Lue keskustelun säännöt.
Miten pitkään parisuhteen alussa yleensä pitää esittää urheilullista, jos ei ole?
08.08.2018 |
Siinäpä kysymys. Kun on käynyt ilmi, että mies on urheilullinen, eli pelaa joukkuelajia huvikseen, käy juoksemassa ja pyöräilemässä, jopa vaeltamassa. Nainen taas on antanut itsestään sporttisen vaikutelman, mutta hiukan liioitellut. Mies ehdotti pientä vaellusta (noin 40 km), joka on tarkoitus tehdä la-su parin viikon päästä. Nainen on ostanut jo vaelluskengät ja käynyt koelenkillä 10 km. Onko toivoa, että suoriutuu kunnialla 40 km vaelluksesta? Aiempaa kokemusta ei ole. Loppuuko se jossain vaiheessa, että pitää tehdä yhdessä vaelluksia tai käydä pyöräilemässä 20 km? Naisella siis vanhahko mummopyörä, joten raskasta on ollut polkea miehen ”höntsävauhdissa”. Kun ei saa sanottua, ettei ole muutamaan vuoteen oikeastaan urheillut, jos ei yhtä salikäyntiä viikossa ja parin km koiranlenkitystä päivittäin lasketa.
Kommentit (70)
Minä uskon, että vaelluksesta voi selvitä ehjin nahoin. Liikunnallisuus ei ole mikään piirre, joka ihmisessä on tai ei ole. Jokainen vähänkään liikkuva pystyy ylittämään tasonsa tarvittaessa. Olin itsekin tyttöjen kanssa Lapissa vaeltamassa, vaikka en ole ikinä vaeltanut. Kyllä ihminen jaksaa kävellä, panee vain jalkaa toisen eteen. Juokseminen on sitten asia erikseen, siihen vaaditaan jo tosi hyvää kuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites vaelluksen jälkeen? Jos ei ala liikunta kiinnostaa, niin millon ajattelit, että kerrot?
Urheilu voi olla addiktio samoin kuin alkoholikin. Kierrän kummankin aktiiviharrastajat kaukaa 😊
Jos ei ole tottunut kävelemään pitkiä matkoja, 20 km/päivä voi rinkka selässä olla todella kuormittavaa esim. polville ja lonkille. Voi tulla rasitusvammaa tai muuten vain esim. lonkankoukistajat mennä kipeästi jumiin ekan päivän jälkeen. Kunto todennäköisesti kyllä sinänsä riittää, mutta tottumaton keho voi rasittua väärällä tavalla. Näin voi käydä, vaikka tosiaan pieni peruskunto olisikin jumpan ja salin ansiosta yllä.
Minusta voi kyllä kertoa, että tietyt lajit eivät ole itselle yhtään tuttuja, vaikka haluaisikin esiintyä edukseen urheilullisena. Jos mies on vaeltanut paljon, hänen pitäisi kyllä tietää, ettei alkuun edes hyväkuntoista vaeltajaa viedä pitkille päivämatkoille eikä haastavaan maastoon.
Minä käyn kerran tai pari kertaa viikossa reippaassa astangajoogassa ja arkena pyöräilen jonkin verran. Talvella hiihdän. Kävellä pystyn noin 15 km/päivä. Jos on kyse yhtäjaksoisesta kävelystä kovalla alustalla, alkaa 10 km olla aika maksimi. Minulla tulevat lonkat helposti kipeiksi. Mieheni juoksee, vaeltaa ja pelaa tennistä. Yhdessä käydään kävelyllä ja pyörälenkillä. Hän ei vaadi minua tenniskurssille enkä minä häntä talvella hiihtämään. Ei tarvitse kaikkea samaa tehdä, mitä toinenkin. Parisuhteessa sisältö tulee muusta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole tottunut kävelemään pitkiä matkoja, 20 km/päivä voi rinkka selässä olla todella kuormittavaa esim. polville ja lonkille. Voi tulla rasitusvammaa tai muuten vain esim. lonkankoukistajat mennä kipeästi jumiin ekan päivän jälkeen. Kunto todennäköisesti kyllä sinänsä riittää, mutta tottumaton keho voi rasittua väärällä tavalla. Näin voi käydä, vaikka tosiaan pieni peruskunto olisikin jumpan ja salin ansiosta yllä.
Minusta voi kyllä kertoa, että tietyt lajit eivät ole itselle yhtään tuttuja, vaikka haluaisikin esiintyä edukseen urheilullisena. Jos mies on vaeltanut paljon, hänen pitäisi kyllä tietää, ettei alkuun edes hyväkuntoista vaeltajaa viedä pitkille päivämatkoille eikä haastavaan maastoon.
Minä käyn kerran tai pari kertaa viikossa reippaassa astangajoogassa ja arkena pyöräilen jonkin verran. Talvella hiihdän. Kävellä pystyn noin 15 km/päivä. Jos on kyse yhtäjaksoisesta kävelystä kovalla alustalla, alkaa 10 km olla aika maksimi. Minulla tulevat lonkat helposti kipeiksi. Mieheni juoksee, vaeltaa ja pelaa tennistä. Yhdessä käydään kävelyllä ja pyörälenkillä. Hän ei vaadi minua tenniskurssille enkä minä häntä talvella hiihtämään. Ei tarvitse kaikkea samaa tehdä, mitä toinenkin. Parisuhteessa sisältö tulee muusta.
