Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko lapsella olla liian hyvä itsetunto?
09.08.2018 |
Perheeseemme kuuluu kumppanini 10-vuotias lapsi. Hän on oikein mukava ja reipas lapsi, mutta hänen itsetuntonsa hämmentää. Omasta mielestään hän on täysin virheetön ja erinomainen kaikessa, siis ihan kaikessa. Koska lapsilla on takana vanhempien ero, olemme kaikki kannustaneet heitä ja kehuneet edestä ja takaa kaikkea mitä he tekevät. Muut ovat ihan jalat maassa (vanhemmat lapset), mutta nyt alkaa tuntua että onko tsemppaus mennyt liian pitkälle tämän yhden kohdalla.
Lapsi menestyy koulussa ihan hyvin, ei mikään "kympin oppilas", mutta kokeista tullee sellaista 6-8 tasoista tulosta. Hän ei loista liikunnallisesti, mutta jaksaa kohtuullisen tasaisesti käydä liikuntaharrastuksissa. Hänellä ei ole mitään erityistä osaamista, mutta eipä tuon ikäisellä tarvitse ollakaan. Omasta mielestään hän on kuitenkin luokkansa paras oppilas, joukkueensa pelienratkaisija, koulun suosituin lapsi, tyyli-ikoni ja mielipidejohtaja. ("Kaikki kuuntelee mua koska mä ole reiluin, enkä riitele koskaan kenenkään kanssa").
Lapsi kertaa mielellään iltaisin miten hän on hoidellut välitunnilla muiden asioita, koska on myös luokan rauhanrakentaja. Päivän sankaritekoja kertoessaan hän seisoo mielellään pelin edessä ja ihailee itseään puhuessa muille. Toteaa useasti olevansa omasta mielestään tosi kivan näköinen ja viihtyvänsä siksi peilin edessä.
Koulu alkoi tänään ja heti jatkui kevään meno: koulussa on kuulemma kaksi tyyppiä, jotka ovat hänelle tosi ikäviä. Lapsi kanteli heistä keväällä opettajalle ja sai kehuja, mutta myös vanhemmissa katkeruutta, tarinat kun eivät kohdanneet. Olen itse kuullut tämän meidän lapsen puhuvan tosi ikävään sävyyn näille luokkakavereille ja pompottavan välillä omia kavereitaan meillä. Olen alkanut miettiä, olisiko sittenkin toisin päin, että meidän lapsi on se muita alaspäin katsova ilkimys? Kumppanini ei näe lapsessaan käytöksessä mitään väärää tai kummallista ja lyö lisää vettä kiukaalle kehumalla lapsen kaikkea toimintaa. Syntyy armoton riita, jos ehdotan, että lapsen pitäisi oppia tutkiskelemaan itseään ja tekemisiään vähän toisella tavalla, ja ehkä nähdä myös omassa toiminnassaan virheitä tai puutteita.
Koska itse olen lapselle vain bonari, en haluaisi puuttua asiaan, mutta mietiskelen olisiko kuitenkin hieman palautettava lasta jo maanpinnalle, vai antaako leijua tuossa erinomaisuudessa kunnes kaveripiiri hänet sieltä turvallisesti (tai rajusti) tiputtaa?
Kommentit (28)
Kuulostaa siltä että olet huolestunut jo, mutta mitä tuollaiselle voi ulkopuolinen tehdä? Sitä ap:kin pohtii.
