Jos loikunya ei kerran vaikuta mitenkään painonhallintaan ja kuntoon niin miksi kaikkien on sitten pakko harrastaa edes jotain liikuntaa?

Mistä olet saanut päähäsi että liikunta ei vaikuta MITENKÄÄN mainitsemiisi asioihin?

Liikunnan merkitys pelkästään painon pudotuksessa on pieni, jos ruokavaliota ei muuteta terveeseen suuntaan. Lihaskunto paranee tunnetusti, tutkitusti ja ihan omakohtaisesti koettuna liikunnan avulla. 

Typeriä ja tyhmiä nämä jotka asettelevat kaiken aina vain ääripäihin. Kuin joku viisivuotias joka lapsellisesti argementoi vanhempien neuvoja vastaan.

Ole hyvä ihminen liikkumatta! Se on sinun valintasi ja kukaan ei varmasti tule sinua väkisin sohvaltasi repimään! Pakko ei kenenkään ole liikkua. Se on kuitenkin suositus ihan kansanterveyden kannalta, ja terve itsestään välittävä ja huolta pitävä ja arvostava ihminen haluaa itselleen mahdollisimman terveen ja hyvän elämän. 

Pysyt terveenä pidempään ja täten voit maksaa veroja enemmän. Sitten kun olet treenannut koko elämän, on kroppa rikki 68-vuotiaana ja voitkin kuolla ennen eläkkeen nostamista.

Kuka on väittänyt ettei sä vaikuta MITENKÄÄN? Sen kalorinkulutusvaikutus on triviaalinen, mutta sopiva liikunta vaikuttaa positiivisesti mielialaan, uneen ja nälänsäätelyyn, ja sitä kautta syömiseen.

Lisäksi onhan liikunnalla muutakin terveydellistä merkitystä kuin painonhallinta. Verenpaine, stressitasot, tules-vaivat, insuliiniaineenvaihdunta, mielenterveys, muisti, tapaturmariski...

Liikunta vaikuttaa aina hyvinvointiisi ja tulevaisuuteesi. Liikkujalla on paremmat lihakset, hapenottokyky ja yleiskunto.

Pidän ihmeellisenä sitä, ettei joku liiku koskaan.

Liikuntaa kannattaa harrastaa, että saa hyvän kunnon ja kiinteytyy. Kyllähän jotkut laihduttaa liikkumalla monta tuntia joka päivä, mutta en pidä sitä hyvänä, jos painonhallinta perustuu pääasiassa liikunnan lisäämiseen. Homma menee sitten aivan plörinäksi, jos elämäntilanne muuttuu tai tulee jotain sairauksia tai loukkaantumisia, eikä pystykään enää urheilemaan samaan malliin.

Minä harrastin nuorempana todella runsaasti liikuntaa ja se teki sen, että oli aivan järkky nälkä liikuntapäivinä ja oli pakko syödä toinen tai kolmas lämmin ruoka vielä ilalla. Normaalipainon ylärajoilla olin silloin, mutta mukavan kiinteä. En ymmärrä, miten joku pystyy olemaan syömättä kunnolla liikunnan jälkeisessä nälässä. Ihan jotain broileria tms. söin.

Olen nyt käynyt reilun vuoden salilla 1 - 2 kertaa viikossa. Vielä kertaakaan ei ole tuntunut siltä, että sinne on kiva mennä. Ja jälkeenkin on vain tyytyväinen siitä, että velvollisuus tehty. Mitää liikunnan riemua ja endorfiineja en tästä hommasta saa. Paino ei ole pudonnut mihinkään, mikään ei ole kiinteytynyt. Ainoa missä huomaan edistystä, on että isommilla painoilla mennään. Mutta kun kaikki jankuttaa, että tästä on hyötyä, niin tehdään sitten vaikka tuntuu että elämästä menee nelisen tuntia per viikko ihan hukkaan (lasken mukaan myös matkat salille, pukeutumiset ja suihkun).

Eikö elämä ole turhan rankkaa jos tekee kaiken vain painonhallinta ja ulkonäkö mielessään?