Edit. Ettei alkuun edes hyväkuntoista _aloittelijaa_ viedä pitkille päivämatkoille jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole tottunut kävelemään pitkiä matkoja, 20 km/päivä voi rinkka selässä olla todella kuormittavaa esim. polville ja lonkille. Voi tulla rasitusvammaa tai muuten vain esim. lonkankoukistajat mennä kipeästi jumiin ekan päivän jälkeen. Kunto todennäköisesti kyllä sinänsä riittää, mutta tottumaton keho voi rasittua väärällä tavalla. Näin voi käydä, vaikka tosiaan pieni peruskunto olisikin jumpan ja salin ansiosta yllä.
Minusta voi kyllä kertoa, että tietyt lajit eivät ole itselle yhtään tuttuja, vaikka haluaisikin esiintyä edukseen urheilullisena. Jos mies on vaeltanut paljon, hänen pitäisi kyllä tietää, ettei alkuun edes hyväkuntoista vaeltajaa viedä pitkille päivämatkoille eikä haastavaan maastoon.
Minä käyn kerran tai pari kertaa viikossa reippaassa astangajoogassa ja arkena pyöräilen jonkin verran. Talvella hiihdän. Kävellä pystyn noin 15 km/päivä. Jos on kyse yhtäjaksoisesta kävelystä kovalla alustalla, alkaa 10 km olla aika maksimi. Minulla tulevat lonkat helposti kipeiksi. Mieheni juoksee, vaeltaa ja pelaa tennistä. Yhdessä käydään kävelyllä ja pyörälenkillä. Hän ei vaadi minua tenniskurssille enkä minä häntä talvella hiihtämään. Ei tarvitse kaikkea samaa tehdä, mitä toinenkin. Parisuhteessa sisältö tulee muusta.
Sinä taidat ajatella nyt ihan pidempää vaellusta? Jos lähtee la-aamuna ja palaa kotiin su-iltana, ei ole paljon kannettavaa. Makuupussi, vaihtosukat, ja vettä sekä rakkolaastareita ja hyttysmyrkkyä. Ne on perustarvikkeet. Riippuu tietysti, millaista keliä on. Sadesäällä tarvitsee enemmän. Ruokaakin voi miettiä siten, mikä on helppoa, kun on vain 2 päivää vaeltamassa. Trangia ja kuivamuona ei paljon paina. Meillä oli Lapissa naposteltavaksi esim. suolakeksejä, kuivattuja hedelmiä, kuivalihaa ja ruissipsejä, ja trangialla laitettiin ruokaa vain iltaisin. Eikä me kuljettu yhtäjaksoisesti kuin tunti tai puolitoista ja sitten oli tauko. Päivämatkat oli 17-24 km, riippuen yöpymispaikasta (laavut, retkituvat). Kesällä on kiva, kun on valoisaa. Ei haittaa, vaikka ei olisi perillä suunnitelmien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me mieheni kanssa liikumme paljon yhdessä, mutta harrastamme myös yksin. Mutta kun liikunta on itselle elämäntapa, niin en usko, että suhde sohvaperunan kanssa kantaisi, kun elämänarvot ovat niin erilaiset. Miksi siis sohvaperunat ehdottomasti haluaisivat kuitenkin liikunnallisen puolison? Jotta voisi katsella toisen kivaa urheilullista kroppaa samalla kun itse makaa sohvalla sipsipussi kainalossa?
Minä tuossa edellä kommentoin "saaneeni" urheilullisen puolison, vaikka olen itse hyvin iso. Urheilullisuus on vain yksi mieheni ominaisuus, enkä todellakaan valinnut häntä urheilullisuuden takia, vaan ehkä jopa enemmänkin urheilullisuudesta huolimatta, koska hänen luonteensa on mitä mahtavin ja arvomaailmamme ovat muilta osin hyvin samanlaiset. Meillä tuli tänä vuonna 23 avioliittovuotta täyteen, joten voi se yhteiselo joiltakin onnistuakin, jos jokin muukin kuin ulkokuori merkitsee jotakin.
Sun mies ei taida raahata sua kuitenkaan vaelluksille? Tai pyöräilemään? Mun mielestä tässä pointti ei ollu se, miltä kukin näyttää tai minkä kokoinen on.
Olet oikeassa, ap:n pointti ei ollut ulkonäkö, mutta tuo lainaamani kommentoija epäili että sohvaperuna valitsisi urheilullisen puolison, koska urheilullista kroppaa on kiva katsella, aivan kuin se kroppa ja urheilullisuus olisivat ne tärkeimmät asiat onnistuneeseen ihmissuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ot, mut miksi ajatellaan rajoittuneesti, et liikunnallisuus on vain jotain kuntotestejä ja tappajan katsetta yms? Mielestäni liikunnallinen voi olla monella tapaa.
Itse olen sellainen leikkimielinen liikkuja. Tulen hulluksi, jos en pääse liikkumaan, mutta pärjään erittäin vaihtelevasti erilaisissa testeissä. Kokeilen silti mielelläni kaikkea, mut ennen kaikkea pidän hauskaa, inhoan kilpailua. Sen ei tarvitse sulkea pois, etteikö liikkuisi tosissaan! Olen aika kestävä, jaksan paljon ja pitkään. Räjähtävä voima ja nopeus eivät ole valttejani.
Jotka taas sitten hakevat liikunnalla täysin erilaisia nautintoja, esim itseensä keskittymällä, joogalla, pitkillä vaelluksilla. Siihenkin voi panostaa siinä määrin, että kyseessä on elämäntapa.
Ap:ta en ymmärrä, en sitten ollenkaan. Miksi huijata toista asiassa, joka on ilmiselvästi tärkeä toiselle? Sulattaisitko itse vastaavaa toiselta?
Mä en ikinä haluais ketään ääri-ihmistä, oli mistä tahansa kyse. Ääri-ihmiset on rasittavia
Kuten?
Terv. mahdollinen tuleva exäsi