Lue keskustelun säännöt.
Veli tyrkkää AINA lapsille tabletin tai TV:n nenän eteen?
Huolestunut täti
08.08.2018 |
Olen tosiaan nyt seuraillut veljeni ja tämän vaimonsa ”lasten kasvatusta” ja olen sanaton. Lapset 1,5v ja 3v katsovat a i n a joko televisiota tai tablettia.
Vauvasta pitäen on molemmilla ollut vauva TVt ja apit sun muut, ja nyt lapset ovat ihan koukussa niihin. Jos esim. käyn heillä, niin ei puhettakaan että saisin lapsiin kontaktia, hyvä jos edes huomaavat että saavun paikalle. Kiitos tablettien ja telkun.
Veljeä ei kiinnosta asia, sanoo vain että ”no sitten ne itkee jos tabletin ottaa pois” tai ”no ainakin voidaan puhua aikuisten kesken” yms selitystä.
Olen asiasta koittanut keskustella, että tämä ei ole tervettä lapsille mutta veli ja vaimo eivät ota kuuleviin korviinsa.
1,5 vuotias ei paljoa puhu, 3 vuotiaskaan ei osaa muuta kuin perus ”äiti isä mömmö” yms puheita, ainakaan tietääkseni ei kovasti puhu.
Mitä ihmettä voi asialle enää tehdä?
Kommentit (22)
Tuskinpa se sinustakaan tuntuisi kovin kivalta, että käyt katsomassa sukulaislapsia ja ainoa asia mitä he tekevät on vain ruutujen tuijottaminen?
Tämä asia ärsyttää myös vanhempiani. Äitini käy usein hoitamassa lapsia ja häntä ärsyttää lasten ruuturiippuvuus. Hän on ties kuinka monesti yrittänyt tehdä lasten kanssa muuta: käydä ulkona, leikkiä tai muuta, mutta ei, aina on pakko saada ruutu mitä tuijottaa.
Olen myös huolissani lasten tulevaisuudesta - mitä jos he eivät koskaan opi puhumaan kunnolla tai heistä tulee epäsosiaalisia tai epäliikunnallisia?
Ja tosiaan jos ei ole mitään nättiä sanottavaa niin ei kannata sanoa mitään <3
T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sille ulkopuolisena mitään voi. Samaa olen seurannut ystäväni perheen luona. Vanhempi lapsi on alle vuoden vanhana jo opetettu siihen että jatkuvasti tulee telkkarista lastenohjelmia katsoi hän niitä tai ei eikä kenellekään ole mikään ongelma vaikka telkkarista menisi lastenohjelmat ja lapsi samaan aikaan istuu tietokoneen edessä ja katsoo youtubea. Kanavaa ei saa kääntää ennen kuin lapset nukkuvat koska muuten ne alkaa itkemään. Ruoka syödään seisten telkkarin edessä koska siinä lapsi syö edes jotain eikä viihdy keittiössä vaikka laittaisi puhelimesta lastenohjelmat pyörimään. Voi voi.
Moni voi ajatella että mistä tiedän mikä tilanne siellä on kun en ole paikalla mutta vietän heillä paljon aikaa, menen monesti muutamaksi yöksi parin kuukauden välein ja puhumme puhelimessa päivittäin. Joka puhelun aikana joku lapsista pyytää äidiltä tablettia, tietokonetta tai "omaa" puhelinta. Kyllä, näillä kahdella alle viisivuotiaalla on omat puhelimet joilla voivat pelata. Ja kuitenkin samaan aikaan tässä perheessä on myös esiteinejä joilla on tarkkaan määritellyt ruutuajat eivätkä saa juuri ikinä olla tietokoneella :D Ja kaikki ovat vielä saman ydinperheen lapsia ettei asiaa voi selittää edes minun lapset ja muitten mukulat-toiminnalla.
Lapset puhuvat huonosti, heistä vanhemmalle luetaan pikainen, muutaman minuutin iltasatu illalla mutta milloinkaan muulloin en ole kuullut vanhempien lukevan heille. Vanhemmat ovat yhtä kiintyneitä omiin pikkuruutuihinsa kuin lapsetkin ja keskustelut käydäänkin katseet alas käännettyinä.
Eihän tämä minulta mitenkään pois ole varsinaisesti mutta kyllä sääliksi käy. Lapset ovat aika hyviä leikkimään mutta sekin tehdään telkkarin edessä ja jos telkkari sammuu tai kanava kääntyy niin leikki loppuu.