Itse todistin juuri hiljattain tilannetta, jossa 8-v lapsen vaatimuksesta perheeseen hankittiin kissa. Lapsi piti kissaa lelunaan ja leikit oli rajuja. Pari kertaa kylässä ollessa puutuin asiaan, mutta vanhemmat sanoi että kissa on lapsen, joten kissa rakastaa että lapsi leikkii sen kanssa. Häh!?! Kun sitten kerran menin kylään, kissaa ei ollut missään. Vanhemmat kertoivat että kissa raapaisi lapsen kasvoja ja he veivät alle 1 vuotiaan kissan seuraavana päivänä piikille. Oli järkyttävää kuulla miten vanhemmat haukkuivat kissaa ja säälivät lasta, ja lapsi siinä mukana sihisi raivosta miten typerä kissa oli hänelle oli hankittu, hän olisi voinut kuolla jo kissa olisi raapinut kurkun auki nukkuessa. Kyllä ton kyläilyn jälkeen mietin että hirviöhän tuosta lapsesta tulee, jossei ole jo tullut. En ole sen koomin kylässä käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että olet huolestunut jo, mutta mitä tuollaiselle voi ulkopuolinen tehdä? Sitä ap:kin pohtii.
Itse todistin juuri hiljattain tilannetta, jossa 8-v lapsen vaatimuksesta perheeseen hankittiin kissa. Lapsi piti kissaa lelunaan ja leikit oli rajuja. Pari kertaa kylässä ollessa puutuin asiaan, mutta vanhemmat sanoi että kissa on lapsen, joten kissa rakastaa että lapsi leikkii sen kanssa. Häh!?! Kun sitten kerran menin kylään, kissaa ei ollut missään. Vanhemmat kertoivat että kissa raapaisi lapsen kasvoja ja he veivät alle 1 vuotiaan kissan seuraavana päivänä piikille. Oli järkyttävää kuulla miten vanhemmat haukkuivat kissaa ja säälivät lasta, ja lapsi siinä mukana sihisi raivosta miten typerä kissa oli hänelle oli hankittu, hän olisi voinut kuolla jo kissa olisi raapinut kurkun auki nukkuessa. Kyllä ton kyläilyn jälkeen mietin että hirviöhän tuosta lapsesta tulee, jossei ole jo tullut. En ole sen koomin kylässä käynyt.
Voi kissa parka..
Harmi, ettei kaikki vanhemmat opeta lapsiaan olemaan lemmikkien kanssa, saati opeta, ettei lemmikkejä saa kohdella miten sattuu..
Tuosta tuli mieleen kun otin pomeraniani mukaan mieheni mökille, jossa olimme minä, mies ja miehen lapsi + miehen vanhemmat.
Koirani oli vapaana ja nuuskutteli rannan törmällä pusikkoa, kun lapsi (6v) otti sitä pannasta kiinni ja nosti ilmaan.
Minä huusin lasta päästämään irti ja lapsi tiputti koiran pideltyään sitä n. 2sekunttia ilmassa. Teki mieli itkeä, varsinkin kun miehen vanhemmat vain alkoivat nauramaan tapahtuneelle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että olet huolestunut jo, mutta mitä tuollaiselle voi ulkopuolinen tehdä? Sitä ap:kin pohtii.
Itse todistin juuri hiljattain tilannetta, jossa 8-v lapsen vaatimuksesta perheeseen hankittiin kissa. Lapsi piti kissaa lelunaan ja leikit oli rajuja. Pari kertaa kylässä ollessa puutuin asiaan, mutta vanhemmat sanoi että kissa on lapsen, joten kissa rakastaa että lapsi leikkii sen kanssa. Häh!?! Kun sitten kerran menin kylään, kissaa ei ollut missään. Vanhemmat kertoivat että kissa raapaisi lapsen kasvoja ja he veivät alle 1 vuotiaan kissan seuraavana päivänä piikille. Oli järkyttävää kuulla miten vanhemmat haukkuivat kissaa ja säälivät lasta, ja lapsi siinä mukana sihisi raivosta miten typerä kissa oli hänelle oli hankittu, hän olisi voinut kuolla jo kissa olisi raapinut kurkun auki nukkuessa. Kyllä ton kyläilyn jälkeen mietin että hirviöhän tuosta lapsesta tulee, jossei ole jo tullut. En ole sen koomin kylässä käynyt.
