Kysymys äideille.

Ei haittaisi.

Ja en suuttuisi.

Minulle tärkeintä on lasteni onnellisuus.

En tietenkään. He itse päättävät omasta elämästään. En katso, että omilla vanhemmillani tai appivanhemmilla olisi sananvaltaa meidän lapsilukuun, joten miksi minulla olisi sellainen valta omien lasten suhteen. Jos olisin pettynyt siihen, ettei tule lapsenlapsia, en missään tapauksessa kommentoisi asiaa lapsille. Heidän elämä, heidän päätökset, eivät elä elämäänsä minulle vaan itselleen.

Eihän siitä suuttua voi. Jos eivät itse halua lapsia, on tietenkin parempi olla niitä tekemättä. Mutta surullinen saattaisin olla.

Mun lapsi ei vielä ole lapsentekoiässä, mutta en usko, että hänen mahdollinen (tahallinen tai tahaton) lapsettomuus olisi mulle iso juttu. Toki olisi varmasti kiva joskus olla mummo ja touhuta lapsen lapsen kanssa siinä roolissa ja jos tahaton lapsettomuus olisi omalle lapselle ongelma, surisin toki sitä hänen puolestaan, mutta pelkästään minulle lapsettomuus valintana ei olisi ongelma.

Miksi minä siitä suuttuisin?

Toki se olisi kivaa mummoilla, mutta jos lapseni ei halua omia lapsia maailmaan tehdä niin se on hänen päätöksensä eikä mulla ole siitä syytä suuttua.

En, kukin tekee päätöksensä itse. Saattaisin surullinen olla heidän puolestaan, koska ajattelisin että jäävät jostain paitsi

Ruuhkavuosien keskeltä pohdittuna: se olisi helpotus. Ei tulisi tätä samaa uudestaan :D 

Mutta tosissaan, en suuttuisi. En ymmärrä edes, miksi suuttuisin. Se on heidän valintansa. 

Ja minähän en ole sulle mikään äiti, olen äiti vain lapsilleni niin äläpäs äidittele.

Ja en.

En tietenkään suutu.

Kaikilla lapsillani on puolisot, joilla on lapsi, josta on tullut minullekin rakas. Toki haikeutta olen tuntenut, kun en ole päässyt hoitamaan heitä vauvana. Biologista lastenlasta minulla ei siis ole... Mutta elämä ylllättää, lapsistani se, josta en koskaan olisi uskonut, että parisuhdetta ja lasta haluaa, saa nyt toivotun lapsen puolisonsa kanssa. Odotan jännittyneenä ja toivon, että kaikki menee hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Suuttuisitko, jos lapsesi eivät tekisi lapsia. Olisiko se sinulle iso juttu? Haittaisiko sinua, jos sinusta ei tulisi isovanhempaa?

Ainakin tässä vaiheessa kun asia ei millään tavalla ole vielä ajankohtanen ajattelen että ei haittaa eikä todellakaan olis mikään iso juttu. Tosin lapset jo tässä vaiheessa tietävät että lapsia ei tehdä vaan niitä saadaa., mutta ei sekään suuri asia olisi että eivät haluaisi saada lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ja minähän en ole sulle mikään äiti, olen äiti vain lapsilleni niin äläpäs äidittele.

Ja en.

Olet outo!

Ohis

En tietenkään. On ihan mahdollista, etten olisi heidän lisääntymistään edes näkemässä, koska olen saanut lapseni nelikymppisenä.

Ja toisekseen - en osaa nähdä itseäni mummona! Mummot = vanhoja. Jotkut tulevat mummoiksi eli vanhoiksi jo nelikymppisinä!

Minun lapset päättävät itse omasta elämästään. Toki haluaisin päästä aikanaan pussailemaan lapsenlapsivauvoja, ja odotan jo innolla että pääsisi mummoilemaan, mutta niiden hankkimiseen en aio painostaa millään lailla. Lapsen kasvattaminen on suuri päätös, lapseni saavat sen sitten aikanaan itse tehdä. 

4-vuotias ainokaiseni pohti tätä asiaa yks päivä:

- Jos mä en ikinä saa vauvoja niin susta ei ikinä tule mummia.

- Niin, mä vastasin. Niinhän se on.

- Sitten sun on vaan se kestettävä, vastasi lapsi.

Aika pirun osuvasti kiteytetty.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä suuttua voi. Jos eivät itse halua lapsia, on tietenkin parempi olla niitä tekemättä. Mutta surullinen saattaisin olla.

Miksi olisit surullinen?

Vierailija kirjoitti:

Ja minähän en ole sulle mikään äiti, olen äiti vain lapsilleni niin äläpäs äidittele.

Ja en.

Lukee "kysymys äideille" opettele lukemaan. Kukaan ei kutsunut sinua äidikseen.