Nimetön lastensuojeluilmoitus, ellet usko, että pystyt puuttumaan asiaan mitenkään.
Tulee mielikuvittomia ihmisiä. Täydellinen veronmaksaja ja mentaali orja joka ei kykene itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun. Lapsi mikä ei leiki leluilla ei ole normaali. Eläimetkin leikkivät.
Aivan järkyttävän huolestuttava ilmiö. Opettajana näen sen vaikutukset, jotka ulottuvat monelle osa-alueelle. Omaa sydäntäni riepoo eniten se, että monet oppilaat eivät jaksa lukea mistään teksteistä kuin ensimmäisen rivin. Huonoista arvosanoista ei välitetä, koska ei vain jakseta keskittyä. Sanavarasto on uskomattoman suppea; ei ymmärretä, mitä monet perussanat tarkoittavat. Meno on muuttunut 10 vuoden takaisesta. Millaisia aikuisia Suomessa on 20 vuoden päästä tällä menolla?
Vanhempien on pakko havahtua. Joka päivä yhdessä keskustelemista ajankohtaisista asioista, uutisista, ajatuksista ja tunteista, lapsille pitää lukea iltasatuja ja uutisia ääneen ja nuoria pitää palkita luetuista kirjoista, ja teinienkin kanssa voi lukea ääneen esim. koealueita ja keskustella niistä asioista. Yhdessä ulkoilua ja liikkumista, tapahtumissa käymistä. Leipomista, ruuanlaittoa ja askartelua yhdessä. Monet vanhemmat eivät ymmärrä, kuinka huono vaikutus sellaisella jatkuvalla ruutuelämällä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aika pieni tv, joka tuosta vaan tyrkätään lapsen nenän eteen.
Juu.
Kaikista meistä joiden aikana tv. stä ei tullut kuin pikkukakkonen, on tullut tosi viisaita.
Sillä voidaan päteä vieläkin. Ei ollut tietokoneita eikä pelilaitteita!! Kaiken päivät leikittiin vaan ulkona ja luettiin!! Pelattiin jalkapalloa ja ongittiin!!! Läyh Läyh äyh äyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu.
Kaikista meistä joiden aikana tv. stä ei tullut kuin pikkukakkonen, on tullut tosi viisaita.
Sillä voidaan päteä vieläkin. Ei ollut tietokoneita eikä pelilaitteita!! Kaiken päivät leikittiin vaan ulkona ja luettiin!! Pelattiin jalkapalloa ja ongittiin!!! Läyh Läyh äyh äyh.
Tuollaistahan se lapsen elämä vielä kasarilla oli.
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävän huolestuttava ilmiö. Opettajana näen sen vaikutukset, jotka ulottuvat monelle osa-alueelle. Omaa sydäntäni riepoo eniten se, että monet oppilaat eivät jaksa lukea mistään teksteistä kuin ensimmäisen rivin. Huonoista arvosanoista ei välitetä, koska ei vain jakseta keskittyä. Sanavarasto on uskomattoman suppea; ei ymmärretä, mitä monet perussanat tarkoittavat. Meno on muuttunut 10 vuoden takaisesta. Millaisia aikuisia Suomessa on 20 vuoden päästä tällä menolla?
Vanhempien on pakko havahtua. Joka päivä yhdessä keskustelemista ajankohtaisista asioista, uutisista, ajatuksista ja tunteista, lapsille pitää lukea iltasatuja ja uutisia ääneen ja nuoria pitää palkita luetuista kirjoista, ja teinienkin kanssa voi lukea ääneen esim. koealueita ja keskustella niistä asioista. Yhdessä ulkoilua ja liikkumista, tapahtumissa käymistä. Leipomista, ruuanlaittoa ja askartelua yhdessä. Monet vanhemmat eivät ymmärrä, kuinka huono vaikutus sellaisella jatkuvalla ruutuelämällä on.
Ja *askan opettaja...
Mut kuitenkin. Nykylapset harrastaa enemmän kuin koskaan, niiden kanssa touhutaan enemmän kuin koskaan.
