Miten miehen löytämisestä on nykypäivänä tullut näin vaikeaa?
En ymmärrä - olen monta vuotta välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti yrittänyt etsiä sopivaa miestä itselleni. Lopputuloksena on ehkä kymmenet ensitreffit ja pari tapailua, jonka aikana tavattu ehkä kolmisen kertaa. Lisäksi minulla on ollut tässä samanaikaisesti muutama seksiin perustuva suhde.
Nyt olen jotenkin tullut jo siihen ikään (30 v), etten enää kauheasti jaksaisi etsiä ketään yöelämästä tms., kun niin harvoin ketään osuu kohdalle ja niin harvoin niistä mitään kuitenkaan tulee. Milloin tästä parisuhteen muodostamisesta on tullut näin vaikeaa? Onko mitään tehtävissä?
Kommentit (789)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.
Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.
Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa?
Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.
Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.
Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen?
Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.
Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.
Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.
Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin.
Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.
Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.
Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.
Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan.
Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.
Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.
Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?
No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku.
Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta.
Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta.
Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)
On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.
Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.
Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä.
Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla.
Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.
Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä.
Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.
Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.
Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.
Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde.
Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!
Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.
Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.
Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.
En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.
Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.
Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.
No tuossahan se prinsessaharha ja erinomaisuus taas tuli, vaikka juuri muka myönsit, että puhumme samasta asiasta, eikä mistään absoluuttisesti mitattavasta arvosta. :D Pointtihan nimenomaan on se, että noissa ei enää voida puhua mistään erinomaisuudesta, jolloin on varaa vaatia vaikka mitä, koska se "varahan" tarkoittaisi nimenomaan tason määrittelyä, jonka väität olevan väärä. Et voi määritellä, että Maija on tasoa 6,32, mutta että hänen lapsitoiveensa tarkoittaa, että hän etsii liian hyvää kumppania, vaikka Mikko on määritelty olevan ihan sillä samalla tasolla. Joko he ovat alun perinkin eri tasoilla tai sitten he ovat samalla tasolla, jolloin kelpaamattomuus ei liity tasovirheeseen. Et voi valita nyt molempia, jos yhtään logiikkaa viitsitään käyttää.
En jaksa käsittää mikä sinua tasoteoriassa ja prinsessaharha-termissä loukkaa, sillä siitä tässä enää on kyse. Et edes lue viestejäni. Juuri pääsin sanomasta ettei tasoja määritellä jonkun sadasosan tarkkuudella, joten miksi ihmeessä taas intoilet minulle noita desimaaleja? Mitä ilmeisemmin yrität käydä kanssani jotain aiemman väittelysi uusintaa, mikä on joltisenkin turhauttavaa näin vuorokauden jälkeen.
En ymmärrä mitä ajat takaa virkkeelläsi, joka alkaa sanalla Pointtihan. Minusta tuntuu siltä, että olen jo käsitellyt pointtisi sikäli miten sen ymmärrän jo moneen kertaan. Jos olet ollenkaan lukenut aiemmin jo kirjoittamaani, en ymmärrä mitä sinulla on tässä enää veivattavaa. Etkö muka usko, että ihmisissä on eri tasoja mitä parinvalintaan tulee? Sitten argumentoit tiedettä vastaan. Etkö hyväksy sitä, että kriteerien iteroijaa nimitetään prinsessaharhaiseksi? Saat toki olla sitä mieltä, mutta turha kiukutella heille jotka mieltävät asian toisin.
Turhaan nyt vedät tähän loukkaantumisia, kun minä vain toivon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä vihjailla ja anneta ymmärtää jotain ihan muuta kuin tarkoitetaan. Jos sinä et nyt vieläkään tajua, miksi et voi sanoa henkilön etsivän kumppania väärältä tasolta silloin, kun hän etsii sitä täysin oikealta tasolta, niin en voi mitään. Nyt loppuu rautalanka.
Siitä olemme samaa mieltä, että olet huono selittämään mitä tarkoitat. Et vain saa viestiäsi perille. Osasyy siihen on, ettet ihan taida keskustella minun kanssani, vaan käy läpi jotain aiempaa väittelyäsi, mihin en ole osallistunut. Tällä kertaa sentään jätit sadasosadesimaalit pois. :-)
Minäkin katson puhuvani asioista niiden oikeilla nimillä. Tasot pariutumisessa on tunnettu jo vuosikymmenten ajan ja prinsessaharha on aivan käypä termi kuvaamaan henkilön tietynlaista käytöstä.
Yksinkertainen kysymys, totta vai tarua:
Jos nainen ei löydä parisuhdetta kriteeriensä puitteissa, etsiikö hän tasokkaampaa miestä kuin hän itse on?
Jos vastaat tähän selkeästi, olen tyytyväinen.En ole toi jolta kysyit mutta mun mielestä ei kerro tasosta jos ei löydy oikeanlaista. Itselläni on keskiverrosta paljon poikkeavat toiveet (velamies haussa, pitää tykätä kinkystä seksistä) eikä niitä oikeanlaisia tule edes vastaan kuin tosi harvoin. Ei ole silti mitään järkeä ottaa miestä joka ei halua samoja asioita, suhde kuolisi alkuunsa. Oudoilla on vähemmän valinnanvaraa, niin se vain menee. Mistään tasosta ei voi puhua, koska nuo ominaisuudet eivät ole hyvä/huono -akselilla lainkaan vaan marginaalisia preferenssejä.
