? Vaikea juttu.

Joskus auttaa myös kun sanoo ääneen "se on vaan pakko-oire" jostakin järjettömästä ajatuksesta. Joskus taas auttaa että menen niitä asioita kohti mitkä inhottaa.. Ajattelen niitä tietoisesti enemmän ja käsittelen.

Ja viimeisin on aika hauska, joskus jotakin asiaa ei pidä enää likaisena kun se kontaminoituukin toisella. Esimerkiksi jos olen kädellä koskenut likaiseen kohtaan pöydässä, koskenkin seuraavaksi esim. likaiseen oven ripaan. Näin unohdan pöydän ja mielessä luuppaa ovenripa. Jos se jää sinne, niin sitten kosken vielä kolmanteen likaiseen asiaan. Ja taas unohdan ovenrivan. Tämä on kuin hippaa pakko-oireen kanssa. Sitä voi jatkaa vaikka koko päivän pesemättä käsiä.