Millä aloilla on eniten työuupumusta?

Ravintola-ala. Pitkiä päiviä ilman kunnon taukoa ja paska palkka. Onneks enää pari kuukautta kausiravintola auki jonka jälkeen muihin töihin

Veikkaan että niillä aloilla, joihin haetaan vaikkei oikeata kiinnostusta alaa kohtaan ole. Kuten esim. osa naisvaltaisista aloista, joihin kannustetaan ne tytöt joilla ei ole oikein sen kummempaa suuntaa vielä. Tai ne, joihin "kympin tytöt" ohjataan vaikka oikeat kiinnostuksenkohteet olisivat jossain muualla.

Aloilla, joissa työtä tehdään oman persoonan kanssa.

Kaupan esimiehet (myyjien kohdalla kuormittavuus vaihtelee). Jatkuva ilmaisen ylityön vaatimus, puun ja kuoren välissä oleminen (paineet alaisilta ja ylemmältä taholta).

Vierailija kirjoitti:

Aloilla, joissa työtä tehdään oman persoonan kanssa.

Perustele.

Myös työ, josta koet, että et saa olla oma itsesi, voi olla todella rasittavaa.

Korkeakoulutusta vaativilla aloilla tehdään kaikesta työstä uuvuttavaa keksimällä pätkäprojekteja, arviointeja, suoritusmittareita, vaikka saman työn voisi tehdä rennostikin. Paineet ja epävarmuus kuuluvat nykyaikaiseen työelämään niin tiiviisti, että ne luodaan vaikka tyhjästä.

Prosessinpyörittäjät

Vierailija kirjoitti:

Aloilla, joissa työtä tehdään oman persoonan kanssa.

Aivan,persona non gratan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloilla, joissa työtä tehdään oman persoonan kanssa.

Perustele.

Myös työ, josta koet, että et saa olla oma itsesi, voi olla todella rasittavaa.

Perusteluni ovat se, että uupumusta tapahtuu eniten aloilla, joissa tehdään töitä muiden ihmisten kanssa. Opettajat, sairaanhoitajat, esimiehet.... he kohtaavat toisen ihmisen, laittavat itsensä likoon, yhä uudelleen ja uudelleen, uusien ja uusien ihmisten kanssa, haluavat auttaa niin paljon kuin voivat. Se kuluttaa.

Noilla aloilla ne ihmiset EIVÄT uuvu, jotka etäännyttävät itsensä ihmisläheisyydestä ja ovat ammattiroolin takana. Eli opettaja, joka tekee vain leipätyötään, sh joka ole liian empaattinen tms.

Olen itse tylhyvinvoinnin opettaja, ja tämä on osin kirjallisuudesta saatu käsitys, mutta myös ihan omaa havainnointia kollegoista.

Kokeile sosiaali -ja terveysalaa kolmeen vuoroon.

Totaalista elämää työn ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloilla, joissa työtä tehdään oman persoonan kanssa.

Perustele.

Myös työ, josta koet, että et saa olla oma itsesi, voi olla todella rasittavaa.

Perusteluni ovat se, että uupumusta tapahtuu eniten aloilla, joissa tehdään töitä muiden ihmisten kanssa. Opettajat, sairaanhoitajat, esimiehet.... he kohtaavat toisen ihmisen, laittavat itsensä likoon, yhä uudelleen ja uudelleen, uusien ja uusien ihmisten kanssa, haluavat auttaa niin paljon kuin voivat. Se kuluttaa.

Noilla aloilla ne ihmiset EIVÄT uuvu, jotka etäännyttävät itsensä ihmisläheisyydestä ja ovat ammattiroolin takana. Eli opettaja, joka tekee vain leipätyötään, sh joka ole liian empaattinen tms.

Olen itse tylhyvinvoinnin opettaja, ja tämä on osin kirjallisuudesta saatu käsitys, mutta myös ihan omaa havainnointia kollegoista.

No onhan ihmisiä, jotka osaavat pitää ammatillista etäisyyttä tai ovat persoonaltaan sellaisia rennompia ja suurpiirteisiä siten, että eivät stressaannu kuten tunnolliset ja herkemmät ihmiset. Mutta he ovat kuitenkin oikeasti persoonaltaan tuollaisia eli selitys ei mielestäni ole se, ettäkö he eivät saisi etäisyyttä ottaessaan olla sellaisia kuin ovat vaan asia on enemmän kyky suhtautua työhön tai persoonallisuuden piirteet.

 Monen työrooli on kuitenkin persoonan jatke. Uskon, että on todella rasittavaa ihmiselle, jos hän kokee, että työ/ammattirooli on ihan ristiriidassa oman persoonan kanssa, ei voi täyttää odotuksia tai ei vaan koe olevansa oikeassa paikassa ja tehtävissä muuten. Ja kyllä se tunnollinenkin heittäytyjä voi olla vielä työroolissa, ei nyt kukaan voi olla työssään samanlainen kuin kotona yksin tai läheisten kesken.

Koen, että ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta olen siis eri mieltä selityksestä. Mahdollisesti tarkoitamme kuitenkin jotain samaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloilla, joissa työtä tehdään oman persoonan kanssa.

Perustele.

Myös työ, josta koet, että et saa olla oma itsesi, voi olla todella rasittavaa.

Perusteluni ovat se, että uupumusta tapahtuu eniten aloilla, joissa tehdään töitä muiden ihmisten kanssa. Opettajat, sairaanhoitajat, esimiehet.... he kohtaavat toisen ihmisen, laittavat itsensä likoon, yhä uudelleen ja uudelleen, uusien ja uusien ihmisten kanssa, haluavat auttaa niin paljon kuin voivat. Se kuluttaa.