No niin, kiitos tästä. Olet jo toinen, joka on kanssani täsmälleen samaa mieltä ja ymmärtää pointtini ja tosielämän reaiteeti. Tuossa on nyt tuo yksi änkkääjä, jolle tämä ei vain mene kalloon. Aina vain kiertelee ja kaartelee ja jankuttaa väärästä tasosta ja prinsessaharhoista.
Olkaa ylpeitä sinkkuudestanne. Ajatelkaa nyt: rahaa säästyy, saatte enemmän aikaa hengailla kavereiden kanssa, käydä baarissa aina kun haluaa, ei tarvitse kasvattaa lapsia, voitte viihteellä käydä ja matkustella mennen tullen, tietysti jos töistä saa vapaata. Ei turhaa stressiä, elämä rullaa :D Ite oon tosin 28v mies tuossa tilanteessa, mutta eiköhän noi vinkit tepsi teillekin. Elämä on helpompaa sinkkuna, saa pitää huolen vain itsestään ;) Ja jos on ystäviä ja perhettä niin tuskin yksinäisyys kaihertaa, harrastuksetkin bonusta. Ite en tosin ole ikinä edes haaveillut perheestä tai asuntolainasta, joten ehkä mun on helpompi puhua näin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun pitää tyytyä insinööriin: rillit, levenevä hiuksettomuus ohimoilla, laihankalvakka olemus, mitätön naama. Kuiva huumorintaju, autistinen ilmaisutapa ja perfektionistinen suhtautuminen johonkin pikkuasiaan. Intohimona salibandy, hölkkä, pyöräily ja jokasyksyinen Lapin vaellus. Tyylinä Dressmannin peruspuku ja mukavat kengät. On omistusasunto, harmaa perheauto ja tilille tulee joka kuukausi 3200 €.
Minä
-Tekninen konsultti
-Rillit
-hiuksia on mutta lähtemässä on :(
-olemus rotevan ja jänteikkään välillä... Sean Connery 70 luvulla. hiuksetkin paenneet yhtä ylos. Viimeksi vartijat pysäyttivät minut, koska näytän enemmän gansterilta kuin insinooriltä. Vartija pelkäsi minua.-Intohimona seksi ja uudet asiat; Eli niinkuin Schrödinger
- Pukeudun mieluusti mm Crew clothing companyn, Sail Racingin kutimiin
- Omistus asunto ja sijoitus asunto on.
- kulkupeleinä farkku bemu, moottoripyorä ja kakspaikkanen urheilu auto.
- tilille kolme kertaa toi.Kivaa naista vaan ei tahdo loytyä. Vaikka kaipaan sellaista niin en tiedä mistä etsiä.
Intohimona esim. Schrödinger?! Googletin. Onko kyseessä siis kvanttimekaniikan keksijä/ siihen liittyvä yhtälö?
Tämäkö siis oli se ihka ensimmäinen, ja paras esimerkki siitä, mistä haluaisit naisesi kanssa keskustella?
U mad?
Ja lisäys edelliseen (viesti 742):
Todennäköisesti preferoit älykästä, koulutettua kumppania, josko intohimoinen keskustelunaihe mainittu?
Samalla kuitenkin oma tekstisi on kirjoitusasultaan melko karmeaa. Joten varmastikaan nettiä, jossa alkututustuminen tapahtuu monasti kirjoittamalla, ei kannata suosia.
Suosittelisin siis ennemminkin tämän ilmeisen ristiriidan ratkaisua ensin, ja sitten vasta paljon myöhemmin sitä yhteisellä laatuajalla tehtyä pohdintaa kissan kohtalosta. Mielummin toki ei lainkaan. Ellei sitten morsmaikku löydy ydinfysiikkaskenestä.
Vierailija kirjoitti:
Haha, pitää olla sekopää jos haluaa miehen. Suurin osa on itsekkäitä passareita, jotka muistelevat kuinka äiskä palveli.
Taidat olla ja parhaat päiväsi nähnyt kun noin katkeraa tekstiä tuotat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin hyvän miehen tinderistä 35-vuotiaana, lapsettomana, työttömänä ja ylipainoisena. .
Kiva sulle ja kaikkea hyvää. Mutta tämä viesti kuvaa sitä, miten vääristynyt markkina Tinder on miesten kannalta.
Siis miten niin? Eihän kenenkään miehen ole pakko ottaa Tinderistä ketään naista jos ei halua. Todennäköisesti tässäkin kysyntä kohtasi tarjonnan. Kommenttisi on epälooginen.
Itselläni iso iso suku ja paljon sisaruksia. Ajattelin aina nuorempana että menen naimisiin ja hankin lapsia. Opiskelin ja menin valmistumisen jälkeen töihin. Olen maksanut lainat pois ja säästänyt asuntoon jonka osin kolmisen vuotta sitten. Kokoaikaa odottelin sitä puolisoa mutta ei vain tullut vastaan.
