Opettajat/kasvattajat, tarvitsen apua
Olen pienen paikkakunnan yläkoulun aineenopettaja. Täällä ihmiset ovat ennakkoluuloisia ja melkoisia nurkkapatriootteja, vaikka muuten oppilaat ovat oikein mukavia ja ns. kehityskelpoisia. Nyt ongelmaksi on noussut koulussamme 4-7 oppilaan kuriton ryhmä, joka tekee jatkuvasti kaikenlaista pahaa esim. tyhjentää vaahtosammuttimet käytäville, sylkevät ja tupakoivat sisätiloissa, kaatavat roskikset lattioille jne. On keskusteltu ja jaettu rangaistuksia mutta kotona ei ilmeisesti olla kauhean huolissaan.
Suuri ongelma on nyt muiden oppilaiden suhtautuminen kaikkeen erilaiseen. Tässä 4-7 oppilaan öykkäriporukassa on neljä yhteen vähemmistöön kuuluvaa oppilasta ja yksi toiseen vähemmistöön kuuluva oppilas. Paikkakunnalla ei juurikaan ole muita esimerkkejä vähemmistöjen edustajista. Tuntuu, että kaikenlainen avaramielisempi kasvatus kostautuu ja aina keskustelu menee sille tutulle polulle, että ne kaikki on tuollaisia jne. Viime aikoina ei ole huvittanut yrittää käydä minkäänlaista ns. kansainvälisyyskeskustelua, kun aina aletaan sitten jauhaa näistä öykkäreistä ja leimataan heidät ikään kuin tyypillisiksi tapauksiksi.
Millä tavoin voin tuoda esille ns. moninaisuutta ja erilaisuutta rakentavalla tavalla ilman että aina aletaan sarkastisesti puida näiden öykkäreiden tekemisiä? On ollut aivan turha tuoda esille esim. netistä toisenlaisia tapauksia, kun se arkikokemus täällä on niin toisenlainen ja kun helposti keskustelu kilpistyy siihen "vanhemmatkin sanoo, että niihin ei voi luottaa" tms. Viime keväänä en enää jaksanut lainkaan yrittää keskustelua suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden sietämisestä, kun en enää jaksanut puida koko ajan sitä samaa. Millä keinoin voin siis tuoda asiaa esille vai onko vain parempi olla hiljaa ja antaa pölyn laskeutua? Kyllähän he sitten viimeistään opiskelemaan mennessään joutuvat törmäämään erilaisiin ihmisiin, mutta onko siinä vaiheessa sitten jo vähän myöhäistä?
Kommentit (9)
Kiitos vastauksesta! Olen siis jo päätynyt tähän hiljaiseloon asian tiimoilta mutta harmittaa vain se, että muutaman typerä käytös leimaa kokonaisen vähemmistön.
Häiriköiden käytös ei tavallaan ole minun ongelmani. Asiaa hoitaa tällä tasolla oppilahuoltoryhmä ja rehtori. Kaikenlainen keskustelu häiriköiden kanssa aiheesta ei oikein onnistu, kun heille on tällä hetkellä tärkeää olla ns. haavoittumattomia. Ylipäätään asiaan puuttuminen saa heidät yleensä haukkumaan ja kiroilemaan, oli kyseessä sitten opettaja, oppilas, vanhempi tai poliisi. Vanhempansa ovat asian suhteen aivan hukassa, yhden häirikön äiti on asiaa minulle pahoitellut ja ollut aidosti huolissaan, mutta selvästi hänelläkään ei ole keinoja asioiden korjaamiseen. Muiden vanhempia ei oikein koulu kiinnosta. Veikkaan, että ennakkoluulot ja pettymykset myös valtaväestöä kohtaan ovat vaikuttaneet tähän tilanteeseen. Ollaan siis tavallaan oravanpyörässä, missä käytösmallit vain vahvistuvat ennakkoluulojen takia.
Kiitos vastauksesta! Olen siis jo päätynyt tähän hiljaiseloon asian tiimoilta mutta harmittaa vain se, että muutaman typerä käytös leimaa kokonaisen vähemmistön.
Häiriköiden käytös ei tavallaan ole minun ongelmani. Asiaa hoitaa tällä tasolla oppilahuoltoryhmä ja rehtori. Kaikenlainen keskustelu häiriköiden kanssa aiheesta ei oikein onnistu, kun heille on tällä hetkellä tärkeää olla ns. haavoittumattomia. Ylipäätään asiaan puuttuminen saa heidät yleensä haukkumaan ja kiroilemaan, oli kyseessä sitten opettaja, oppilas, vanhempi tai poliisi. Vanhempansa ovat asian suhteen aivan hukassa, yhden häirikön äiti on asiaa minulle pahoitellut ja ollut aidosti huolissaan, mutta selvästi hänelläkään ei ole keinoja asioiden korjaamiseen. Muiden vanhempia ei oikein koulu kiinnosta. Veikkaan, että ennakkoluulot ja pettymykset myös valtaväestöä kohtaan ovat vaikuttaneet tähän tilanteeseen. Ollaan siis tavallaan oravanpyörässä, missä käytösmallit vain vahvistuvat ennakkoluulojen takia.
Keskity muiden arvojen kasvattamiseen. Moninaisuus on vain yksi arvo muiden joukossa. Älä tee kärpäsestä härkästä kuvitellessasi, että tänä yksi arvo olisi niin erityisen tärkeä. Ajattele sitä vain yhtenä rikkana rokassa.
Mieti mitkä muut arvot jäävät vähälle huomiolle ja keskity niihin. Tai jospa keskittyisit vain aineesi opettamiseen ja annat kotien kasvattaa lapsensa omien arvojensa mukaisesti.