Noilla aloilla ne ihmiset EIVÄT uuvu, jotka etäännyttävät itsensä ihmisläheisyydestä ja ovat ammattiroolin takana. Eli opettaja, joka tekee vain leipätyötään, sh joka ole liian empaattinen tms.

Olen itse tylhyvinvoinnin opettaja, ja tämä on osin kirjallisuudesta saatu käsitys, mutta myös ihan omaa havainnointia kollegoista.

No onhan ihmisiä, jotka osaavat pitää ammatillista etäisyyttä tai ovat persoonaltaan sellaisia rennompia ja suurpiirteisiä siten, että eivät stressaannu kuten tunnolliset ja herkemmät ihmiset. Mutta he ovat kuitenkin oikeasti persoonaltaan tuollaisia eli selitys ei mielestäni ole se, ettäkö he eivät saisi etäisyyttä ottaessaan olla sellaisia kuin ovat vaan asia on enemmän kyky suhtautua työhön tai persoonallisuuden piirteet.

 Monen työrooli on kuitenkin persoonan jatke. Uskon, että on todella rasittavaa ihmiselle, jos hän kokee, että työ/ammattirooli on ihan ristiriidassa oman persoonan kanssa, ei voi täyttää odotuksia tai ei vaan koe olevansa oikeassa paikassa ja tehtävissä muuten. Ja kyllä se tunnollinenkin heittäytyjä voi olla vielä työroolissa, ei nyt kukaan voi olla työssään samanlainen kuin kotona yksin tai läheisten kesken.

Koen, että ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta olen siis eri mieltä selityksestä. Mahdollisesti tarkoitamme kuitenkin jotain samaa asiaa.

Totta, tuo tunnollisuus näin myös hyvin, hyvin merkittävässä osassa, mitä uupumiseen tulee. Oman riittämättömyyden tunteen käsittely on myös tärkeää. Samoin se, ettei voi olla oma itsensä.

Olemme samaa mieltä. Minulla ei vain ole aikaa näpytellä, kun kurssit alkaa pian. Kiitos keskustelusta kuitenkin - pitää muistaa olla suurpiirteinen ja unohtaa se liika tunnollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan yleisesti ottaen huonosti resursoituja naisvaltaisia aloja, kuten jo mainittuja opettajia, hoitajia, sossuja ym. Eli juuri siellä, missä vähiten olisi varaa uupumuksen alaisena tehtyihin virheisiin. Kylläpä taas on hyvinvointiyhteiskunta vauhdissa.

Kyllä ja näillä aloilla, ainakin.hoito- ja sosiaalialalla on jostain syystä paljon kiusaamista, työilmapiiriongelmia ja huonoa/epäoikeudenmukaista johtamista.

Kiusaajia on lähes mahdoton irtisanoa.

Naisvaltainen ala se kuitenkin on. Ei naisista ole työelämään.

Hoitoalalla on paljon myös säännöllisiä mukavia päivätöitä. Ei kaikki tee todellakaan mitään 3-vuorotyötä ja vaipan vaihtoa.

Tän palstan mukaan mikään ala ei ole hyvä. Joka ikinen ala ja ammattinimike on haukuttu tällä palstalla 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltainen ala se kuitenkin on. Ei naisista ole työelämään.

Susta ei ole työelämään😘

Miksi naiset kitisevät? On ihan selvää etteivät naiset nyt keskimäärin vain ole yhtä vahvoja kuin miehet. Olen itse varastolla töissä ja meillä on ns kannustepalkka. Mitä enemmän tekee sitä enemmän saat liksaa. Eivät naiset vain yksinkertaisesti jaksa tehdä yhtä paljon kuin miehet! Jos sairaanhoitajat olisivat pääasiassa miehiä, ei tätä valittamista olisi hoitoalan rankkuudesta.

No on olemassa monenlaista rankkuutta. Toiset työt ovat fyysisesti rankkoja ja toiset henkisesti. Ja näihin sopii tosi moni työ. Itse olen hoitoalalla tehnyt osa aikaista työtä koska en kertakaikkiaan jaksa tehdä täyttä listaa. Työ kuormittaa fyysisesti, mutta enemmän ehkä rassaa se kun asiat jää pyörimään päähän ja se vastuu toisista ihmisistä. Silti koen että esim poliisin työ on paljon rankempaa. En pystyisi elämään niiden asioiden kanssa joita he kohtaavat työssään. Monet yrittäjät ovat myös henkisesti tosi kovilla.. Ja urakkatyöntekijät.. Harvassa on varmaan hommat joissa ei nykyään joudu koville.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile sosiaali -ja terveysalaa kolmeen vuoroon.

Totaalista elämää työn ehdoilla.

Samaa mieltä. Minä olen päivystyksessä töissä, mutta itse työtä enemmän rassaavat huonot työvuorot. Kun olen ollut viisi päivää töissä, sen jälkeen on ollut yksi vapaapäivä ja sitten seitsemän työpäivää, joista kaksi viimeistä on yövuoroja, niin johan on semmoinen olo, että koko elämä on pelkkää töissä oloa. Ei siinä auta ne pari "ylimääräistä" vapaapäivää siellä listan lopulla. Jos minulla on iltavuoron jälkeen aamuvuoro, ehdin olla kotona 9 h työvuorojen välissä. En mitenkään saa silloin nukuttua tarvittavaa kahdeksaa tuntia, kun uni ei tule, jos kävelen suoraan ulko-ovelta sänkyyn. Minun on vaikea kuvitella, miten mikään ko 8-16 tehtävä työ voisi olla erityisen raskasta. Onneksi meillä on (ainakin vielä) pitkät lomat kunnallisella puolella, vaikka niistä kuuluukin tuntea ankaraa syyllisyyttä, kun ollaan tämmöisiä loisijoita.