Omien vanhempien avustaminen rahallisesti
Perheemme budjetti on muutenkin aika tiukoilla, mutta mies haluaa lahjoittaa sivutyönsä palkkiot vanhemmilleen. Mitä mieltä?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Joo, 350€ siirrän joka kuukausi vanhemmilleni, sillä maksanee asunnon vastikkeen ja sähkölaskun, luulisin.
Ihanko totta? Kuinka kauan olet tehnyt tätä?
Oma palkkansa, käyttää miten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana ihminen!
Mitä ihanaa tuossa on, jos oman perheen rahat ovat vähissä?
Se on ihanaa, että mies haluaa auttaa vanhempiaan, jotka antoivat hänelle kaikkensa.
Mies saa antaa OMAN palkkansa vaikka afrikkaan orvoille jos haluaa. Ihana ku auttaa vanhempiaan! Täällä tuntuu mammoilla olevan ajatus, että kun vanhemmat tulevat vanhoiksi, heitä ei auteta, vaikka vanhemmat ovat vähintään sen 18-vuotta kustantaneet ja auttaneet lastaan kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana ihminen!
Mitä ihanaa tuossa on, jos oman perheen rahat ovat vähissä?
Se on ihanaa, että mies haluaa auttaa vanhempiaan, jotka antoivat hänelle kaikkensa.
Kaikkensa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana ihminen!
Mitä ihanaa tuossa on, jos oman perheen rahat ovat vähissä?
Se on ihanaa, että mies haluaa auttaa vanhempiaan, jotka antoivat hänelle kaikkensa.
Kaikkensa?
Niin ääliö. Kaiken tuen ja rakkauden mitä voi lapselleen antaa.
Vierailija kirjoitti:
Oma palkkansa, käyttää miten haluaa.
Hienoa! Ap:lle, noudata tämän valopään neuvoa, ala käyttää palkkasi vain itseesi! Reilua!
Vierailija kirjoitti:
Ihana mies. Hänen vanhempansa ovat maksaneet hänelle kaiken about elämänsä ensimmäisinä 18 vuotena, joten nyt on aika antaa takaisin. En voi olla ajattelematta että olet AP aika itsekäs. Miehelle pisteet!
Minä en ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. että lapsen pitäisi olla ikuisesti kiitollinen vanhemmilleen siitä, että nämä ovat joskus vaivautuneet nussimaan ja tuloksena oli lapsi. Ei lapsi ole pyytänyt saada syntyä tähän maailmaan. Vanhemmat toki ovat vastuussa teoistaan ja velvollisia huolehtimaan lapsesta, joka heidän toimiensa tuloksena on syntynyt. Lapsella ei ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan.
Minulla on kolme täysi-ikäistä lasta ja ajatus, että heidän pitäisi auttaa minua ja miestäni rahallisesti tai muutenkaan, on sietämätön. Vaikka sitten asuttaisiin roskalaatikossa ja kaivettaisiin ruokamme sieltä.
Aika tunteeton ja kylmä suhtautuminen omiin vanhempiin monilla. Ettekö ole seuranneet keskustelua vanhustenhuollon surkeudesta?
Maistakaa edes kerran ateriapalvelun harmaata mönjää, josta muuten veloitetaan yli 10 euroa annokselta.
Olen minäkin omilla tuloillani vanhempiani auttanut heidän elinaikanaan. Perheen menot maksetaan suht puoliksi, koska palkkammekin on ollut melkein yhtä suuri. Rahasta ei ole ikinä riidelty. Periaatteena Suomessa on omaisuuden erillisyyden periaate eli kumpikin omistaa nimissään olevan omaisuuden ja siitähän voi poiketa vain kuoleman ja avioeron tapahtuessa, tasingon muodossa. Avioehto on fiksu tapaa pienentää riskejä siipeilijän varalta.
Antamisen ilo lahjoittajalle on ainakin yhtä korkea kuin vastaanottajalle :D
Vierailija kirjoitti:
Aika tunteeton ja kylmä suhtautuminen omiin vanhempiin monilla. Ettekö ole seuranneet keskustelua vanhustenhuollon surkeudesta?
Maistakaa edes kerran ateriapalvelun harmaata mönjää, josta muuten veloitetaan yli 10 euroa annokselta.
Ja sitten työikäisille jaetaan ohjeita kuinka elää pidempään. Ketä innostaa elää pidempään kun tietää mikä on edessä?
Olen avustanut vanhempiani rahallisesti jo vuosia, ostin heille mm. talon ja auton. Mutta ero aloittajan tilanteeseen on se että minulla on siihen hyvin varaa. Jo omakin budjetti on tiukoilla no asia on eri. Toisaalta pitää myös miettiä mitä tarkoittaa että budjetti on tiukoilla. Aloittajan mielestä nähtävästi se, että ei voi viedä koko perhettä lomamatkalle?? Silloin ymmärrän kyllä aloittajan miestä hyvin, vrt. vanhempien perustarpeet ja oma lomamatka!
