Lue keskustelun säännöt.
Arjen fyysiset epämukavuudet, jotka koettelevat sietokykyäsi
Aloitan: hellehiki, krooninen kusihätä, närästys, runsaat ja kivuliaat kuukautiset sekä ruikulivatsa. Silmätulehdus, takapuolen suonenveto ja toispuoleinen nuha. Nämä erikseen ja varsinkin yhdessä. (Keskitytään ihan lillukanvarsinillitykseen; kroonisiin sairauksiin kuuluvat kivut ja kärsimykset eivät välttämättä kuulu tähän keskusteluun.)
Kommentit (1723)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pillun vonkaaminen ärsyttää. Vaikka kuinka vonkaat avokilta niin mitään et saa. Omin käsin täytyy hoitaa hommat. Sitten on käynyt niin että kun juuri olet nautiskellut yksiksesi niin vartin päästä avokki tulee ehdottelemaan ja silloin ei tietenkään ota eteen. Siitä seuraa taas kauhea kalabaliikki että aina sä vonkaat ja sitten kun antaisin niin sulla ei otakaan eteen. No sitten ollaan taas seuraava kuukausi oman käden varassa. Näin meillä.
Mitäs vonkaat, sillä tavalla ei saa mitään. ällöttävä vonkaaja, yäks ei kiinnosta ketään.
Jos ei nainen tee aloitetta niin miehenhän se sitten pitää tehdä. Muuten jää aivan satavarmasti ilman. Tai no useimmiten jää ilman joka tapauksessa.
Jos vonkaaminen mielestäsi on huono sana niin sanotaan sitä sitten vaikka seksin ehdottamiseksi jos se kuulostaa paremmalta. Mutta ,mutta, mutta kun sekään ei useimmille naisille käy siinä vaihessa kun ollaan parisuhteessa. Naiset ovat kyllä tuossa asiassa aika merkillisiä.
Eipä sanota seksin ehdottamiseksi. Vonkaaminen on vonkaamista.
Vonkaamista voi kuvata vain näin: ruokakaupassa lapsi päättää haluavansa karkkia, hän alkaa vinkua äidille että "Mä haluun karkkia" joka toinen minuutti. Äiti sanoo, ettei nyt osteta karkkia. Vinkuminen vaan yltyy. Lopulta lapsi heittäytyy maahan ja alkaa kiljua kovempaa. Ihmiset tuijottavat.
Tässä vaiheesa jonkun äidit hermot repsahtavat ja hän ostaa lapselle karkkia. Toisen äidin hermot kestävät, hän ei päädy ostamaan karkkia. Koko illan se, joka alistui lapsen vinkumiseen, syyttelee itseään kun ei pitänyt puoliaan. Hyvä fiilis ei ole silläkään, joka kieltäytyi, koska hän on vihainen ja stressaantunut.
Jos et vieläkään ymmärtänyt: vonkaaminen on inhottavaa. Se asettaa sen toisen ikävään tilanteeseen. Kun vonkaamisesta tulee jatkuvaa, se johtaa siihen että se, jolta vongataan, stressaantuu, ahdistuu ja alkaa vältellä vonkaajaa. Aika huono ennuste parisuhteelle.
Vonkaaminen ei siis toimi kuten vonkaaja haluaisi vaan itse asiassa päinvastoin. Vonkaaja haluaisi enemmän seksiä, mutta vonkaamisen takia alkaa saada yhä harvemmin seksiä.
Lapselle, joka vinkuu karkkia, äiti on pelkkä ilkeä rahakukkaron vartija, este tiellä karkkien nauttimiseen -- samalla lailla vonkaajalle partneri on itsekäs pihtari, joka estää vonkaajan pääsyn herkuttelemaan. Mikä on vialla kyseisessä asenteessa? No, juuri se, että vonkaaja tässä on se itsekäs tyyppi, joka esineellistää sen toisen, ja joka ei välitä miltä siitä toisesta tuntuu se vonkaaminen.