Koitin nettideittailua mutta minulla on ollut huono tuuri. Fiksun oloiset miehet paljastuukin ihan syrjäytyneiksi vanhempiensa luona asuviksi pojiksi. Minun miesmakuni on ollut aina vähän sellainen nörttimäinen ja nallekarhumainen joten se voi selittää huonoa tuuria. Olen viimeksi seurustellut kymmenen vuotta sitten joten alkoi jo iskemään epätoivo.
Täytin viimeviikolla 30 ja päätin että en enää jaksa odottaa. Varasin ajan hedelmöitysklinikalle. Voin elää sen tiedon kanssa että jään loppuelämäni ajan sinkuksi mutta en sen kanssa että jäisin lapsettomaksi. Olen säästänyt viimeiset 5 vuotta hoitoja varten kaiken varalta. Jos olisin puolison löytänyt niin olisimme sillä rahalla menneet vaikka ulkomaille lomailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin hyvän miehen tinderistä 35-vuotiaana, lapsettomana, työttömänä ja ylipainoisena. .
Kiva sulle ja kaikkea hyvää. Mutta tämä viesti kuvaa sitä, miten vääristynyt markkina Tinder on miesten kannalta.
Tinder on juuri tuollaista että kaikki huonotasoisimmatkin naiset löytävät miehen ja vieläpä itseään reilusti paremman miehen, koska ne ok-tasoiset naiset nirsoilee maailmanloppuun asti.
Miehellä se menee usein niin, että joko otat tuollaisen huonotasoisen naisen tai voi hyvin olla että seuraava mahdollisuus edes vastaavanlaiseen tyytymiseen on esim vuoden kuluttua.
Naiset ovat luoneet nirsoilullaan ja hypergamiallaan todella vääristyneet markkinat joissa miehillä on suuret paineet ottaa se minkä saa tai voit jäädä yksin, tarjontaa ei todellakaan riitä..
Mitä vikaa yksinjäämisessä on? Oletat että kaikki miehet automaattisesti valitsevat itseään ei-miellyttävän naisen mieluummin kuin eläisivät yksin. Miksi näin olisi?
Vierailija kirjoitti:
Itselläni iso iso suku ja paljon sisaruksia. Ajattelin aina nuorempana että menen naimisiin ja hankin lapsia. Opiskelin ja menin valmistumisen jälkeen töihin. Olen maksanut lainat pois ja säästänyt asuntoon jonka osin kolmisen vuotta sitten. Kokoaikaa odottelin sitä puolisoa mutta ei vain tullut vastaan.
Koitin nettideittailua mutta minulla on ollut huono tuuri. Fiksun oloiset miehet paljastuukin ihan syrjäytyneiksi vanhempiensa luona asuviksi pojiksi. Minun miesmakuni on ollut aina vähän sellainen nörttimäinen ja nallekarhumainen joten se voi selittää huonoa tuuria. Olen viimeksi seurustellut kymmenen vuotta sitten joten alkoi jo iskemään epätoivo.
Täytin viimeviikolla 30 ja päätin että en enää jaksa odottaa. Varasin ajan hedelmöitysklinikalle. Voin elää sen tiedon kanssa että jään loppuelämäni ajan sinkuksi mutta en sen kanssa että jäisin lapsettomaksi. Olen säästänyt viimeiset 5 vuotta hoitoja varten kaiken varalta. Jos olisin puolison löytänyt niin olisimme sillä rahalla menneet vaikka ulkomaille lomailemaan.
Eihän tarvitse mennä mihinkään klinikalle. Kyllä löytyy komeita siementäjiä.Antautuu vain ja nauttii siemennyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni iso iso suku ja paljon sisaruksia. Ajattelin aina nuorempana että menen naimisiin ja hankin lapsia. Opiskelin ja menin valmistumisen jälkeen töihin. Olen maksanut lainat pois ja säästänyt asuntoon jonka osin kolmisen vuotta sitten. Kokoaikaa odottelin sitä puolisoa mutta ei vain tullut vastaan.
Koitin nettideittailua mutta minulla on ollut huono tuuri. Fiksun oloiset miehet paljastuukin ihan syrjäytyneiksi vanhempiensa luona asuviksi pojiksi. Minun miesmakuni on ollut aina vähän sellainen nörttimäinen ja nallekarhumainen joten se voi selittää huonoa tuuria. Olen viimeksi seurustellut kymmenen vuotta sitten joten alkoi jo iskemään epätoivo.
Täytin viimeviikolla 30 ja päätin että en enää jaksa odottaa. Varasin ajan hedelmöitysklinikalle. Voin elää sen tiedon kanssa että jään loppuelämäni ajan sinkuksi mutta en sen kanssa että jäisin lapsettomaksi. Olen säästänyt viimeiset 5 vuotta hoitoja varten kaiken varalta. Jos olisin puolison löytänyt niin olisimme sillä rahalla menneet vaikka ulkomaille lomailemaan.
