Minkälaista työlämä oli 80-LUVULLA? Oliko rennompaa kuin nykyään? Ainakin työtä riitti jokaiselle

Samassa työpaikassa 30+ vuotta olleiden kollegoiden kanssa on tullut juteltua menneistä ajoista.

Avokonttoreita ei ollut, vaan ihmiset istuivat työhuoneissa. Työnkuvat olivat tarkemmin rajattuja ja hierarkia suurempaa. Sisällä sai polttaa ja lounaat olivat pidempiä. Töihin tultiin ja sieltä lähdettiin nykyistä tarkemmilla kellonlyömillä. Sihteerit ja konekirjoittajat avustivat manuaalitöiden tekemisessä. Kiirettä oli merkittävästi vähemmän ja tahti rauhallisempi. Ihmisiä tavattiin ja pitkiä puheluita soiteltiin ihan vain jutellakseen, toisin kuin nykyään. YT:itä ei juuri tunnettu.

Kummasti monet pitkään töissä olleet tuntuvat kaipaavan vanhoja aikoja.

Kun sai töitä oli tietysti iloinen.  Työilmapiiri oli usein kireä.  Asioista ei puhuttu kuten nykyään.

Paljon korostettiin ettei epäkohtia voi korjata.

Pelon ilmapiiri voitti joskus terveen järjen.

Tykkäsin työstäni silti, josta oltiin ihmeissään.  

Vierailija kirjoitti:

Aloitin työt valmistumisen jälkeen 1978 suuren yhtiön pääkonttorissa.

Silloin oli erilainen työkulttuuri, ja meillä oli edelleen käytössä teitittelyä. Ei ollut nettiä, eli työaikaa käytettiin enemmän itse työtehtävien tekemiseen. Nykyisinhän kaikki omatkin asiat voidaan - ja hoidetaankin - toimistoajalla. Työmoraali oli korkeampi. - Tosin joskus harrastettiin pitkiä, kosteita lounaita (jotka siis päättyvät joskus vasta Hesperian yökerhoon).

Työaikaa noudatettiin yhtiön johtoa myöten. Kukaan ei silloin golffaillut työajalla.

Työn puolesta ei kauheasti matkailtu, elimmehän silloin vielä valuuttasäännöstellyssä Suomessa.

Lähettelimme ja vastaanotimme liikekirjeitä, vastauksia kyselyihin ja tarjouspyyntöihin. Telex oli käytössä, ja samoin ihme uutuus telefax. Sitä käytti sitä varten oli erikseen koulutettu henkilö.

Jos kysymykselläsi "oikealla työllä" tarkoitit tuotantopuolen töitä, niin niistä en osaa sanoa mitään.

Niin, menin muuten suoraan töihin viineisestä tentistä, vakituiseen sellaiseen.

Aika eri kokemukset minulla, tosin aloitin työelämässä vasta 1985.

Mutta tosiaan siis tuollainen kosteiden lounaiden kulttuuri oli vasta vähitellen häviämässä siihen aikaan.

Kyllä silloin oli minusta aika yleistä se, että lounasaikaan hävittiin kaupungille hoitamaan asioita, eikä sitä kukaan ihmetellyt, jos lounastunti venähti.

Kellokortithan olivat tuolloin vasta pikkuhiljaa TULOSSA työpaikoille. Ja niitä oli helppo huijata pyytämällä työkaveria leimaamaan se puolestaan.

Minun kokemukseni mukaan juuri siihen aikaan oli tapana, että väliportaan hallinto ja varsinkin suuremmat pomot edustivat työaikana ja kävivät milloin missäkin "seminaarireissulla".

Mutta toki, tietotekniikkaa oli paljon vähemmin. Simppelien pikkufaktojen selvittämiseen meni hitosti aikaa tärviölle, kun piti marssia arkistoon pläräämään kansioita sen sijaan, että olisi parilla klikkauksella selvittänyt asian tietokoneella.

En kyllä kaipaa kyseistä aikakautta mitenkään. Töitä oli vähemmän koulutetullekin paremmin tarjolla, mutta toisaalta semmoista ummehtunutta tytöttelyä piti sietää ja hidasta etenemistä ikälisien ja vakinaistaimisten byrokraattisessa portaikossa.

N51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töitä ja tekijöitä oli, kiire ei ollut sellaista kuin nyt. Kukaan ei olettanut että olet lukenut sähköpostin 10 min sen lähettämisestä, kun mokomaa keksintöä ei silloin edes ollut. Työpaikoilla sai polttaa röökiä, se oli aika kamalaa. Kunnilla ja valtiolla oli käytössä kesäaika, jolloin työt loppuivat aikaisemmin. Kesäajasta luovuttiin 90-luvun lamassa ja tosiaan nyt nykylamassa saatiin nämä Sipiläminuutit työpäivän jatkeeksi. (80-luvulla ei pahemmin tarvinnut viedä töitä kotiin, nyt se on jokapäiväistä, työpäivä jatkuu illasta kunhan ensin laittelet kakaroille sapuskat.