Vonkaaja ei ole viettelijä. Hän ei sano että "haluan sinua, haluan tehdä sinulle hyvää, haluan että meillä olisi kiva yhdessä". Ei, vonkaaja ajattelee vain itseään ja omaa (kuviteltua) oikeutustaan päästä toisen iholle, eikä häntä häiritse se, että ahdistaa vinkumisella partneriaan. Vonkaaminen ei ole vain lapsellinen tapa toimia, aikuisella se saattaa olla hyvin lähellä painostamista ja pakottamista. Siinä tullaan alueelle, jossa jokaisen vonkaajan pitäisi kysyä itseltään: Minkälaisessa parisuhteessa olen, jos pakotan partnerini tekemään juuri sitä, jonka pitäisi olla pakottamisen vastakohta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää kun penis osuu vessanpöntön sisäreunaan jos istahdan. Tuntuu kylmältä ja iljettävältä. Näinä hetkinä toivon, että minulle olisi suotu pienempi kalu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paniikkihäiriön oireet: huimaus, sydämentykytys, näön sumentuminen, äänten "puuroutuminen" korvissa, hikoilu, pyörryttävä tunne, haparoivat askeleet kävellessä kun tuntuu siltä että jalat pettää kohta alta, käsien ja jalkojen pistely... se ääretön avuttomuuden ja hädän tunne, kun tuntee, että nyt taas kohtaus tulee eikä kukaan voi oikeasti auttaa. Vai tuleeko, onko tämä vain paniikkia, jos olenkin vakavasti sairas ja tämä on jokin muu kohtaus? Hellekelit ja jatkuva kirkas auringonpaiste tuntuvat lisäävän näitä tuntemuksia, vaikka kesää muuten rakastankin. Siihen vielä stressi päälle, kun juuri yksin muutin uudelle paikkakunnalle ja aloitin opiskelut... tällä hetkellä saan paniikkioireita jopa kotonani. Lääkkeitäkään ei koko ajan viitsisi ottaa "kaiken varalta", bentsodiatsepiini on hyvin riippuvuutta aiheuttavaa tavaraa. Että vihaan paniikkihäiriötä. :(
Erittäin osuva kuvaus. Hellepäivinä en poistunut kotoani lainkaan, jos en käynyt kaupassa ilmastoidulla autolla. Nyt 7 viikkoa jännittänyt alkavia töitä ja ensimmäistä kokousta, josta jouduin lähtemään viimeksi nolosti kesken pois. Nyt aseenani on onneksi propral ja opamox. Oletko kokeillut beetasalpaajaa? Aloitan aamuni nykyään sillä. Toimii.
*Päässä humisee jos näen vielä kerran tuon "toimii" -höpötyksen*
Vaikka olisi muuten KERRANKIN ihanan vilpoisan raikas olo, ainakin kämmenet tai jalkapohjat päättävät hiota ilman mitään järjellistä syytä!
Hammaslankaimen lanka on liian paksu ja kanittaa leegojen väliin, liian moni mukamas-soft -hammasharja raapii ikenet verille hellälläkin otteella työstäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryppyreikää polttaa siihen malliin, että pitää istua pöntöllä aika paljon. Kyllä siinä perseen pyyhintään väsyy.
Voimakas migreenitaipumus, johon tarvitsen estolääkityksen. Se taas aiheuttaa monia sivuvaikutuksia, kuten huimaus, vatsaoireet ja väsymys. Muiden ihmisten on vaikea muistaa ja ymmärtää tätä. Minua kutsutaan ja pyydetään vaikka mihin. Tänäänkin nukuin nojatuolissa pitkään töiden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksissä se litinä! Ja raivostuttaa kun nesteet suttaa lakanat!