Ne osaa käyttää 2 - veestä jokaista laitetta ja niiden elämässä on myös koneet, so?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävän huolestuttava ilmiö. Opettajana näen sen vaikutukset, jotka ulottuvat monelle osa-alueelle. Omaa sydäntäni riepoo eniten se, että monet oppilaat eivät jaksa lukea mistään teksteistä kuin ensimmäisen rivin. Huonoista arvosanoista ei välitetä, koska ei vain jakseta keskittyä. Sanavarasto on uskomattoman suppea; ei ymmärretä, mitä monet perussanat tarkoittavat. Meno on muuttunut 10 vuoden takaisesta. Millaisia aikuisia Suomessa on 20 vuoden päästä tällä menolla?
Vanhempien on pakko havahtua. Joka päivä yhdessä keskustelemista ajankohtaisista asioista, uutisista, ajatuksista ja tunteista, lapsille pitää lukea iltasatuja ja uutisia ääneen ja nuoria pitää palkita luetuista kirjoista, ja teinienkin kanssa voi lukea ääneen esim. koealueita ja keskustella niistä asioista. Yhdessä ulkoilua ja liikkumista, tapahtumissa käymistä. Leipomista, ruuanlaittoa ja askartelua yhdessä. Monet vanhemmat eivät ymmärrä, kuinka huono vaikutus sellaisella jatkuvalla ruutuelämällä on.
Ja *askan opettaja...
Mut kuitenkin. Nykylapset harrastaa enemmän kuin koskaan, niiden kanssa touhutaan enemmän kuin koskaan.
Ne osaa käyttää 2 - veestä jokaista laitetta ja niiden elämässä on myös koneet, so?
”Se on aika pieni tv, joka tuosta vaan tyrkätään lapsen nenän eteen.”
No ei sentään yhtä pienet ku sun herneen kokoiset aivot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävän huolestuttava ilmiö. Opettajana näen sen vaikutukset, jotka ulottuvat monelle osa-alueelle. Omaa sydäntäni riepoo eniten se, että monet oppilaat eivät jaksa lukea mistään teksteistä kuin ensimmäisen rivin. Huonoista arvosanoista ei välitetä, koska ei vain jakseta keskittyä. Sanavarasto on uskomattoman suppea; ei ymmärretä, mitä monet perussanat tarkoittavat. Meno on muuttunut 10 vuoden takaisesta. Millaisia aikuisia Suomessa on 20 vuoden päästä tällä menolla?
Vanhempien on pakko havahtua. Joka päivä yhdessä keskustelemista ajankohtaisista asioista, uutisista, ajatuksista ja tunteista, lapsille pitää lukea iltasatuja ja uutisia ääneen ja nuoria pitää palkita luetuista kirjoista, ja teinienkin kanssa voi lukea ääneen esim. koealueita ja keskustella niistä asioista. Yhdessä ulkoilua ja liikkumista, tapahtumissa käymistä. Leipomista, ruuanlaittoa ja askartelua yhdessä. Monet vanhemmat eivät ymmärrä, kuinka huono vaikutus sellaisella jatkuvalla ruutuelämällä on.
Olen aika varma, että 100 vuoden kuluttua kehittyneiden maiden kulttuuri ja elintaso romahtavat tästä syystä. Olemme kasvattaneet muutaman sukupolven, jotka eivät osaa muuta kuin kuluttaa viihdettä. Ilmeisesti kaikki kukoistavat kulttuurit kuolevat, kun niiden on aika tulla elinkaarensa päähän. Me tapamme oman kulttuurimme tekemällä elämästä sietämättömän helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävän huolestuttava ilmiö. Opettajana näen sen vaikutukset, jotka ulottuvat monelle osa-alueelle. Omaa sydäntäni riepoo eniten se, että monet oppilaat eivät jaksa lukea mistään teksteistä kuin ensimmäisen rivin. Huonoista arvosanoista ei välitetä, koska ei vain jakseta keskittyä. Sanavarasto on uskomattoman suppea; ei ymmärretä, mitä monet perussanat tarkoittavat. Meno on muuttunut 10 vuoden takaisesta. Millaisia aikuisia Suomessa on 20 vuoden päästä tällä menolla?
Vanhempien on pakko havahtua. Joka päivä yhdessä keskustelemista ajankohtaisista asioista, uutisista, ajatuksista ja tunteista, lapsille pitää lukea iltasatuja ja uutisia ääneen ja nuoria pitää palkita luetuista kirjoista, ja teinienkin kanssa voi lukea ääneen esim. koealueita ja keskustella niistä asioista. Yhdessä ulkoilua ja liikkumista, tapahtumissa käymistä. Leipomista, ruuanlaittoa ja askartelua yhdessä. Monet vanhemmat eivät ymmärrä, kuinka huono vaikutus sellaisella jatkuvalla ruutuelämällä on.