Siis miten niin kesäajasta on luovuttu? Meillä on kunnalla liukuva työaika, ovet auki asiakkaille kesällä 8-15, muina aikoina 8-16, kaikilla liukuva työaika 7-18.

Liukuva työaika on toki, mutta ei lyhyempää työaikaa. Olin valtiolla työllistettynä vuonna 1992, tein neljän tunnin työpäivää. Kokoaikatyö oli 7h 15 min. Kesällä sain isompaa palkkaa, koska työaikani oli suhteessa isompi kesätyöajan

(6 h 15 min) vuoksi.

Ehdin 80-luvulla tehdä kesätöiden lisäksi pari välivuotta töitä eri paikoissa. Siinä mielessä hauskaa aikaa, että noihin yksinkertaisiin kauppa- ja toimistotöihin "mentiin vain" ilman mitään pitkiä rekrytointiprosessipelleilyjä.

Työhön suhtauduttiin myös mielestäni terveemmin, eli ei tuollaisissa paikoissa teeskennelty, että työ on elämän tärkein asia ja itse tekisi kaikkensa firman ja sen missioiden ja visioiden eteen (ei tuollaista höpöjargonia Suomessa silloin vielä edes harrastettu).

Ja parasta oli, että töitä riitti. Sai aina vaihdettua lennosta, jos tympi, halusi lisää palkkaa tai ei saanut lomaa haluamaansa aikaan.

Oi niitä aikoja. Ehkä siksi me viisikymppiset vanhukset emme suostu tajuamaan noita ilmaistyöpelleilyjä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet saivat olla miehiä ja naiset naisia. Eikä mitään feminististä mongerrusta. Harjoittelijoita sai leikkisästi kouria flirttimielessä ja muutenkin työpaikoilla oli paljon vapautuneempi tunnelma.

Tosiaan, tuota kourimistahan oli työpaikoilla. Voi kuinka monta kertaa potkaisin miestä nilkkaan tai tallasin "vahingossa" varpaille, joskus myös napautin kyynärpäällä kylkiluihin. Tyhmimpiä piti kouluttaa useampaan otteeseen, mutta fiksummat lopetti kerrasta. Ei naiset silloinkaan tykänneet kourimisesta sen enempää mitä nykyään. Yksikään mies ei mennyt kertomaan pomolle, miten heitä pahoinpidellään työpaikalla, joten olihan se vapaampaa.

Olin kasarilla hanttihommavaiheessa ennen yliopistoa. Ei siis ihan pelkkiä kesätöitä kuitenkaan. Töitä sai aina, kun vain kävi ovella kyselemässä. Jos ei yhdestä, niin seuraavasta paikasta kyllä. Tehtaissa ja sairaaloissa oli kova kiire, toimistoissa juoruttiin ja lorvailtiin. Kaupassa siltä väliltä.

Metallipajoissa perjantai-iltavuoro meni tissutellen ja kotiin lähdettiin välillä aika tuiskeessa. Turhiinkin hommiin oli oma työntekijä ja laiskalle otettiin työpari jotta työ tehostuisi.

Toimistosihteeri olen, nykyisessä työssäni aloittanut 1979 😏,

kaikki tehtiin käsin. Olen julkisella puolella ja voi hyvänen aika sitä postin määrää, ohjetta, määräystä, yleiskirjettä, ja mitä kaikkea niitä olikaan, saapuneesta postista pidettiin diaaria. Palkoista tehtiin tilinauha, kalkkeeripaperille, josta yhden jäljennöksen sai palkansaaja. Manuaalinen kirjoituskone, meillä oli toimistolla 1 kpl, jonkinlainen laskin, en muista tarkemmin mikä. Työtahti oli siedettävä.

Muutoin tuo aika oli mielestäni parempaa nyt, ihmiset olivat tekemisissä toistensa kanssa. Nyt kaikki tuijottavat luuriaan.

Vakituisen työpaikan sai vaivatta tuosta vain. Ei todistuksia kyselty, ei suosituksia tai suosittelijoiden nimiä pyydetty. Haastteluun pääsin kaikkiin paikkoihin joihin hain, ei puhettakaan mistään kuulusteluista vaan haastattelut menit tyyliin: koska voisit aloittaa?

