Lue keskustelun säännöt.
Työksenne paljon kirjoittavat! Parhaat vinkkinne kirjoitusprosessin hallintaan?
09.08.2018 |
Omassa työssä on kirjoittamista paljon, karkeasti arvioiden varmaan puolet työajasta menee erityyppisten tekstien tuottamiseen (sosiaalisen median sisällöt, blogit, lehdistötiedotteet jne.). Viime aikoina olen alkanut potea pahaa ahdistusta koko prosessista tekstin aloittamisesta viimeistelyyn ja julkaisemiseen asti. Ja siksi kyselenkin täältä vinkkejä kokeneemmilta kirjoittajilta itse työskentelyyn (en tekstin tuottamiseen ja sisältöön sinänsä).
Miten te ammattikirjoittajat siis motivoidutte kirjoittamiseen, miten selätätte vitkastelun (procrastination), millainen työjärjestys on paras..? Ihan kaikenlaiset neuvot kelpaavat.
Ja KYLLÄ, välttelen yhden tekstin aloittamista, ennen kuin kukaan ehtii kysyä.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt 20 vuotta journalistina, ja kaunokirjallisuuttakin on tullut yriteltyä. En osaa sanoa muuta kuin että kirjoittaminen on edelleen maailman ikävintä ja hankalinta työtä - kunnes se vie mennessään.
Kahvi auttaa vähän, sehän laukaisee estoja. Viinaa en ole uskaltanut koettaa.
Juuri näin. Alkuun pääseminen on aina hankalaa mutta lopulta työtä ei malttaisi lopettaa. Joskus lopputulos palkitsee, aina ei. Tärkeintä on mielestäni aloittaminen ja se, että tekee edes jotain pientä tekstin eteen. Opiskeluajoilta mukaan tarttui Pomodoro-tekniikka, joka auttaa aloittamaan tai viimeistelemään silloin, kun ei yhtään huvittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Tuo on minulle aika vieras ongelma. Olen työskennellyt toimittajan kohta kolme vuosikymmentä, ja kirjoittaminen on minusta ihanaa.
Joskus toki aihe on niin vaikea ja vaatii niin paljon taustaselvittelyä, että se urakan suuruus riipii.
Olen havainnut silloin hyväksi metodiksi työstää koko ajan juttua niin, että kirjoitan kaikki faktat ylös sitä mukaa, kun niitä saan selville.
Muokkaaminen vie noin toki enemmän aikaa, mutta JOS ensin pyrkisin hankkimaan kaikki ainekset - haastattelut, faktat ja tilastot, kuvat jne. - en enää välttämättä muistaisi, mistä mikäkin tiedon sirpale on peräisin ja mitä se täsmälleen ottaen taas pitikään sisällään.
Lisäksi voi olla, että kynnys aloittaa vihdoin se kirjoitusprosessi ja lopettaa tiedonkeruu nousee vähän liian suureksi ja alan tarkistella jo liikaakin.
Juttua voi aina muokata, kirjoittaa jopa ihan uusiksi uudella kärjellä. Joten hommiin vaan, ei tarvitse suoltaa kerrasta valmista!
Olen työkseni paljon kirjoittava tutkija. Tutkijathan ovat suorastaan tunnettuja kirjoittamisen välttelystä, vaikka kirjoittaminen on usein tutkijan työn keskeisin työkalu (labratyöstä ym. ei ole mitään hyötyä, jos tuloksia ei saa paperille ja julkaistavaksi). Omat vinkit:
- Kirjoita heti aamusta. Sähköposteihin vastaaminen, lääkäriaikojen varaaminen, päivän uutisten lukeminen ja taustatyön tekeminen vievät helposti huomion kirjoittamiselta, jolloin aloittamisesta tulee koko ajan vaikeampaa ja se saattaa jäädä jopa kokonaan tekemättä, kun ei ehtisi kirjoittaa paljoa kuitenkaan.
- Rutiinit ja systeemit ovat kannattavia, jos ne toimivat eivätkä vie aikaa itse työltä. Esim. kahvikupin hakeminen aina kirjoitustyön aluksi tai ajastimen käyttäminen ovat kokeilemisen arvoisi rutiineja.
- Jos työ ei suju, kirjoita ihan mitä tahansa. Tekstin ei tarvitse olla sujuvaa eikä järkevää kunhan se on aiheesta. Monesti punainen lanka löytyy väistämättä jossain vaiheessa ja alkuräpellyksistäkin voi syntyä lopullista tekstiä.
- Taustatyö on tärkeää, mutta sitäkin tärkeämpää on kirjoittaa koko ajan, kuten kolmonenkin sanoi. Jos kirjoittamisen aloittamista odottaa hetkeen, jolloin tietää varmasti kaiken kaikesta ja tekstin rakennekin on suunniteltu, kirjoittamista ei aloita koskaan.