Voi kissa parka..
Harmi, ettei kaikki vanhemmat opeta lapsiaan olemaan lemmikkien kanssa, saati opeta, ettei lemmikkejä saa kohdella miten sattuu..Tuosta tuli mieleen kun otin pomeraniani mukaan mieheni mökille, jossa olimme minä, mies ja miehen lapsi + miehen vanhemmat.
Koirani oli vapaana ja nuuskutteli rannan törmällä pusikkoa, kun lapsi (6v) otti sitä pannasta kiinni ja nosti ilmaan.
Minä huusin lasta päästämään irti ja lapsi tiputti koiran pideltyään sitä n. 2sekunttia ilmassa. Teki mieli itkeä, varsinkin kun miehen vanhemmat vain alkoivat nauramaan tapahtuneelle...
Ja siis jatkan vielä, että eläinlääkäri reissuhan siitä tuli kun koira lopetti yskimisen maassa ja lähti kävelemään ontuen.
Revähdys takajalassa, ei mitään vakavampaa onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että olet huolestunut jo, mutta mitä tuollaiselle voi ulkopuolinen tehdä? Sitä ap:kin pohtii.
Itse todistin juuri hiljattain tilannetta, jossa 8-v lapsen vaatimuksesta perheeseen hankittiin kissa. Lapsi piti kissaa lelunaan ja leikit oli rajuja. Pari kertaa kylässä ollessa puutuin asiaan, mutta vanhemmat sanoi että kissa on lapsen, joten kissa rakastaa että lapsi leikkii sen kanssa. Häh!?! Kun sitten kerran menin kylään, kissaa ei ollut missään. Vanhemmat kertoivat että kissa raapaisi lapsen kasvoja ja he veivät alle 1 vuotiaan kissan seuraavana päivänä piikille. Oli järkyttävää kuulla miten vanhemmat haukkuivat kissaa ja säälivät lasta, ja lapsi siinä mukana sihisi raivosta miten typerä kissa oli hänelle oli hankittu, hän olisi voinut kuolla jo kissa olisi raapinut kurkun auki nukkuessa. Kyllä ton kyläilyn jälkeen mietin että hirviöhän tuosta lapsesta tulee, jossei ole jo tullut. En ole sen koomin kylässä käynyt.
Voi kissa parka..
Harmi, ettei kaikki vanhemmat opeta lapsiaan olemaan lemmikkien kanssa, saati opeta, ettei lemmikkejä saa kohdella miten sattuu..Tuosta tuli mieleen kun otin pomeraniani mukaan mieheni mökille, jossa olimme minä, mies ja miehen lapsi + miehen vanhemmat.
Koirani oli vapaana ja nuuskutteli rannan törmällä pusikkoa, kun lapsi (6v) otti sitä pannasta kiinni ja nosti ilmaan.
Minä huusin lasta päästämään irti ja lapsi tiputti koiran pideltyään sitä n. 2sekunttia ilmassa. Teki mieli itkeä, varsinkin kun miehen vanhemmat vain alkoivat nauramaan tapahtuneelle...
Herää kysymys mikä miehen VANHEMPIA vaivaa?
Heistäkö oli ooookoo, että koiraa riepotellaan ilmassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mikä on lapsesi horoskooppi? Ihan silkasta mielenkiinnosta.
T. Horoskooppihullu
Taitaa olla Skorpioni. Tai Jousimies, en ole ihan varma.
Alue: Aihe vapaa
https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_ylei…
Ja huom! Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsii noin 8-10 % väestöstä, ja heistä noin kaksi kolmasosaa on miehiä. On siis varottava tuomitsemaan ketään narsistiksi! Tämän palstan mukaan joka toinen on sitä. Ja muistetaan, että tietty narsismi on tervettä! Epätervettä sen sijaan on uhriksi asettuminen ja täysin passiivseksi heittäytyminen, toisten kynnysmatoksi.