Liikunta auttaa kohti helpompaa ikääntymistä ja vanhuutta. Tätini oli hyvin hoikka eikä koskaan harrastanut liikuntaa. 76-vuotiaana hänellä ei ollut lainkaan lihaksia, huono tasapaino, hapenottokyky tosi heikko. Piti taluttaa pihan poikki roskikselle ja joka päivä piti tarkistaa jos täti on kaatunut kun ei itse päässyt ylös. 82-vuotiaana kuoli niin että ei ollut päässyt sängystä enää pariin vuoteen, jonkun piti nostaa pyörätuoliin ja kärrätä muiden ikäihmisten joukkoon

Tottakai vaikuttaa kuntoon ja kehon hyvinvointiin. Kuka näin on sanonut? Ainoastaan painonhallinnan osalta vaikutus on olematon. 

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt käynyt reilun vuoden salilla 1 - 2 kertaa viikossa. Vielä kertaakaan ei ole tuntunut siltä, että sinne on kiva mennä. Ja jälkeenkin on vain tyytyväinen siitä, että velvollisuus tehty. Mitää liikunnan riemua ja endorfiineja en tästä hommasta saa. Paino ei ole pudonnut mihinkään, mikään ei ole kiinteytynyt. Ainoa missä huomaan edistystä, on että isommilla painoilla mennään. Mutta kun kaikki jankuttaa, että tästä on hyötyä, niin tehdään sitten vaikka tuntuu että elämästä menee nelisen tuntia per viikko ihan hukkaan (lasken mukaan myös matkat salille, pukeutumiset ja suihkun).

Minäkään en saa liikunnasta mitään iloa, vaan se on aina ollut pakopullaa. Silti ymmärrän, että hyvinvoinnin kannalta sillä on suuri merkitys. Kiinteytyminen ja painonhallinta ei ole ainoita asioita joilla tätä mitataan. Itse olin eräässä leikkauksessa, jonka takia en voinut liikkua muutamaan viikkoon kunnolla ja sen jälkeen tulivat nuo tappohelteet. Olen siis pari kuukautta ollut täysin liikkumatta ja olen fyysisesti ihan pilalla. Kun tällä viikolla tein taas pitkästä aikaa kevyemmän treenin, huomasin, että mikään ei oikein suju. 

Kyllä se vaan vaikuttaa. Itse olen nauttinut loukunyaa kilon päivässä viimeisen vuoden ajan ja kyllä on massaa tullut lisää, varsinkin lihaksiin.

No eihän sitä mikään pakko ole harrastaa. Itse en ole aikuisiällä ikinä harrastanut mitään liikuntaa, nyt ikää 44 v, ei ole ylipainoa eikä mitään sairauksia. Ei mun vanhemmatkaan ole ikinä mitään liikuntaa harrastaneet, 75 vuoden iässä nyt eikä kummallakaan vieläkään mitään kroonisia sairauksia, jaksavat matkustella maailmalla jne.

No liikuntaa pitää harrastaa, jotta elimistö toimisi terveesti. Höpötuotteet, kuten loikunya eivät auta yhtään mihinkään, vaikka markkinointi yrittää muuta väittää.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt käynyt reilun vuoden salilla 1 - 2 kertaa viikossa. Vielä kertaakaan ei ole tuntunut siltä, että sinne on kiva mennä. Ja jälkeenkin on vain tyytyväinen siitä, että velvollisuus tehty. Mitää liikunnan riemua ja endorfiineja en tästä hommasta saa. Paino ei ole pudonnut mihinkään, mikään ei ole kiinteytynyt. Ainoa missä huomaan edistystä, on että isommilla painoilla mennään. Mutta kun kaikki jankuttaa, että tästä on hyötyä, niin tehdään sitten vaikka tuntuu että elämästä menee nelisen tuntia per viikko ihan hukkaan (lasken mukaan myös matkat salille, pukeutumiset ja suihkun).

Sama juttu. Vihaan liikuntaa, en saa siitä minkäänlaista hyvää oloa. Sulkapallon pelaaminen on joskus hetkellisesti kivaa, kun saa jonkun onnistumiskokemuksen, sitä kestää sen lyhyen hetken. Muu osa pelitunnista onkin sitten väkisin vääntämistä. Kuntosalilla en tykkää mistään liikesarjasta, uimahallissa katson kelloa ja odotan, että tunti tulisi nopeasti täyteen. Pyöräily on epämukavaa ja tylsää. Joskus harvoin metsäkävelyllä on kiva fiilis, mutta silloin se on sellaista rauhallista luonnossa oleskelua eikä aktiivista liikuntaa.