Olen aika varma, että 100 vuoden kuluttua kehittyneiden maiden kulttuuri ja elintaso romahtavat tästä syystä. Olemme kasvattaneet muutaman sukupolven, jotka eivät osaa muuta kuin kuluttaa viihdettä. Ilmeisesti kaikki kukoistavat kulttuurit kuolevat, kun niiden on aika tulla elinkaarensa päähän. Me tapamme oman kulttuurimme tekemällä elämästä sietämättömän helppoa.
Ja miten niin? Lapsia viedään ja tuodaan, harrastetaan liikuntaa ja on vaikka mitä aktiviteettia.
80-90 luvuilla kakarat potkaistiin ovesta ulos. Ei kukaan opettanut mitään. 30 vuotiaissa on aivan älyttömästi porukkaa jotka ei osaa leipoa, siivota, korjata mitään itse.. Ollaanko me kuitenkin jotenkin ylivoimaisia??
Ihan turhaa jaskanjauhantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumattomat kolme vuotiaat on jo todellinen ongelma. Siellä tabletissa on paljon hyvää mutta se ei saa olla elämän keskipiste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävän huolestuttava ilmiö. Opettajana näen sen vaikutukset, jotka ulottuvat monelle osa-alueelle. Omaa sydäntäni riepoo eniten se, että monet oppilaat eivät jaksa lukea mistään teksteistä kuin ensimmäisen rivin. Huonoista arvosanoista ei välitetä, koska ei vain jakseta keskittyä. Sanavarasto on uskomattoman suppea; ei ymmärretä, mitä monet perussanat tarkoittavat. Meno on muuttunut 10 vuoden takaisesta. Millaisia aikuisia Suomessa on 20 vuoden päästä tällä menolla?
Vanhempien on pakko havahtua. Joka päivä yhdessä keskustelemista ajankohtaisista asioista, uutisista, ajatuksista ja tunteista, lapsille pitää lukea iltasatuja ja uutisia ääneen ja nuoria pitää palkita luetuista kirjoista, ja teinienkin kanssa voi lukea ääneen esim. koealueita ja keskustella niistä asioista. Yhdessä ulkoilua ja liikkumista, tapahtumissa käymistä. Leipomista, ruuanlaittoa ja askartelua yhdessä. Monet vanhemmat eivät ymmärrä, kuinka huono vaikutus sellaisella jatkuvalla ruutuelämällä on.Olen aika varma, että 100 vuoden kuluttua kehittyneiden maiden kulttuuri ja elintaso romahtavat tästä syystä. Olemme kasvattaneet muutaman sukupolven, jotka eivät osaa muuta kuin kuluttaa viihdettä. Ilmeisesti kaikki kukoistavat kulttuurit kuolevat, kun niiden on aika tulla elinkaarensa päähän. Me tapamme oman kulttuurimme tekemällä elämästä sietämättömän helppoa.
Ja miten niin? Lapsia viedään ja tuodaan, harrastetaan liikuntaa ja on vaikka mitä aktiviteettia.
80-90 luvuilla kakarat potkaistiin ovesta ulos. Ei kukaan opettanut mitään. 30 vuotiaissa on aivan älyttömästi porukkaa jotka ei osaa leipoa, siivota, korjata mitään itse.. Ollaanko me kuitenkin jotenkin ylivoimaisia??
Ihan turhaa jaskanjauhantaa.
Et ilmeisesti ole töissä koulussa tai lasten parissa. Perheitä on kovin moneen lähtöön. On perheitä, joissa lapset eivät harrasta mitään. Oikeasti. Ja se harrastaminenkin on nykyään monesti aikuisten ohjaamaa ja loppuu heti, jos aikuiset eivät kuskaa, lahjo, pakota ja kannusta. Mutta tosiaan, on aikuisia, jotka eivät tästäkään välitä, vaan ovat tyytyväisiä, kunhan lapset ovat hiljaa älylaitteen ääressä kuulokkeet korvilla.