- Epäkiinnostavaankin aiheeseen kannattaa etsiä jonkin henkilökohtaisesti kiinnostava kulma, jonka ympäriltä on helppo kirjoittaa. Ei haittaa, vaikka tämän joutuisi editoimaan tekstistä myöhemmin pois, kunhan se auttaa kiinnostumaan tekstistä ja sen aiheesta.
Sulje AV. Avaa Word. Kirjoita. Valmista tuli. Avaa AV uudelleen vasta tämän jälkeen.
Minäkin olen tutkija ja suuri osa työstäni on kirjoittamista sekä ajattelun että esittämisen työvälineenä. Minulla ei ole ongelmaa kirjoittamisen alkuun pääsyn eikä vitkastelun kanssa, eikä kauhean usein etenemisenkään. Olen kauan sitten lupunut ajatuksesta kirjotitamisesta taiteena ja pidän sitä ainoastaan kommunikaatiovälineenä. En siis mieti, mitn hienimmin voisin tämän kirjoittaa, mietin, miten selvimmin ja täsmällisimmin saan viestini perille niin että lukija ymmärtää sen ja parhaaassa tapauskessa vähän enemmäkin. Kun aloitan kirjotitamaan, laadin ensin listan asioista, jotka on saatava sanotuksi. Sitten panen ne järjestykseen. Sitten kirjoitan ne auki. Tämän jälkeen tarkistan, että teksti on kaikin osin ymmärrettävää, lauseet pysyvät järkevän mittaisina ja tekijät, teot ja tekojen kohteet selvillä. Lopuksi yritän bongata kiroitusvirheet mutta yleensä siihen joutuu palkkaamaan oikolukijan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kauan sitten lupunut ajatuksesta kirjotitamisesta taiteena ja pidän sitä ainoastaan kommunikaatiovälineenä. En siis mieti, mitn hienimmin voisin tämän kirjoittaa, mietin, miten selvimmin ja täsmällisimmin saan viestini perille niin että lukija ymmärtää sen ja parhaaassa tapauskessa vähän enemmäkin. .
Kiitos tästä!
Tuo oli todella osuvasti sanottu.
Itse aina tuskailen purple prosen kanssa, kirjoitan siis enimmäkseen englanniksi, ja mietin ihan liikaa sitä pitäisikö kielen olla ns. korullisempaa, onko se liian maalailevaa, kuvailevaa ja ties mitä jne.
Jotenkin avasit tuolla kirjoituksellasi itseltäni pahasti jumissa olleen lukon, kiitos vielä kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde pois kotoa. Mulla on päiviä, kun en millään saisi kirjoittamista alkuun, mutta koska uskollisesti herään aikaisin ja pakotan itseni kirjastolle, siellä se pädi sitten tulee avattua heti eikä kohta. Ja siitä taas se teksti sitten vaan lähtee syntymään, kun sitä alkaa kirjoittaakseen kirjoittaa.
Myös tuo edellä olevan vinkki tekstistä kommunikaatiovälineenä on hyvä. Itsekin ajattelen noin, mutta käytän sanaa ”työkalu”. Samalla lailla se minäkin olen hylännyt haaveet hienosta ilmaisusta ja pyrin vain sanallistamaan ajatukseni mahdollisimman ymmärrettävässä muodossa.
Itsekin siis tutkija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä mietin ensin näkökulmaa ja tietysti missä teksti julkaistaan. Netissä toimii eri asiat kuin printissä . Sitten teen taustatyön, ja kirjaan ylös, mitä asioita pitäis saada sanottua. Usein pidän pikku tauon, haen kahvin, ja sitten hommiin.
Kirjoitan ja viilainen si tekstiä. Joskus kun tökkii, niin sitten pitää aloittaa uudestaan, jolloin kannattaa miettiä mikä on se pääsanoma, ja mikä on turhaa, tai hiuka irrallaan pääasiasta. Kill your darlings. Annan tekstin työkaverille luettavaksi, ja muokkaan sit kstiä tarpeen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähde pois kotoa. Mulla on päiviä, kun en millään saisi kirjoittamista alkuun, mutta koska uskollisesti herään aikaisin ja pakotan itseni kirjastolle, siellä se pädi sitten tulee avattua heti eikä kohta. Ja siitä taas se teksti sitten vaan lähtee syntymään, kun sitä alkaa kirjoittaakseen kirjoittaa.
Myös tuo edellä olevan vinkki tekstistä kommunikaatiovälineenä on hyvä. Itsekin ajattelen noin, mutta käytän sanaa ”työkalu”. Samalla lailla se minäkin olen hylännyt haaveet hienosta ilmaisusta ja pyrin vain sanallistamaan ajatukseni mahdollisimman ymmärrettävässä muodossa.
Itsekin siis tutkija.
Teksti on tutkijalle työkalu, mutta suurelle yleisölle kirjoittaessa pitäisi osata olla myös kiinnostava. Siksi ajatus kirjoituksesta kommunikaation välineenä sopii tieteelliseen tai muuhun tiukan asiapitoiseen tekstiin, mutta heikommin esim. markkinointiin.
