Mies 29v + 4v miettii; huono olo ja huonommuus

Kävin tänään kesän ensimmäistä kertaa jäätelökioskilla. Olin vasta saanut erään naisen numeron ja tiesin viimeisen hellepäivän olevan tulossa, joten kutsuin hänet mukaani, mutta hänellä oli (keksittyjä) kiireitä. Ajattelen, että jokainen kyllä löytää aikaa kiinnostavalle ihmiselle, joten päätin unohtaa koko naisen ellei hän joskus ota itse yhteyttä.

Kävelin harvinaisen pitkään ja katselin ihmisiä ja tietysti mittailin aurinkolasien takaa, että minkälaista kulkijaa siellä on, katsooko joku kiinnostuneesti ja olin myös korvat herkkänä vieraille kielille, joita vähän kuuluikin. Kävelin tarkoituksella välillä hitaasti, koska halusin kuunnella esim.italialaisten miesten keskustelua puolisalaa.

Saatuani jäätelön kioskista kävelin vähän eksyneesti nurmella miettien missä sen nyt söisi ja olin tuntevinani, että jäätelökioskin myyjä seurasi minua pömpelistään. Haisemattoman roskiksen vieressä olikin kuitenkin puhdas penkki, jonka päällä vähän haikeasti söin jäätelön loppuun ja ajattelin tästä syntyvän muiston jälkivuosille. Olin jo heittämässä vohvelia roskiin, kun sitten muistin ympärillä olevat linnut ja asettelin vohvelin varovaisesti puun juureen, mistä linnut tai muut eläimet voisivat käydä sitä syömässä.

Kävellessäni tunsin monenlaisia tunteita, myös patoutuneita käsittelemättömiä vihan- ja aggressiontunteita, joihin en aikoinaan saanut psykoterapiaa, mutta tsemppasin itseäni koko ajan olemaan positiivinen ja myös herkkä ihmisten tarpeille.

Paluumatkalla tiedostin useammankin naisen katsoneen minua vähän pitempään, mutta näin sitten etäisyyden päässä yhden, jonka kanssa minulla oli jotain yhteistä ja kävelin sitten suoraan hänen luokseen ja aloin juttelemaan. Juttelu tuntui luonnolliselta ja tunsin itseni rempseäksi ja jopa flirttailevaksi ja kerroin dramaattiselta tuntuvalla tavalla asiasta, joka liittyi meitä yhdistäneeseen seikkaan. Valitettavasti tuo nainen ei ollut paikallinen, joten en nähnyt keskustelua enää rakentavaksi, vaan irtaannuin kohteliaasti.

Kuitenkin tuon ja monen muun asian kautta olen ymmärtänyt, että huono olo ei ole sama asia kuin se, että olisi itse huono. Moni ihminen tarvitsee vain oikean ympäristön ja estradin, missä vahvuudet pääsevät esiin ja muutamassa sekunnissa sumupilvi on poissa.
Silloin kun on paha olla, ihmisen tulisi muistuttaa itseään siitä, että paha ei ole todiste omasta pahuudesta, huonommuudesta, osaamattomuudesta tms. vaikka jälkimmäisen osalta se voi liittyä kyvyttömyyteen tehdä elämässä tärkeitä muutoksia kuten paikkakunnan tai työpaikan vaihto.
Itseään voi kehittää parempaan suuntaan myös aika onnettomissakin sisäisissä ja ulkoisissa olosuhteissa ja oikean paikan tullen tasokkuus lähtee sitten käyntiin kuin moottori ja harmaus ja ankeuttavat ihmiset jäävät kateellisina pölypilven taakse.