Olen tappaja - saan keuhkonsiirron
Istuin 1990-luvulla taposta tuomittuna. Sairastuin vakavasti tällä vuosituhannella, mutta nyt olen saamassa lisäaikaa keuhkonsiirron avulla. Onko tämä mielestänne taustani huomioiden oikein? Itse uskon, että uhrin olisi antanut anteeksi ja toivoisi minulle pelkästään hyvää.
Kommentit (9)
onneksi olen kielänyt ja jos kysytään niin omaisilta ei oteta
Mitä sinä koet, on Suomen yhteiskunnan antama mahdollisuus anteeksiantoon, ja siihen on kaikilla oikeus. Uhrisi tuskin antaisi sinulle anteeksi tai toivoisi sinulle hyvää, hän todennäköisesti haluaisi ennemmin itse kokea elämänsä kuin että sinulle annetaan siihen mahdollisuus. Hänellä ja hänen läheisillään on myös siihen oikeus, heidän ei koskaan tarvitse antaa sinulle anteeksi.
Toivoisinpa, että kuolisit keuhkonsiirtoleikkaukseen. Ja jos se onnistuisikin, toivoisin, että elämäsi olisi nykyistäkin hankalampaa sen jälkeen.
Silloin kun surmasit sen toisen henkilön, varmasti joku tosi ymmärrettävä tai oikeutettu.?
Haluatko nyt kertoa sen syyn ?
Ilmeisesti et ja kuitenkin valehtelisit tai vääristelisit totuutta, voisit varmaan vakuutella olevasi syyttömänä tuomittu.
Minkähän vuoksi ihminen antaisi anteeksi tappajalleen? Sanoisi että ihan ok kun tapoit minut, sulla oli hyvä syy? Absurdi ajatus.
Keuhkosiirteestä kieltäytyminen ei muuta statustasi rikollisena. Kuka antaa anteeksi ja mitä, en ymmärrä mitä tarkoitat.
Tämä oli nyt selvästi sellainen yleisempi moraalikysymys puettuna palstavaatteisiin että ihmiset vastaisivat. Tylsä "onko oikein että..." avaus hukkuisi saman tien.
Minusta on oikein että vapaaehtoisesti luovutetut elimet jaetaan fyysisen tarpeen eikä moraalisten perusteiden mukaan. Lääkärit eivät ole tuomareita. Kauhein skenaario olisi syytetyn tai viattomana tuomitun kuolema jos siirto kielletään tuomion perusteella.
Antaisin aina päätösvallan lääkärille, elämää on ylläpidettävä jos mahdollista jopa tapauksissa joissa kohde itse on toiminut tätä arvoa vastaan.
Kiistatilanteissa eli jos siirrännäinen sopii kahdelle vastaanottajalle ja toisen on pakko kuolla sen puutteessa, olisin aivan voimaton sanomaan mitään. Perstuntuma sanoisi että annetaan siirrännäinen sen paremmin ansaitsevalle, jolla on paremmat mahdollisuudet jatkaa elämää. Käytännössä kuitenkin antaisin päätökselläni kuolemantuomion.
Laajennetaan kysymystä standardimoraalidilemmpihin- pitäisikö pelastaa 92v vai 2v lapsi onnettomuudesta jos olisi aivan pakko valita jompikumpi, tietäen että toinen kuolee?
Tai älykäs nuori vs. huumenuori? Tavis vs. korkeasti koulutettu? Viisi nobelvoittajaa vai vauva/mummo/nuori/huumeheppu/presidentti/raskaana oleva... jne.
Kysymyksiä vailla oikeaa vastausta, mutta kysymisen arvoisia.
Mistä päättelet, että uhri olisi antanut anteeksi, että tapoit hänet. Ja että vieläpä toivoisi sinulle kaikkea hyvää?