Minä olen huippukirjoittaja tutkijana, mutta toisteinen kangertelija yrittäessäni popularisoida työtäni. Tieteellinen teksti kun on informaatioarvostaan huolimatta aina aika kapulakielistä ja epäkiinnostavaa. Niistä maneereista irti pääseminen on melkoinen urakka.
Pahoittelut ohiksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde pois kotoa. Mulla on päiviä, kun en millään saisi kirjoittamista alkuun, mutta koska uskollisesti herään aikaisin ja pakotan itseni kirjastolle, siellä se pädi sitten tulee avattua heti eikä kohta. Ja siitä taas se teksti sitten vaan lähtee syntymään, kun sitä alkaa kirjoittaakseen kirjoittaa.
Myös tuo edellä olevan vinkki tekstistä kommunikaatiovälineenä on hyvä. Itsekin ajattelen noin, mutta käytän sanaa ”työkalu”. Samalla lailla se minäkin olen hylännyt haaveet hienosta ilmaisusta ja pyrin vain sanallistamaan ajatukseni mahdollisimman ymmärrettävässä muodossa.
Itsekin siis tutkija.
Teksti on tutkijalle työkalu, mutta suurelle yleisölle kirjoittaessa pitäisi osata olla myös kiinnostava. Siksi ajatus kirjoituksesta kommunikaation välineenä sopii tieteelliseen tai muuhun tiukan asiapitoiseen tekstiin, mutta heikommin esim. markkinointiin.
Minä olen huippukirjoittaja tutkijana, mutta toisteinen kangertelija yrittäessäni popularisoida työtäni. Tieteellinen teksti kun on informaatioarvostaan huolimatta aina aika kapulakielistä ja epäkiinnostavaa. Niistä maneereista irti pääseminen on melkoinen urakka.
Pahoittelut ohiksesta.
Hyvä pointti. Olin aiemmin töissä tutkimusryhmässä, jonka vetäjä oli piinaavan huolellinen siitä, mitä sanotaan. Lauseiden piti olla täsmällisiä ja hän huomautti heti, jos ei ymmärtänyt lauseen tarkoitusta. Vastapainoksi pilkunviilaamiselle hän oli erittäin hyvä laatimaan vetäviä otsikoita, millä tietysti herätetään lukijan mielenkiinto tiedemaailmassakin.
Aloittajalle vinkiksi, usein helpompaa on aloittaa keskeltä, kuin jäädä hinkkaamaan sitä ensimmäistä koukuttavaa kappaletta. Kirjoita se asian ydin ensin, lihota teksti siihen ympärille. Samalla antaa aikaa niille hienommille kielellisille ilmauksille, joilla pidetään mielenkiinto yllä.
Ammattiini kuuluu melko paljon kirjoittamista. Kärsin myös melko pahasta valkoisen paperin (vai pitäisikö nykyään sanoa ruudun) kammosta. Minua on aina auttanut merkittävästi eräs edesmenneen Jukka Kajavan kolumni, jonka luimme abivuonna lukiossa. Siinä Kajava neuvoo teatterikritiikin kirjoittamisesta, että siitä hyvin suuri osa on faktojen luettelemista. Minkä niminen esitys, kenen tekstiin pohjautuen, ketkä näyttelivät, missä ja milloin. Tämä on mielestäni kaikille asiatekstin kirjoittajille hyvin lohdullinen havainto: luovuutta tarvitaan tekstinteossa loppujen lopuksi varsin vähän. Tekstinteon voi aloittaa listaamalla tiedostoon faktat, jotka tekstissä on tuotava julki. Sitten näitä faktoja järjestellään tarkoituksenmukaiseen muotoon ja lopuksi mietitään tekstille se viimeinen silaus, jonka ei tosiaan tarvitse olla kovin ihmeellinen - esimerkiksi tiedotteessa tarvitaan vain ydinasian kertova kiinnostava otsikko ja ensimmäinen virke ja sen jälkeen voi luetella olennaiset faktat tärkeysjärjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi kannattaa tarkistaa, onko itsellä tekstilaji hallussa (eli käytännössä etsiä pari hyvää esimerkkitekstiä luettavaksi). Jos kirjoittaminen tuntuu vaikealta, voi olla että et joko tiedä asiasta tarpeeksi tai on epäselvää, millaista tekstityyppiä odotetaan (itselleni luentopäiväkirjojen kirjoittaminen tuntui aina kovin vaikealta ja jopa välttelin näitä kursseja, kun en hahmottanut tekstilajin vaatimuksia).
Pomodoro-tekniikka on minunkin suosikkini. Käytän mytomatoes.com -sivua aina kun pitää saada jotain aikaiseksi.
Olen työskennellyt 20 vuotta journalistina, ja kaunokirjallisuuttakin on tullut yriteltyä. En osaa sanoa muuta kuin että kirjoittaminen on edelleen maailman ikävintä ja hankalinta työtä - kunnes se vie mennessään.
Kahvi auttaa vähän, sehän laukaisee estoja. Viinaa en ole uskaltanut koettaa.