Lue keskustelun säännöt.
Elämä vaan lipuu ohitse päivä päivältä
10.08.2018 |
Perjantai-ilta eikä mitään tiedossa koko viikonloppuna. Lomat on ohi ja edessä pitkä talvi. Päivät töissä, illat autossa lapsia harrastuksiin kuskaten. Viikonloppuisin ruokakaupassa käyntiä ja pari elokuvaa.
En tiedä mitä kaipaan, mutta tuntuu, että elämä on ihan hemmetin tylsää. Haluan muutosta, mutta en tiedä mitä. Rahaakaan ei ole tuhlattavaksi.
Ehkä tämä on jotain lähestyvän keski-iän kriiseilyä kun tajuaaa elämän rajallisuuden. Parhaat vuodet on ohi, mutta haluaisin silti vielä elää.
Jotain musiikkivideoita katsoessa tulee todella haikea ja nostalginen olo nuoruuteen. Elämä oli edessä, mutta silloin en tajunnut, että kaikki portit ja mahdollisuudet olivat auki. Nyt elämä on yhtä ja samaa päivästä toisee, ei enää elämyksiä tai suuria tunteita mihinkään.
Tätäkö tämä on loppuelämä...
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Joka päivä likempänä kuolemaa ja haudan lepoa. Kun sen hyväksyy ja ymmärtää, että kaikkien meiän on kerran lähettävä, niin ei siinä välimeren onnenonkijat paljoa masenna, ite asiassa yhtään. Kuolkoot nekkii omalla muallaan tai tänne yrittäissään.
Ne masentaa ja vituttaa ihan saatanasti ja niiden paapominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija 6 kiteytti vastauksessaan kaiken oleellisen.Meneppä ap muutamaksi päiväksi vapaaehtoshommiin ,avustamaan vaikka jotakin syystä tai toisesta vammautunutta tai ystäväpalvelun kautta jonkun tosi sairaan ja yksinäisen nuoren tai vanhemman avuksi.
Eiköhän sinut arvot loksahda paikoilleen.Jos ei,niin turhaan kitiset.
Tavallinen tasainen arki on elämän parasta aikaa.
Noin puhuu yleensä ihminen, jolla on asiat kunnossa. Jos itse kokee esim miten rahapula vaikuttaa elämään, alkaa huomata ettei se olekaan ihan niin, että vapaaehtoistyöllä ja arvojen uudelleen järjestämisellä elämä muuttuu yhtäkkiä mielekkääksi. Arki on varmasti kivaa, kun on perhettä ja ystäviä ympärillä, kivoja harrastuksia ja tietää että seuraavalla lomalla otetaan irtiotto mökille, ulkomaanmatkalle tms. Jos on päivästä toiseen yksin, puhelimessa ei ole kuin äidin ja huoltoyhtiön numerot ja joutuu laskemaan jokaisen bussilipun onko siihen varaa niin kyllä se vetää mielen matalaksi. Tämä ei tietenkään nyt täysin koske ap:ta, vaan puhun enemmän itsestäni ja tämä on vastineeni väitteeseen että tylsä arki on sitä parasta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Joka päivä likempänä kuolemaa ja haudan lepoa. Kun sen hyväksyy ja ymmärtää, että kaikkien meiän on kerran lähettävä, niin ei siinä välimeren onnenonkijat paljoa masenna, ite asiassa yhtään. Kuolkoot nekkii omalla muallaan tai tänne yrittäissään.
Verenpaine kohoaa joka kerta pilviin, kun vaan näen ja haistan niiden läsnäolon. Kun voisi kulkea silmät kiinni ja leikkiä ettei niitä ole olemassakaan..
Niin varmaan olenkin, siitä saan jotain voimaa ja positiivisuutta jatkaa elämää.