Eihän tarvitse mennä mihinkään klinikalle. Kyllä löytyy komeita siementäjiä.Antautuu vain ja nauttii siemennyksestä.
Mielummin maksan siitä että minut siemennetään turvallisesti klinikalla ja että luovuttaja on varmasti taudeista vapaa ja omistaa terveen lähisuvun. Enkä halua huijata ketään isäksi.
Parasta unohtaa koko homma. Kyllähän niitä ehdokkaita muka olisi mutta eihän noista koskaan kenenkään kanssa mitään kehity. Laittavat yhden tai pari viestiä ja häipyvät. Miehet ei varmaan edes uskoisi jos kertoisin monenko kanssa saa vaihtaa viestejä ennen kuin yhden kanssa saa aikaiseksi tapaamisen järkättyä. Koko pariutumispelleily on ihan uskomattoman toivotonta touhua. Lopetan sen. Mä pärjään ihan hyvin myös ilman lapsia toisin kuin tämä edellinen Vanhapiika tuossa joten ei ole ongelmia siinäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun pitää tyytyä insinööriin: rillit, levenevä hiuksettomuus ohimoilla, laihankalvakka olemus, mitätön naama. Kuiva huumorintaju, autistinen ilmaisutapa ja perfektionistinen suhtautuminen johonkin pikkuasiaan. Intohimona salibandy, hölkkä, pyöräily ja jokasyksyinen Lapin vaellus. Tyylinä Dressmannin peruspuku ja mukavat kengät. On omistusasunto, harmaa perheauto ja tilille tulee joka kuukausi 3200 €.
Minä
-Tekninen konsultti
-Rillit
-hiuksia on mutta lähtemässä on :(
-olemus rotevan ja jänteikkään välillä... Sean Connery 70 luvulla. hiuksetkin paenneet yhtä ylos. Viimeksi vartijat pysäyttivät minut, koska näytän enemmän gansterilta kuin insinooriltä. Vartija pelkäsi minua.-Intohimona seksi ja uudet asiat; Eli niinkuin Schrödinger
- Pukeudun mieluusti mm Crew clothing companyn, Sail Racingin kutimiin
- Omistus asunto ja sijoitus asunto on.
- kulkupeleinä farkku bemu, moottoripyorä ja kakspaikkanen urheilu auto.
- tilille kolme kertaa toi.Kivaa naista vaan ei tahdo loytyä. Vaikka kaipaan sellaista niin en tiedä mistä etsiä.
Intohimona esim. Schrödinger?! Googletin. Onko kyseessä siis kvanttimekaniikan keksijä/ siihen liittyvä yhtälö?
Tämäkö siis oli se ihka ensimmäinen, ja paras esimerkki siitä, mistä haluaisit naisesi kanssa keskustella?
U mad?
Tämä kvattifyysikko oli seksi addikti. Kuuluisan kissa paradoxinsa keksi kun oli panolomalla Zel am seessä, vai Zermatissa, En muista tätä. Pyoritti usean rakastajattarenpiiriä.
Yleissivistystä
En uskaltaisi moisesta naisen kanssa puhua. Yleissivistystä yleensä tunnutaan pidettävän ärsyttävänä.
Big brotherista tai Temptation Islandista saa puhua :yawn:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäys edelliseen (viesti 742):
Todennäköisesti preferoit älykästä, koulutettua kumppania, josko intohimoinen keskustelunaihe mainittu?
Samalla kuitenkin oma tekstisi on kirjoitusasultaan melko karmeaa. Joten varmastikaan nettiä, jossa alkututustuminen tapahtuu monasti kirjoittamalla, ei kannata suosia.
Suosittelisin siis ennemminkin tämän ilmeisen ristiriidan ratkaisua ensin, ja sitten vasta paljon myöhemmin sitä yhteisellä laatuajalla tehtyä pohdintaa kissan kohtalosta. Mielummin toki ei lainkaan. Ellei sitten morsmaikku löydy ydinfysiikkaskenestä.
Kirjoittaminen ei ole leipalajini. Lisäksi ääkkosten puute ja se, että yleensä puhun englantia tekee tekstisra suoraan sanoen kokkotraktoria.
Ei sekään varmaan auta, että kirjoitan tyon ohessa jolloin tyo katkaisee pulppuavan runosuonen valuutaen sanat entistä pahemmaksi sekametelisopaksi.
Historiasta saa paljon parempaa jutun aihetta kun kvanttimekaniikasta. Olisi kyllä kiva kun loytaisi jonkun, miehen tai naisen jonka kanssa voisi oikeasti jutella fonin sielun elämästä. Poikani kysyi oleellisen kysymyksen ja ymmäsrin sen jälkeen ettei fotooni ymmärrä matkaa lainkaan.
Pitäisi varmaan käydä tapaamassa vanhaa proffaa yliopistolla.
Mailmasta on tullut kovin pinnallinen ja jonkun Kardashian perse on kiinnostavampi kuin se, että mailmassa on todellinen katovuosi vilja sadossa. Pohjoisen pallonpuoliskon kadosta huolimatta Suomalaiset viljelijät myyvät viljansa mieluumin etelä eurooppan. .....