Kaipaan niitä aikoja

Aloitin 80-luvun alkupuolella dokumentoijana eli kirjoitin puhtaaksi teknisiä kuvauksia ja ohjeita suomeksi ja englanniksi silloisella tekstinkäsittelyjärjestelmällä. Kesätyö muuttui vakituiseksi ja vastasin yllättäen koko järjestelmästä, varmuuskopiointi hieman kesti, koskapa oli 15 vaihdettavaa kovalevyä, joihin mahtui huikeat 5 megaa per levy... avokonttori, toisella puolella parikymmentä teknistä piirtäjää (kadonnut ammatti nykyisin). Kiire oli ja ylitöitä pukkasi ihan samalla lailla kuin nykyisinkin. Naisena varmaaan olin harvinainen tuohon aikaan, koskapa olin peräti opiskellut ohjelmointia ja tietotekniikkaa tuolloin.

Nuorille maksettiin kesätöihin lomakorvaukset Helsinkiin, kun matkusti junalla lentokoneen sijaan jäi korvauksista hieman taskurahaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin 80-luvun alkupuolella dokumentoijana eli kirjoitin puhtaaksi teknisiä kuvauksia ja ohjeita suomeksi ja englanniksi silloisella tekstinkäsittelyjärjestelmällä. Kesätyö muuttui vakituiseksi ja vastasin yllättäen koko järjestelmästä, varmuuskopiointi hieman kesti, koskapa oli 15 vaihdettavaa kovalevyä, joihin mahtui huikeat 5 megaa per levy... avokonttori, toisella puolella parikymmentä teknistä piirtäjää (kadonnut ammatti nykyisin). Kiire oli ja ylitöitä pukkasi ihan samalla lailla kuin nykyisinkin. Naisena varmaaan olin harvinainen tuohon aikaan, koskapa olin peräti opiskellut ohjelmointia ja tietotekniikkaa tuolloin.

Unohtui mainita, ettei työnsaanti ollut helppoa silloinkaan, ennen tätä kesätyöpaikkaa valmistumisen jälkeen olin varmaan yli puoli vuotta pätkätöissä siellä sun täällä.

Vierailija kirjoitti:

Olin kasarilla hanttihommavaiheessa ennen yliopistoa. Ei siis ihan pelkkiä kesätöitä kuitenkaan. Töitä sai aina, kun vain kävi ovella kyselemässä. Jos ei yhdestä, niin seuraavasta paikasta kyllä. Tehtaissa ja sairaaloissa oli kova kiire, toimistoissa juoruttiin ja lorvailtiin. Kaupassa siltä väliltä.

Moni luulee että töitä löytyy nyt yhtä helposti; kehottavat työttömiä mememöön paikan päälle ja kyselemään töitä.

Aloitin työt toimistossa 80-luvun loppupuolella.

Tietsikat oli käytössä silloin jo (MikroMikko), laskut tehtiin tietsikalla, samoin maksut hoidettiin pankin pankkiohjelman kautta. Exelin edeltäjä Symphony-taulukkolaskenta (vai olisiko ollut Lotus 123) sekä WordPerfect (funktionäppäimillä toimiva) oli käytössä. Hiiri tuli myöhemmin. Nettiä ei tietty ollut, faksi oli tuolloin kova sana.

Ne asiat, mitkä nyt hoidetaan sähköpostilla tai netissä, hoidettiin useimmiten soittamalla taikka sitten ihan paperisella kirjeellä. Puheluita tuli päivän mittaan hirveästi.

Itse työ ei ole hirveästi muuttunut, vain teknologia.

Meillä ei mitenkään loikoiltu työpaikalla. Hommaa kyllä riitti.

Rentoa oli valtion virastossa, pitkiä kahvitaukoja. Hyvä henki. Ei tarvinnut raportoida kaikesta. Sitten vedettiin löysät pois ja henkilöstö väheni puoleen.

Isäni mukaan 70-luvulla oli telakalla jatkuvasti lakkoja. Joku työntekijäporukka suivaantui milloin mistäkin asiasta, joku oli vähän sanonut jollekin poikkipuolisen lauseen ja sitten joku päätti, että loppu päivä lakkoillaan ja porukka marssi ulos.

Kaikille oli töitä. Ei haitannut jos vähän maistissa tuli töihin, seuraavaa rokulipäivää ei kukaan hämmästellyt. Liitot pitivät työväen puolia tiukasti. Perseet penkkiin jos joku koki vääryyttä, se ratkaistiin heti. Töissä ekana päivänä oli liityttävä liittoon tai...tuli liityttyä. Kaikki paperilla ja posti kuljetti perille. Oli nykypäivään verrattuna puolet enemmin perus työntekijöitä, ei papereita niinkään kyselty. Työn määrä on huimasti lisääntynyt tietyillä aloilla kun porukkaa irtisanottu. Johtajia ja päälliköitä on tänäpäivänä kymmenkertaisesti.