Toinen juttu on se, että useinmiten ruudun tuijottaminen on täysin passiivista toimintaa, jonka tavoittena on antaa aivoille "pikavoittoja". Se on jopa tuhoisampaa kuin entinen tv:n katselu, jossa piti ajoittain altistua syötteelle, joka ei juuri sillä hetkellä kiinnostanut. Nyt voi "vaihtaa kanavaa" yhdellä klikkauksella. Jos lapsi voi pienestä pitäen keskittyä vain siihen, mikä kullakin hetkellä tulee mukavalta, hänelle ei kehity keskittymiskykyä eikä muitakaan (tuottavassa) elämässä tarpeellisia taitoja.
Kasvatamme sukupolvea, jota on pienestä pitäen varjeltu pettymyksiltä, ponnistelulta ja omatoimiselta puuhailulta. Jos lapsille tulee ongelmia kavereiden (tai koulun) kanssa, aikuiset astuvat kehiin ja ratkaisevat ne, eli senkin teemme hyvää tarkoittaen lapsemme puolesta. Lapset ovat entistä vähemmän keskenään tilanteissa, joissa tällaiset taidot voisivat luontevasti kehittyä.
Lähitulevaisuudessa kansa jakaantuu nykyistäkin selvemmin menestyjiin ja putoajiin. Menestyjät ovat niitä, joille on kehittynyt valmiudet sietää epämukavuutta, ratkaista ristiriitoja, nähdä vaivaa, odottaa palkintoja. Heitäkin siis on. Heidän vanhempansa eivät ole helikopteri- tai curling-vanhempia, jotka pyrkivät tekemään lastensa elämästä mahdollisimman helppoa ja mukavaa.
Kuitenkin, koska pudokkaita on tulevaisuudessa paljon nykyistäkin enemmän, käy niin, että elintasomme kyykkää, koska hyvinvointivaltion kestokyky ei enää riitä kannattelemaan turvaverkkoja.
Toivon, että olen väärässä, mutta uskon, että en ole.
Minulla on myös kaveri jolla on kaksi lasta. 3v ja 2v. Kumpikaan ei puh juurikaan, isompi sanoo yksinkertaisia lauseita "tule tänne", "anna tätä" yms. Lapsille ei lueta kun he eivät jaksa kuulema keskittyä. Edes iltasatuja. Olen sanonut monesti että ala nyt lukea heille, se vaikuttaa yllättävän paljon. Lasten ohjelmat pyörivät kaiken päivää ja kun menemme sinne kylään omien lastani kanssa (samanikäiset), joudun pyytämään että ohjelmat laitetaan kiinni jotta lapset leikkivät keskenään. Muuten katsoisivat ohjelmia. Meillä samanikäinen kolme vuotias puhuu erittäin sujuvasti ja käyttää synonyymejä taitavasti. Toki puhumattomuuden syy ei todellakaan aina ole televisiossa tai siinä ettei vanhemmat lue lapsille mutta usein näin varmasti on.
Meillä on kaikki olleet ruutulapsia.
Mitään erikoisia harrastuksiakaan ei ollut. Sarjakuvia lukivat.
Kotipiirissä tallustelivat. Kerran kesässä Lintsillä ja ruotsinlaivalla. Siinä se.
Lukivat ylioppilaiksi ja siitä yliopistoon.
Sanoisin, että kodin ja se lapsuudenrauha on kaiken Aja O.
Kuulin mutkan kautta suoraan eräästä perheestä, jossa on isä, äiti ja noin 3-4-vuotias lapsi. Vanhempien äidinkieli on ruotsi ja he asuvat enimmäkseen ruotsia puhuvalla alueella, mutta lapsi on suomenkielisessä päivähoidossa. Kotonaan vanhemmat kyykkivät omien ruutujensa äärellä liki koko ajan ja lapsi tietysti matkii perässä. Ruokapöydässäkin porukka istuu jokainen omien ruutujensa ääressä hiljaa mitään puhumatta. Tämän seurauksena lapsi osaa todella huonosti ruotsia ja paljon paremmin suomea. Lapsi on siis elämässään puhunut enemmän vieraiden kuin omien vanhempiensa kanssa.
Jos tämä ei ole heitteillejätön yksi muoto niin minä olen keijukainen.
Tänä päivänä on olemassa lapsia, jotka eivät osaa kääntää kirjojen sivuja! He yrittävät pyyhkäistä niitä kuin tabletin ruutua. Jestas mitä taantumista!
Onko se jotenkin sinulta pois?