Ikäväkseni olen huomannut, ettei naisten kanssa voi moisista asioista jutella. Ei tunnu jaksavan kiinnostaa. En väitä ettei moisia naisia olisi olemassa. En vain ole tavannut niitä. Miehiä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun pitää tyytyä insinööriin: rillit, levenevä hiuksettomuus ohimoilla, laihankalvakka olemus, mitätön naama. Kuiva huumorintaju, autistinen ilmaisutapa ja perfektionistinen suhtautuminen johonkin pikkuasiaan. Intohimona salibandy, hölkkä, pyöräily ja jokasyksyinen Lapin vaellus. Tyylinä Dressmannin peruspuku ja mukavat kengät. On omistusasunto, harmaa perheauto ja tilille tulee joka kuukausi 3200 €.
Minä
-Tekninen konsultti
-Rillit
-hiuksia on mutta lähtemässä on :(
-olemus rotevan ja jänteikkään välillä... Sean Connery 70 luvulla. hiuksetkin paenneet yhtä ylos. Viimeksi vartijat pysäyttivät minut, koska näytän enemmän gansterilta kuin insinooriltä. Vartija pelkäsi minua.-Intohimona seksi ja uudet asiat; Eli niinkuin Schrödinger
- Pukeudun mieluusti mm Crew clothing companyn, Sail Racingin kutimiin
- Omistus asunto ja sijoitus asunto on.
- kulkupeleinä farkku bemu, moottoripyorä ja kakspaikkanen urheilu auto.
- tilille kolme kertaa toi.Kivaa naista vaan ei tahdo loytyä. Vaikka kaipaan sellaista niin en tiedä mistä etsiä.
Intohimona esim. Schrödinger?! Googletin. Onko kyseessä siis kvanttimekaniikan keksijä/ siihen liittyvä yhtälö?
Tämäkö siis oli se ihka ensimmäinen, ja paras esimerkki siitä, mistä haluaisit naisesi kanssa keskustella?
U mad?
Tämä kvattifyysikko oli seksi addikti. Kuuluisan kissa paradoxinsa keksi kun oli panolomalla Zel am seessä, vai Zermatissa, En muista tätä. Pyoritti usean rakastajattarenpiiriä.
Yleissivistystä
En uskaltaisi moisesta naisen kanssa puhua. Yleissivistystä yleensä tunnutaan pidettävän ärsyttävänä.
Big brotherista tai Temptation Islandista saa puhua :yawn:
Kuullostat aikalailla mukamas nokkelalta juntilta. Sinunlaisiasi on netti täynnä etsimässä nuorta lihaa. Jos kaikki naiset ovat mielestäsi päättömiä kanoja, jotka tietää vain hömppäsarjoista niin selkeästi tapailet vääränlaisia naisia. Tietty se on vaikeaa henkisesti likaisena setämiehenä katsella muitakin kuin niitä alle parikymppisiä pimuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun pitää tyytyä insinööriin: rillit, levenevä hiuksettomuus ohimoilla, laihankalvakka olemus, mitätön naama. Kuiva huumorintaju, autistinen ilmaisutapa ja perfektionistinen suhtautuminen johonkin pikkuasiaan. Intohimona salibandy, hölkkä, pyöräily ja jokasyksyinen Lapin vaellus. Tyylinä Dressmannin peruspuku ja mukavat kengät. On omistusasunto, harmaa perheauto ja tilille tulee joka kuukausi 3200 €.
Minä
-Tekninen konsultti
-Rillit
-hiuksia on mutta lähtemässä on :(
-olemus rotevan ja jänteikkään välillä... Sean Connery 70 luvulla. hiuksetkin paenneet yhtä ylos. Viimeksi vartijat pysäyttivät minut, koska näytän enemmän gansterilta kuin insinooriltä. Vartija pelkäsi minua.-Intohimona seksi ja uudet asiat; Eli niinkuin Schrödinger
- Pukeudun mieluusti mm Crew clothing companyn, Sail Racingin kutimiin
- Omistus asunto ja sijoitus asunto on.
- kulkupeleinä farkku bemu, moottoripyorä ja kakspaikkanen urheilu auto.
- tilille kolme kertaa toi.Kivaa naista vaan ei tahdo loytyä. Vaikka kaipaan sellaista niin en tiedä mistä etsiä.
Intohimona esim. Schrödinger?! Googletin. Onko kyseessä siis kvanttimekaniikan keksijä/ siihen liittyvä yhtälö?
Tämäkö siis oli se ihka ensimmäinen, ja paras esimerkki siitä, mistä haluaisit naisesi kanssa keskustella?
U mad?
Tämä kvattifyysikko oli seksi addikti. Kuuluisan kissa paradoxinsa keksi kun oli panolomalla Zel am seessä, vai Zermatissa, En muista tätä. Pyoritti usean rakastajattarenpiiriä.