En tiedä, miltä tuntuu silloin, kun liikunnasta saa endorfiineja. Ja olen todellakin kokeillut myös sitä, että kävelyn sijaan esimerkiksi juoksen niin pitkään, että tuntuu että pökerryn. Olen kokeillut lukuisia eri lajeja erilaisista tansseista taichi:hin, joogaa, pilatesta, ratsastusta, tennistä, suppailua, vesijuoksua, laskettelua, ammuntaa, salkopalloa, keilailua... Ihan sama käynkö vain parilla tunnilla vai sitoudunko hammasta purren koko kaudeksi, mistään en saa iloa enkä mielihyvää.

Vierailija kirjoitti:

Eikö elämä ole turhan rankkaa jos tekee kaiken vain painonhallinta ja ulkonäkö mielessään?

Liikunta auttaa kohti helpompaa ikääntymistä ja vanhuutta. Tätini oli hyvin hoikka eikä koskaan harrastanut liikuntaa. 76-vuotiaana hänellä ei ollut lainkaan lihaksia, huono tasapaino, hapenottokyky tosi heikko. Piti taluttaa pihan poikki roskikselle ja joka päivä piti tarkistaa jos täti on kaatunut kun ei itse päässyt ylös. 82-vuotiaana kuoli niin että ei ollut päässyt sängystä enää pariin vuoteen, jonkun piti nostaa pyörätuoliin ja kärrätä muiden ikäihmisten joukkoon

Noin voi käydä vanhana vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa ollut nuorempana. Yleensä siihen on syynä perussairaudet ja/tai luonnollinen elimistön rappeutuminen. Oikeastaan se missä kunnossa on ollut vaikka vielä 60 v:nä, ei auta mitään parin vuoden päästä paitsi korkeintaan luuston tiheyden osalta, sillä vanhalta lihakset rappeutuu ihan hetkessä sitten kun ei enää pysty vanhaan malliin liikkumaan. 

Toki sitten kun alkaa sairaudet ja heikkous piinata, niin siinä vaiheessa sisukas pystyy jonkun verran hidastamaan rappeutumista pakottamalla vaan itsensä sängystä ylös vaikka aina väsyttäisi, pakottamalla itsensä suorittamaan arjen toimia vaikkei jaksaisi. Moni vanhus on mennyt turhan äkkiä vuodeosastokuntoon ihan sillä, että on antanut periksi halulle vaan levätä ja olla paikallaan. Mutta aiempi liikunta ei tässä tosiaan auta vaan mitä tekee sitten kun nuo vanhuudenvaivat alkaa.

Oman lajin löytäminen on kaiken avain. Itselle sopiva laji ei tunnu pinnistelyltä (alkutotuttelun jälkeen). Se että joka puolelta tyrkytetään nykyään saliharjoittelua ihmisen elämän tärkeimpänä sisältönä ei tarkoita että se olisi kaikille mielekästä tekemistä. Saliharjoittelu on sisätiloissa paikallaan ähkimistä.

Minä pyöräilen, kävelen ja hiihdän. Nautin maisemien vaihtumisesta, rytmikkäästä liikkeestä ja ajatusten lennosta. Elämässäni on ollut pitkiä liikuntajaksoja ja muutama pitkä liikkumattomuusjakso. Liikuntajaksojen aikana mieliala on ratkaisevasti parempi, liikunta auttaa jopa kaamoksen läpi. Lenkeillä myös huomaa kunnon kehittyvän. Liikkumattomuusjaksojen aikana paino nousee tasaisesti, liikuntajaksojen aikana se taas laskee melkeinpä samaa tahtia. Ehkä oma motivaationi terveelliseen ruokavalioon kasvaa aina kun harrastan säännöllistä liikuntaa?

Ne ihmiset jotka kiertävät lenkkipolkuja tai käyvät salilla tai pelaavat pallopelejä vuosi toisensa jälkeen, eivät todellakaan tee sitä itsekurin voimalla vaan siksi että he pitävät ko. lajista. Ja kun puhutaan normaalista kuntoilusta, ei se kroppa käytöstä kulu.

Sijaitseeko Loikunya siinä Alanyan lähellä?