Kertoo minusta vain siitä että miehesi rakastaa ja kunnioittaa vanhempiaan ja he varmasti arvostavat kovasti poikaansa joka tekee vielä kahta työtä. Todella hienoa ja harvinaistakin!
Itsellä sellainen tilanne että perinnönjaossa oma isä vaati itselleen paljon isommat osuudet kuin mitä meille lapsille jäi äidin perinnöstä ja naureskellen tuhlasi ne todella hölmösti. Eli jos hän joskus tarvitsee mitään apua minulta niin en tosiaan auta. Olisi ihanaa jos omistaisi rakastavat vanhemmat, varmasti auttaisin heitä ja tukisin jos sairaus iskisi. Itsellä ei ole koskaan ollut sitä kokemusta vaan vanhemmat ovat purkaneet minuun kaiken oman pahan olonsa aina.
Ap, mua kyllä hävettää nyt sun puolestas....
Eläkeläisväestö on vaurain kansanosa koko maassa. Kyllä normiperheissä se rahavirta kulkee toiseen suuntaan. Meilläkin nimenomaisesti näin päin ja olen kuitenkin jo keski-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ei ja ei. Oma perhe ensin.
Tässä kohtaa sanoisin, että on niitä (tunnettuja) kulttuurieroja. Suomessa on viime vuosikymmenet voinut (melko) hyvin voinut luottaa siihen, että "hyvinvointivaltio" tukee ja avustaa ja kannattelee tulotasosta tai varallisuudesta riippumatta. Oikeastaan, jopa niin hyvin, että osalle saattaa tulla jopa sokkina, jos kumppani haluaa tai on enempi vähempi pakotettu suoraan tai epäsuoraan tukemaan ja avustamaan omien vanhempiensa toimeentuloa ja pärjäämistä.
En ole tästä sokkireaktiosta kovinkaan yllättynyt. Ihan yhtä lailla tuntuu osalle tulevan järkytyksenä, ettei "hyvinvointi valtio" maksa ja kustanna kaikkia niitä kuluja, joita lapsen koulunkäynti tuo mukanaan, viim. sen jälkeen kun yleinen oppivelvollisuus on takana ja lapsen odotetaan jatkavan opintojaan lukiossa tai ammattikoulussa.
Näiden jälkeen lapsi on varttunut ns. täysi-ikäiseksi ja vanhempien elatusvelvollisuus päättyy. Käytännössä kuitenkin moni vanhempi vielä toiminee, vähintään taustatukena; erityisesti, jos lapsi jatkaa opintojaan vielä tästä eteenpäin.
Osa pitää tällaista tukemista luonnollisena osana ihmiseloa, jota sitten kestä aikansa.
Samaan aikaan moni käyttää energiaansa mankumiseen ja vinkumisen, että kuinka on väärin, ettei yhteiskunta ja "hyvinvointi valtio" tue ja ylläpidä opiskelijoita, vähintään samalla tavoin kuin työttömiä. Ymmärtämättä lainkaan, ettei kenenkään ole pakko opiskella ja kuinka erinomaisen harvassa paikkaa opintojen suorittamista tuetaan, ainakin toistaiseksi samalla tavoin kuin Suomessa. (Ja moni työtön on aikanaan ollut myös itse opiskelija..)
Toisaalta osalla on pelko "hyvinvointi valtion" tuen riittämättömyydestä niin suuri, ettei tämän vuoksi kenties uskalla edes lähteä opiskelemaan, joka ratkaisuna ei ainakaan yleisesti paranna monenkaan toimeentuloa, -ainakaan jos haluaa toimeentulonsa jatkuvan tulevaisuudessa "hieman" paremmin.
Vaikka ei se, että suorittaa jonkun itseä kiinnostaneen alan (tai alojen) tutkinnon tai tutkintoja ole vielä tae tai vakuutus mistään.
Thaimaalaiset lähettää aina rahaa vanhemmilleen. Suomessa taas vanhemmat saattavat avustaa jopa keski-ikäisiä lapsiaan jotka ovat eläneet holtittomasti.
Ihan mielellään auttaisin omia vanhempiani taloudellisesti tai jotain muuta apua antamalla. Ovat vaan itse sössineet elämänsä ja muutenkin vaikeita ihmisiä etten sitä piikittelyä jaksa kuunnella.
Joo, 350€ siirrän joka kuukausi vanhemmilleni, sillä maksanee asunnon vastikkeen ja sähkölaskun, luulisin.