Yleissivistystä
En uskaltaisi moisesta naisen kanssa puhua. Yleissivistystä yleensä tunnutaan pidettävän ärsyttävänä.
Big brotherista tai Temptation Islandista saa puhua :yawn:
Et kai nyt ihan tosissaan väitä, että Schrödingerin seksiaddktio tai rakastajien määrä olisi yleissivistystä? Yhtä hyvin voisi sanoa myös Teslan rakkaus pulua kohtaan olevan yleissivistystä, koska se yhdessä kirjassa luki. En muista missä kirjassa, kun on niin huono tuo yleissivistys. Syytän toki muita yleissivistyksen puutteesta, jos eivät pulun nimeä tiedä. Tota pätemistä kannattaa vähentää, jos joskus treffeille pääset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun pitää tyytyä insinööriin: rillit, levenevä hiuksettomuus ohimoilla, laihankalvakka olemus, mitätön naama. Kuiva huumorintaju, autistinen ilmaisutapa ja perfektionistinen suhtautuminen johonkin pikkuasiaan. Intohimona salibandy, hölkkä, pyöräily ja jokasyksyinen Lapin vaellus. Tyylinä Dressmannin peruspuku ja mukavat kengät. On omistusasunto, harmaa perheauto ja tilille tulee joka kuukausi 3200 €.
Minä
-Tekninen konsultti
-Rillit
-hiuksia on mutta lähtemässä on :(
-olemus rotevan ja jänteikkään välillä... Sean Connery 70 luvulla. hiuksetkin paenneet yhtä ylos. Viimeksi vartijat pysäyttivät minut, koska näytän enemmän gansterilta kuin insinooriltä. Vartija pelkäsi minua.-Intohimona seksi ja uudet asiat; Eli niinkuin Schrödinger
- Pukeudun mieluusti mm Crew clothing companyn, Sail Racingin kutimiin
- Omistus asunto ja sijoitus asunto on.
- kulkupeleinä farkku bemu, moottoripyorä ja kakspaikkanen urheilu auto.
- tilille kolme kertaa toi.Kivaa naista vaan ei tahdo loytyä. Vaikka kaipaan sellaista niin en tiedä mistä etsiä.
Intohimona esim. Schrödinger?! Googletin. Onko kyseessä siis kvanttimekaniikan keksijä/ siihen liittyvä yhtälö?
Tämäkö siis oli se ihka ensimmäinen, ja paras esimerkki siitä, mistä haluaisit naisesi kanssa keskustella?
U mad?
Tämä kvattifyysikko oli seksi addikti. Kuuluisan kissa paradoxinsa keksi kun oli panolomalla Zel am seessä, vai Zermatissa, En muista tätä. Pyoritti usean rakastajattarenpiiriä.
Yleissivistystä
En uskaltaisi moisesta naisen kanssa puhua. Yleissivistystä yleensä tunnutaan pidettävän ärsyttävänä.
Big brotherista tai Temptation Islandista saa puhua :yawn:
Kuullostat aikalailla mukamas nokkelalta juntilta. Sinunlaisiasi on netti täynnä etsimässä nuorta lihaa. Jos kaikki naiset ovat mielestäsi päättömiä kanoja, jotka tietää vain hömppäsarjoista niin selkeästi tapailet vääränlaisia naisia. Tietty se on vaikeaa henkisesti likaisena setämiehenä katsella muitakin kuin niitä alle parikymppisiä pimuja.
Tämä ihminen luetteli itsestään vain pinnalla asioita. Kertoo millaisissa piireissä liikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun pitää tyytyä insinööriin: rillit, levenevä hiuksettomuus ohimoilla, laihankalvakka olemus, mitätön naama. Kuiva huumorintaju, autistinen ilmaisutapa ja perfektionistinen suhtautuminen johonkin pikkuasiaan. Intohimona salibandy, hölkkä, pyöräily ja jokasyksyinen Lapin vaellus. Tyylinä Dressmannin peruspuku ja mukavat kengät. On omistusasunto, harmaa perheauto ja tilille tulee joka kuukausi 3200 €.
Minä
-Tekninen konsultti
-Rillit
-hiuksia on mutta lähtemässä on :(
-olemus rotevan ja jänteikkään välillä... Sean Connery 70 luvulla. hiuksetkin paenneet yhtä ylos. Viimeksi vartijat pysäyttivät minut, koska näytän enemmän gansterilta kuin insinooriltä. Vartija pelkäsi minua.-Intohimona seksi ja uudet asiat; Eli niinkuin Schrödinger
- Pukeudun mieluusti mm Crew clothing companyn, Sail Racingin kutimiin
- Omistus asunto ja sijoitus asunto on.
- kulkupeleinä farkku bemu, moottoripyorä ja kakspaikkanen urheilu auto.
- tilille kolme kertaa toi.Kivaa naista vaan ei tahdo loytyä. Vaikka kaipaan sellaista niin en tiedä mistä etsiä.
Intohimona esim. Schrödinger?! Googletin. Onko kyseessä siis kvanttimekaniikan keksijä/ siihen liittyvä yhtälö?
