Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joista jokainen hetki yksin tuntuu kidutukselta?
11.08.2018 |
Kuin yhtä aikaa kuluisi tuhat vuotta ja yksi sekuntti, ajan taku vääristyy ja kaikki tuntuu niin raskaalta ja puuduttavalta.
Kommentit (14)
Ei. Rakastan sitä hetkeä kun olen yksin. Tuntuu kuin koko maailmankaikkeus olisi läsnä. En ole erakko ja yksinolon jälkeen kaipaan kuitenkin seuraakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauan sitten nuorena (alle 30v) olin tuollainen. Enää en ole. Kai mä turruin tai kuolin sisältä tarpeeksi niin nyt en enää tunne edes kärsimystä. En tiedä olenko yksinäinen, yksin olen aina.
Ei kidutus voi jatkua ikuisesti, ei kukaan sitä ikuisesti kestä, ennemmin tai myöhemmin sen on loputtava, tavalla tai toisella... esim sillä tavalla että ei vain enää tunne sitä.
Muiden ihmisten seura on minulle raskasta ja puuduttavaa, yksin ollessa voin levätä ja saan voimaa. Mieluiten olenkin juuri itaekseni lukemassa jotain hyvää kirjaa ja kuuntelen musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Muiden ihmisten seura on minulle raskasta ja puuduttavaa, yksin ollessa voin levätä ja saan voimaa. Mieluiten olenkin juuri itaekseni lukemassa jotain hyvää kirjaa ja kuuntelen musiikkia.
Samoin. Yksin oleminen on parasta.
Mielenkiintoista!
Itse viihdyn todella hyvin yksin, nautin siitä. Mulla on yksinollessani paljon mielenkiintoista ja mukavaa ajateltavaa, pohdin eri asioita, suunnittelen tulevaa, analysoin menneitä...
Tykkään myös tehdä asioita yksin, koska silloin saan tehdä ne juuri sillä aikataululla, nopeudella kuin haluan, ja keskittyä tekemiseeni, kuulostella itseäni ja fiiliksiäni. Esim. harrastan liikuntaa mieluiten yksin, kaverit välillä närkästyy, kun haluaisivat mukaani lenkille, mutta useinkaan en "ota".
En vaan hyödy lenkeistä toisen kanssa niin paljoa, energiani ja huomioni menee tämän toisen ihmisen juttujen kuunteluun (harvoin kellään on edes mitään mielenkiintoista puhuttavaa, vatvovat vaan ongelmiaan tai tyhjänpäiväisiä asioita). Tämä kuulostaa ehkä itseriittoiselta, mutta omat ajatukseni ovat mielestäni mielenkiintoisempia ja viihdyttävämpiä, kuin toisten ihmisten lätinät. Sori...
Minulla on yksi kaveri, joka valittaa aina yksinäisyyttään ja jokaisen yksinäisen hetken käyttää soittamalla mulle, eikä hänellä ole mitään asiaa. Harmittelee, kuinka on yksinäinen, ja kärsii, kun joutuu joskus olemaan viikonloppuja yksin kotona, kun lapset ovat isällään. En voi ymmärtää häntä. Itse vastaavassa tilanteessa (minäkin yh) odotan innolla viikonloppuja itsekseni!
Voitko ap valaista, mitä yksinäisyyttä vihaavan päässä liikkuu? Eikö sinulla ole mitään mukavaa mietittävää ja pohdiskeltavaa? Etkö viihdy omassa seurassasi? Etkö keksi tekemistä yksin vai etkö uskalla? Mihin tarvitset toista ihmistä koko ajan, viihdyttämään, vai yleisöksi sinun puheellesi, vai mitä...? Kysyn ihan vilpittömästi, toivottavasti valaiset mua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Rakastan sitä hetkeä kun olen yksin. Tuntuu kuin koko maailmankaikkeus olisi läsnä. En ole erakko ja yksinolon jälkeen kaipaan kuitenkin seuraakin.
Olet onnekas, minä en selvinnyt siitä naarmuitta. Vaikka lopulta turruin niin myös katkeroiduin. Lisäksi koen ajoittain syviä masennusjaksoja, jolloin olen täysin työkyvytön. Se oli minun hintani.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista!
Itse viihdyn todella hyvin yksin, nautin siitä. Mulla on yksinollessani paljon mielenkiintoista ja mukavaa ajateltavaa, pohdin eri asioita, suunnittelen tulevaa, analysoin menneitä...
Tykkään myös tehdä asioita yksin, koska silloin saan tehdä ne juuri sillä aikataululla, nopeudella kuin haluan, ja keskittyä tekemiseeni, kuulostella itseäni ja fiiliksiäni. Esim. harrastan liikuntaa mieluiten yksin, kaverit välillä närkästyy, kun haluaisivat mukaani lenkille, mutta useinkaan en "ota".
En vaan hyödy lenkeistä toisen kanssa niin paljoa, energiani ja huomioni menee tämän toisen ihmisen juttujen kuunteluun (harvoin kellään on edes mitään mielenkiintoista puhuttavaa, vatvovat vaan ongelmiaan tai tyhjänpäiväisiä asioita). Tämä kuulostaa ehkä itseriittoiselta, mutta omat ajatukseni ovat mielestäni mielenkiintoisempia ja viihdyttävämpiä, kuin toisten ihmisten lätinät. Sori...Minulla on yksi kaveri, joka valittaa aina yksinäisyyttään ja jokaisen yksinäisen hetken käyttää soittamalla mulle, eikä hänellä ole mitään asiaa. Harmittelee, kuinka on yksinäinen, ja kärsii, kun joutuu joskus olemaan viikonloppuja yksin kotona, kun lapset ovat isällään. En voi ymmärtää häntä. Itse vastaavassa tilanteessa (minäkin yh) odotan innolla viikonloppuja itsekseni!