Liikunta on terveellistä. Siksi ihmisiä kehotetaan liikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö elämä ole turhan rankkaa jos tekee kaiken vain painonhallinta ja ulkonäkö mielessään?

Liikunta auttaa kohti helpompaa ikääntymistä ja vanhuutta. Tätini oli hyvin hoikka eikä koskaan harrastanut liikuntaa. 76-vuotiaana hänellä ei ollut lainkaan lihaksia, huono tasapaino, hapenottokyky tosi heikko. Piti taluttaa pihan poikki roskikselle ja joka päivä piti tarkistaa jos täti on kaatunut kun ei itse päässyt ylös. 82-vuotiaana kuoli niin että ei ollut päässyt sängystä enää pariin vuoteen, jonkun piti nostaa pyörätuoliin ja kärrätä muiden ikäihmisten joukkoon

Entinen liikunnanopettajani muuten kuoli juuri 76-vuotiaana. Ei ollut liikunnasta paljoa hyötyä hänelle. Tai no, ehkä hän ilman sitä olis kuollut aiemmin.

Aivan kauheaa minusta, jos joku tuhlaa pakkoliikuntaan useita tunteja viikossa. Mitä jos sen ajan käyttäisi johonkin harrastukseen, josta oikeasti nauttii, kuinka paljon siinä pystyisikään kehittymään! Minä luovuin pakkoliikunnasta kokonaan 45-vuotiaana (tai siis niistä yrityksistä), kun se nyt vaan ei tuota minulle nautintoa. Ylipainoa minulla on n. 8 kg, eikä paino ole viime aikoina ollut nousussa. Kuntoni on mielestäni sen verran hyvä hyötyliikunnan ansiosta, ettei minulla ole ongelmia selvitä arkielämästä. Minulla ei ole autoa ja kävelen joka päivä useamman kerran n. 15 min. pyrähdyksiä ja ne kävelen tosi lujaa. Töissä kiipeän 2-4 kertaa päivässä kahden kerroksen verran rappuja, enkä hengästy siinä. Joskus joudun juoksemaan bussipysäkille, eikä sekään tuota ongelmia. Viime kesänä innostuin kokeilemaan hölkkäämistä ja puoli tuntia pystyin hölköttelemään ihan kylmiltään. Tänä kesänä ei ole tehnyt mieli hölkätä helteiden takia, enkä tiedä olisinko muutenkaan jaksanut vaivautua. Sen verran aerobista liikuntaa kannattaa minun mielestäni harrastaa, että pystyy kiipeämään rappusia ilman hirveää hengästymistä ja ottamaan tarvittaessa juoksuspurtin. Semmoisen kunnon saavuttamiseen riittää reipas kävely tai kevyt hölkkä pari kertaa viikossa. Noissa on semmoinenkin etu, että kuntoilureissuilla ei mene aikaa matkoihin.

On aika masentava katsoa yhtä työkaveria, joka on viisikymppisenä täysin rapakuntoinen. Hän alkaa puuskuttaa muutaman kymmenen metrin kävelystä työpaikalla ja jää mieluummin odottelemaan hissiä, kuin kävelee rappuja kakkoskerrokseen. Niin huonoon kuntoon itseään ei kannata päästää, mutta mieluummin itse kuolen pari vuotta nuorempana, kuin pakotan itseni johonkin liikuntaan, jota inhoan.

Ajatelkaa nyt järjellä. Mihin ihminen tarvitsee lihaskuntoa? No hengissä pysymiseen ja terveenä olemiseen. Selviät onnettomuuksista ja sairauksista, kun sinulla on hyvä lihaskunto. Jos joudut onnettomuuteen ja sinut leikataan, niin ylipaino pelkästään on riski.

Minä ainakin haluan elää mahdollisimman pitkään terveenä ja omin avuin kotona. Mummoni olivat kovia liikkumaan ja saivat elää itsellistä ja aktiivista elämää yhdeksänkymppisiksi. Haluatko maata monta vuotta jossain sairasosastolla vaipoissa muiden armoilla? Joudut muuttamaan rakkaasta kodistasi laitokseen, kun kunto on niin paska.

Ei tämä istumatyökään herkkua kropalle ole. Jos olen ilman liikuntaa kuukautta kauemmin, niin selkäkivut ovat karmeat.