Tämäkö siis oli se ihka ensimmäinen, ja paras esimerkki siitä, mistä haluaisit naisesi kanssa keskustella?
U mad?
Tämä kvattifyysikko oli seksi addikti. Kuuluisan kissa paradoxinsa keksi kun oli panolomalla Zel am seessä, vai Zermatissa, En muista tätä. Pyoritti usean rakastajattarenpiiriä.
Yleissivistystä
En uskaltaisi moisesta naisen kanssa puhua. Yleissivistystä yleensä tunnutaan pidettävän ärsyttävänä.
Big brotherista tai Temptation Islandista saa puhua :yawn:
Kuullostat aikalailla mukamas nokkelalta juntilta. Sinunlaisiasi on netti täynnä etsimässä nuorta lihaa. Jos kaikki naiset ovat mielestäsi päättömiä kanoja, jotka tietää vain hömppäsarjoista niin selkeästi tapailet vääränlaisia naisia. Tietty se on vaikeaa henkisesti likaisena setämiehenä katsella muitakin kuin niitä alle parikymppisiä pimuja.
Tämä ihminen luetteli itsestään vain pinnalla asioita. Kertoo millaisissa piireissä liikkuu.
Ok vastasin viestiin missä määriteltiin mihin on tyytyminen. En ikimailmassa tekisi treffi ilmoa moisilla argumenteilla. Saisin kyllä vastauksia mutten voisi erottaa kuka on hyvä ja kuka ei.
Kerro toki jotain syvällistä itsestäsi.
Minä ainakin olen yksinäinen kun en juuri missään piireissä liiku. Olisi kiva kun olisi ihminen jonka kanssa jakaa elämä.
Paljon juntimaa ei olekkaan kun hesarin NYT liitteen lukija. Viher puna kuplasta olen tuomitseva muita.
Muistan lukeneeni jonkun Tamperen yliopiston taide analyysin Queenin bohemia rhapsodiasta. Bansi itse taas teki biisin kun se kuulosti hyvälle eikä haudannut siihen mitään syvempää merkitystä. Tampereen yliopiston kulttuurihistoroitsia latasi kuitenkin sen täyteen harkittuja viittauksia ties mihin,
Luojan kiitos että en ole hyvä kirjoittamaan. Muuten olisinkin varmaan tuolla puolen.
Kubrikin Doctor Srangelove on tayna viittauksia vaikka mihin ja onkin kovin arvostettu.
Pirates of Caribian omaa myos lajapain viitauksia mutta on aivotonta homppaa. Vai onki sittenkin etta nama juntiksi haukkujat ovat vain niin pinnallisia etteivat voi nahda naita.
Oi viela parempi elokuva 300. Onko se juntti vai mestariteos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäys edelliseen (viesti 742):
Todennäköisesti preferoit älykästä, koulutettua kumppania, josko intohimoinen keskustelunaihe mainittu?
Samalla kuitenkin oma tekstisi on kirjoitusasultaan melko karmeaa. Joten varmastikaan nettiä, jossa alkututustuminen tapahtuu monasti kirjoittamalla, ei kannata suosia.
Suosittelisin siis ennemminkin tämän ilmeisen ristiriidan ratkaisua ensin, ja sitten vasta paljon myöhemmin sitä yhteisellä laatuajalla tehtyä pohdintaa kissan kohtalosta. Mielummin toki ei lainkaan. Ellei sitten morsmaikku löydy ydinfysiikkaskenestä.
Kirjoittaminen ei ole leipalajini. Lisäksi ääkkosten puute ja se, että yleensä puhun englantia tekee tekstisra suoraan sanoen kokkotraktoria.
Ei sekään varmaan auta, että kirjoitan tyon ohessa jolloin tyo katkaisee pulppuavan runosuonen valuutaen sanat entistä pahemmaksi sekametelisopaksi.Historiasta saa paljon parempaa jutun aihetta kun kvanttimekaniikasta. Olisi kyllä kiva kun loytaisi jonkun, miehen tai naisen jonka kanssa voisi oikeasti jutella fonin sielun elämästä. Poikani kysyi oleellisen kysymyksen ja ymmäsrin sen jälkeen ettei fotooni ymmärrä matkaa lainkaan.
Pitäisi varmaan käydä tapaamassa vanhaa proffaa yliopistolla.
Mailmasta on tullut kovin pinnallinen ja jonkun Kardashian perse on kiinnostavampi kuin se, että mailmassa on todellinen katovuosi vilja sadossa. Pohjoisen pallonpuoliskon kadosta huolimatta Suomalaiset viljelijät myyvät viljansa mieluumin etelä eurooppan. .....
Ikäväkseni olen huomannut, ettei naisten kanssa voi moisista asioista jutella. Ei tunnu jaksavan kiinnostaa. En väitä ettei moisia naisia olisi olemassa. En vain ole tavannut niitä. Miehiä kyllä.
Jaksoit sitten ensimmäisen rivin kirjoittaa ilman ääkkösiä, mutta sitten se pääsi jo unohtumaan. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäys edelliseen (viesti 742):
Todennäköisesti preferoit älykästä, koulutettua kumppania, josko intohimoinen keskustelunaihe mainittu?