Minä sanoisin suoraan sekä niille nuorille että heidän vanhemmilleen että käytös on törkeää ja tyhmää. Näin he vain leimaavat muutkin ja itsensä siinä sivussa. En ymmärtäisi pätkääkään moista.
T. Aineenope ja kahden kv adoptoidun äiti
Onkohan tämä nyt ihan oikea foorumi puida asiaa?
t. KM
Ota se niinkuin uskonnon opetus, eli myy silmät kiiluen asiaa mikä ei ole totta vaan ylemmän auktoriteetin vallankäyttöä. Sidosryhmääsi on turha aliarvioida koska he ovat todennäköisesti kykeneviä ajattelemaan eivätkä niele idealistista unelmaa. Voisit myös itse miettiä mitä p@skaa tuputat unelmanasi.
Voi herranen aika! Pienellä paikkakunnalla kasvaneet nuoret eivät tule luonnostaan yhtään sen ahdasmielisemmiksi kuin isommilla kasvaneet. Mietis vähän: Isossa kaupungissa voit elää kuplassa, jossa olet vain tietynlaisten ihmisten kanssa tekemisissä, kun taas pienellä paikkakunnalla opit tuntemaan kaikenlaiset ihmiset. On omituista väittää, että isoissa kaupungeissa kasvaisi jotenkin avarakatseisempia ihmisiä. Todellisuudessa huomaan itsekin kaventuneeni täällä "espoolaisessa insinöörikuplassa" (en asu kyllä Espoossa, mutta verrattava tuohon) verrattuna lapsuuden pikkuiseen paikkakuntaan. Siellä tunsin kaikki: tunsin virkamiehiä, menestyvän yrittäjän, paikkakunnan puliukot, papit, poliisit, maajussit jne. Näiden lapset oli samoilla luokilla ja kun tuli vastaan se maajussi traktorilla, nyrpeä hienohelma tai juoppo kaljapussin kanssa, oli se ihminen, jolla oli nimi ja elämänhistoria. Oli omillaan asuvia kehareita, joiden tarinat ja suvut tunnettiin. Ne ei pelkästään ollut omituisia vammaisia.
En oikein ymmärrä ap, miksi näet stressiä jostain suvaitsevaisuuskasvatuksesta. Se on vain yksi arvo muiden joukossa ja eiköhän niitä muitakin asioita riitä, jos ei yhden kanssa rullaa. Sitä paitsi epäilen teinien kiusaavan sinua, koska heittäydyt liian teennäiseksi asioinesi ja olet suorastaan epärehellinen. Anna olla.
Kyllä minulle vaan on tullut yllätyksenä pikkupaikkakuntien ennakkoluuloisuus ja kaiken erilaisen jatkuva leimaaminen. Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Helsingissä ja Espoossa ja kulttuurishokki tämä on oikeasti ollut. Se, että hyväksytään se paikallinen juoppo, ei tee nuorista avarakatseisia tai edes oikeudenmukaisia. Täällä arvostetaan enemmän perinteitä, asioita, joita on tehty aina ennenkin ja käsityksiä, joita on ollut aina. Kaikkeen uuteen, outoon ja erilaiseen suhtaudutaan epäluuloisesti ja se näkyy ihan käytöksessä ja puheessa.
Tottakai on niitä avarakatseisia ihmisiäkin, mutta enemmistö ei siihen taivu. En saarnaa silmät kiiluen mistään mutta aika hämmentynyt olen siitä, että öykkäreille annetaan edes mahdollisuus edustaa koko vähemmistöään. Enkä puhu vain nuorista, myös nuorten vanhemmat ovat avautuneet aiheesta kaikkea muuta kuin rakentavalla tavalla.
Se ero suuren kaupungin välillä näkyy ihan siinäkin, että täällä kuvitellaan kaikkien juoppojen olevan samanlaisia kuin se juoppo-Pena ja juoppo-Penan sukulaistenkin tulevan samanlaisiksi kuin juoppo-Pena, kun taas suurkaupungissa kasvaneet tajuavat, että on erilaisia ihmiskohtaloita, erilaisia juoppoja ja erilaisia tilanteita, koska niihin erilaisiin juoppoihin törmää väkisinkin erilaisissa tilanteissa.
Anna pölyn laskeutua ja jätä monikulttuurisuuskasvatus toistaiseksi. Jos paikkakunnalla on hyvin vähän heterogeenisyyttä, eri taustasta tulevat oppilaat ja vanhemmat herättävät huomiota joka tapauksessa ja toimivat esimerkkeinä siitä, miten heidän kulttuurissaan toimitaan. On ihan luonnollista, että nuoret oppivat ja muodostavat mielipiteitä havainnoimalla, ja teet vain itsestäsi hölmön yrittämällä puhua sitä vastaan, mitä oppilaat omin silmin näkevät. Kaikista tärkeintä on, että häiriökäyttäytymistä ei hyssytellä. Pahentaa juopaa oppilaiden välillä entisestään, jos kantasuomalaiset nuoret kokevat, että eri nuoria kohdellaan koulussa eri tavoin.
Keskity siihen, miten häiriökäyttäytyminen saadaan loppumaan. Voisit puhua asianosaille tästä, mitä yllä kirjoitin. Kysy oppilailta, että koska he tavallaan toimivat oman kulttuurinsa käyntikorttina, onko tämä se kuva, jonka he haluavat antaa? Millaisen elämän he haluavat Suomessa: kaikkien inhoamina häirikköinä vai osana muuta porukkaa? Voit myös tarjota heille mahdollisuutta tuoda omaa kulttuuria esille positiivisessa valossa jonkin teemapäivän tai vastaavan muodossa.