Voitko ap valaista, mitä yksinäisyyttä vihaavan päässä liikkuu? Eikö sinulla ole mitään mukavaa mietittävää ja pohdiskeltavaa? Etkö viihdy omassa seurassasi? Etkö keksi tekemistä yksin vai etkö uskalla? Mihin tarvitset toista ihmistä koko ajan, viihdyttämään, vai yleisöksi sinun puheellesi, vai mitä...? Kysyn ihan vilpittömästi, toivottavasti valaiset mua :)
En vain oikein tiedä, viihdyn vain niin paljon muiden ihmisten seurassa, saan siitä suurta nautintoa. Sen sijaan yksin on jotenkin niin vaikeaa ja voimia vievää, en vain viihdy enkä osaa olla. Pahimmillaan se uuvuttaa ja vie voimat niin etten pääse edes ylös sängystä. Yksinolo on kokoajan sellaosta epämukavuusalueella olemista, stressaavaa ja pistävää. Henkisesti kuluttavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista!
Itse viihdyn todella hyvin yksin, nautin siitä. Mulla on yksinollessani paljon mielenkiintoista ja mukavaa ajateltavaa, pohdin eri asioita, suunnittelen tulevaa, analysoin menneitä...
Tykkään myös tehdä asioita yksin, koska silloin saan tehdä ne juuri sillä aikataululla, nopeudella kuin haluan, ja keskittyä tekemiseeni, kuulostella itseäni ja fiiliksiäni. Esim. harrastan liikuntaa mieluiten yksin, kaverit välillä närkästyy, kun haluaisivat mukaani lenkille, mutta useinkaan en "ota".
En vaan hyödy lenkeistä toisen kanssa niin paljoa, energiani ja huomioni menee tämän toisen ihmisen juttujen kuunteluun (harvoin kellään on edes mitään mielenkiintoista puhuttavaa, vatvovat vaan ongelmiaan tai tyhjänpäiväisiä asioita). Tämä kuulostaa ehkä itseriittoiselta, mutta omat ajatukseni ovat mielestäni mielenkiintoisempia ja viihdyttävämpiä, kuin toisten ihmisten lätinät. Sori...Minulla on yksi kaveri, joka valittaa aina yksinäisyyttään ja jokaisen yksinäisen hetken käyttää soittamalla mulle, eikä hänellä ole mitään asiaa. Harmittelee, kuinka on yksinäinen, ja kärsii, kun joutuu joskus olemaan viikonloppuja yksin kotona, kun lapset ovat isällään. En voi ymmärtää häntä. Itse vastaavassa tilanteessa (minäkin yh) odotan innolla viikonloppuja itsekseni!
Voitko ap valaista, mitä yksinäisyyttä vihaavan päässä liikkuu? Eikö sinulla ole mitään mukavaa mietittävää ja pohdiskeltavaa? Etkö viihdy omassa seurassasi? Etkö keksi tekemistä yksin vai etkö uskalla? Mihin tarvitset toista ihmistä koko ajan, viihdyttämään, vai yleisöksi sinun puheellesi, vai mitä...? Kysyn ihan vilpittömästi, toivottavasti valaiset mua :)
En vain oikein tiedä, viihdyn vain niin paljon muiden ihmisten seurassa, saan siitä suurta nautintoa. Sen sijaan yksin on jotenkin niin vaikeaa ja voimia vievää, en vain viihdy enkä osaa olla. Pahimmillaan se uuvuttaa ja vie voimat niin etten pääse edes ylös sängystä. Yksinolo on kokoajan sellaosta epämukavuusalueella olemista, stressaavaa ja pistävää. Henkisesti kuluttavaa.
Ap
Ok, kiitos vastauksesta. Oikeastaan ymmärränkin sinua nyt. Koen itse vastaavaa "henkisesti kuluttavaa, epämukavuusalueella olemista", kun olen liian kauan toisten ihmisten kanssa. En jaksaisi kuunnella, vaikka osaan kyllä olla keskusteleva ja sosiaalinen ja hyvä kuuntelija, mutta se liiallisessa määrin uuvuttaa minut ihan totaalisesti, tuntuu välillä että on heti päästävä pois tilanteesta, hankala pysyä edes paikoillaan, hermostun sisäisesti, olen ihan poikki, vilkuilen vaan salaa kelloa toivoen, että kohta pääsen tilanteesta pois.
Ja vastaavasti yksinolosta nautin ja akkuni latautuvat ja on kevyt ja helppo olla.
...eli, sinä kai olet se ekstrovertti, minä introvertti. :)
Yksinäisyys on kamalaa koska se on vastentahtoista. Se on eri asia kuin yksinolo vapaaehtoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme erilaisia. Minusta tulee kärttyisä jos en saa olla välillä yksin.
Mielelläni kyllä viettäisin tälläkin hetkellä aikaa jonkun naisen läheisyydessä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on kamalaa koska se on vastentahtoista. Se on eri asia kuin yksinolo vapaaehtoisesti.
Tämä.
No ei. Mulle jokainen hetki yksin on suuri nautinto.