Samalla kuitenkin oma tekstisi on kirjoitusasultaan melko karmeaa. Joten varmastikaan nettiä, jossa alkututustuminen tapahtuu monasti kirjoittamalla, ei kannata suosia.
Suosittelisin siis ennemminkin tämän ilmeisen ristiriidan ratkaisua ensin, ja sitten vasta paljon myöhemmin sitä yhteisellä laatuajalla tehtyä pohdintaa kissan kohtalosta. Mielummin toki ei lainkaan. Ellei sitten morsmaikku löydy ydinfysiikkaskenestä.
Kirjoittaminen ei ole leipalajini. Lisäksi ääkkosten puute ja se, että yleensä puhun englantia tekee tekstisra suoraan sanoen kokkotraktoria.
Ei sekään varmaan auta, että kirjoitan tyon ohessa jolloin tyo katkaisee pulppuavan runosuonen valuutaen sanat entistä pahemmaksi sekametelisopaksi.Historiasta saa paljon parempaa jutun aihetta kun kvanttimekaniikasta. Olisi kyllä kiva kun loytaisi jonkun, miehen tai naisen jonka kanssa voisi oikeasti jutella fonin sielun elämästä. Poikani kysyi oleellisen kysymyksen ja ymmäsrin sen jälkeen ettei fotooni ymmärrä matkaa lainkaan.
Pitäisi varmaan käydä tapaamassa vanhaa proffaa yliopistolla.
Mailmasta on tullut kovin pinnallinen ja jonkun Kardashian perse on kiinnostavampi kuin se, että mailmassa on todellinen katovuosi vilja sadossa. Pohjoisen pallonpuoliskon kadosta huolimatta Suomalaiset viljelijät myyvät viljansa mieluumin etelä eurooppan. .....
Ikäväkseni olen huomannut, ettei naisten kanssa voi moisista asioista jutella. Ei tunnu jaksavan kiinnostaa. En väitä ettei moisia naisia olisi olemassa. En vain ole tavannut niitä. Miehiä kyllä.
Olet juuri se assityyppi, jota en ikinä enää suostuisi tapaamaan. 1990-luvulla olin nuori ja naiivi ja kuvittelin kaltaistasi tyyppiä älykkääksi ja kiinnostavaksi. Kirjoittelimme pitkän aikaa, hän oli saksalainen ja teki väikkäriä jostain minulle käsittämättömästä aiheesta. Tunsin itseni koko ajan hieman tyhmäksi, kun en ymmärtänyt hänen juttujaan, ja kuitenkin juuri se teki hänestä mielestäni mielenkiintoisen (verrattuna niihin muihin, joiden kanssa kirjoittelin). Tyyppi jopa muisti muistuttaa minulle moneen kertaan jostain kirjoitusvirheestä, jonka tein englanniksi ensimmäisessä viestissäni (itse asiassa muistankin sen: en kirjoittanut oikein sanaa seize). Ja minä olin ihan että WOW, nyt on älykäs ja mielenkiintoinen mies. Vähän ihmetytti hänen juttunsa siitä, ettei hänellä ole asunnossaan kuin patja, pöytä ja tietokone, ja hämähäkki jota hän pitää kaverinaan ja syöttää sille kärpäsiä. 1990-luvulla autismia ei tunnettu, joten pidin tuota huumorina.
Kun sitten useamman kuukauden kirjoittelun jälkeen tavattiin niin... :-DDDDD
Todellisuus: Tuolla miehellä ei ollut minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Hänessä ei ollut mitään, mikä olisi saanut minut haluamaan häntä fyysisesti. Hänen kanssaan ei voinut puhua mistään normaaleista asioista. En edes kehdannut lähteä hänen seurassaan yöelämään, kuten olin suunnitellut (ja kuten hän oli halunnut).
Nyt naurattaa, silloin ei naurattanut. Kokonainen viikonloppu jumissa saksalaisen tohtoriopiskelija-assin kanssa, jonka mielestä oli ilmeisesti turn-on kertoa minulle, kuinka hän Jenkeissä vaihdossa ollessaan sai itseään vanhemmalta tohtorinaiselta seksiä monta kertaa useissa eri asennoissa.
Jostain syystä tekstisi herätti minussa vahvasti eloon nuo 20 vuotta vanhat muistot.
t. eri
En ole toi jolta kysyit mutta mun mielestä ei kerro tasosta jos ei löydy oikeanlaista. Itselläni on keskiverrosta paljon poikkeavat toiveet (velamies haussa, pitää tykätä kinkystä seksistä) eikä niitä oikeanlaisia tule edes vastaan kuin tosi harvoin. Ei ole silti mitään järkeä ottaa miestä joka ei halua samoja asioita, suhde kuolisi alkuunsa. Oudoilla on vähemmän valinnanvaraa, niin se vain menee. Mistään tasosta ei voi puhua, koska nuo ominaisuudet eivät ole hyvä/huono -akselilla lainkaan vaan marginaalisia preferenssejä.