Hikoilu! Tuntuu ettei mikään dödö pidä ja varsinkin jos ihan pienen hetkenkään on jännittynyt tai stressaantunut niin jo on paita läpimärkä ja se haju on lievästi sanottuna inhottava eikä edes välttämättä lähde vaatteista vaikka pesis 60 asteessa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun hammastahna on ollut lopussa jo monta päivää, eikä muista ostaa uutta. Aina uudestaan joutuu lypsämään siitä tyhjästä tuubista vielä nokareen.
Kun vessapaperi on ollut lopussa jo monta päivää niin, että sekä paperinenäliinat että talouspaperi ovat myös loppu. Löydät itsesi hädän hetkellä vertailemasta suodatinpussien ja ilmaisjakelulehtien pehmeyttä ja imukykyä. Lopulta päädyt siihen että otat suihkuun ison hädän jälkeen.
Arjen ylellistä juhlaa taas on se, kun vihdoin saat roudattua uuden erän vessapaperia kotiisi ja tajuat pöntöllä että nyt saa pyyhkiä niin paljon kuin ikinä jaksaa ihan oikealla poskenpehmeällä paperilla. Sen onnentunteen saattaa kokea viikkojen ajan.
Vähän hölmöä, mutta minua ärsyttävät ihmiset, jotka pysähtyvät liukuportaiden päähän ja jäävät siihen töllistelemään niin että takanatulijat ovat vähällä kaatua. Lisäksi ärsyttää lähes joka päivä työpaikalla se, kuinka 1. tai 2. kerroksessa työskentelevät käyttävät hissiä ja siten hidastavat ylimmissä kerroksissa työskentelevien kulkua. Portaat ovat aivan hissien vieressä. Jos eli ole mitään fyysistä syytä miksi ei voisi portaita käyttää, miksi ottaa hissi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hikoilu! Tuntuu ettei mikään dödö pidä ja varsinkin jos ihan pienen hetkenkään on jännittynyt tai stressaantunut niin jo on paita läpimärkä ja se haju on lievästi sanottuna inhottava eikä edes välttämättä lähde vaatteista vaikka pesis 60 asteessa :(
Hei kaikki! Olisko mitään semmoinen, että ei laitettais samoja juttuja yhä uudestaan ja uudestaan? Hikoilu on arkinen ja ärsyttävä juttu, kylläpä kyllä, mutta tämä ketju pysyisi paljon hauskempana, jos siihen ilmestyisi aina uusia oivalluksia.
Ihonhoitoöljy, jonka pullossa on huono korkki. Pullosta valuu aina öljyä hyllylle. Ostan siis öljyn ja lutraan sen kunnolliseen pulloon, jossa on nokkakorkki. Miksi kohderyhmä, eli vauvojen hoitajat ei ole vaatinut parempaa pakkausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hikoilu! Tuntuu ettei mikään dödö pidä ja varsinkin jos ihan pienen hetkenkään on jännittynyt tai stressaantunut niin jo on paita läpimärkä ja se haju on lievästi sanottuna inhottava eikä edes välttämättä lähde vaatteista vaikka pesis 60 asteessa :(
Hei kaikki! Olisko mitään semmoinen, että ei laitettais samoja juttuja yhä uudestaan ja uudestaan? Hikoilu on arkinen ja ärsyttävä juttu, kylläpä kyllä, mutta tämä ketju pysyisi paljon hauskempana, jos siihen ilmestyisi aina uusia oivalluksia.
Tottakai jokainen kirjoittaa, ja saa kirjoittaa oman henkilökohtaisen epämukavuutensa. Tarkoitus ei lienee keksiä vain uusia! Et ole ap, annetaan ihmisten avautua 🙂!
En lukenut vielä koko ketjua, joten en tiedä onko tämä jo mainittu, mutta: finnit/akne. Hoidan ihoa huolellisesti, mutta akne on ihosairaus eikä voiteet auta. Naama on aivan tukossa, on pieniä näppylöitä, tukkeumia ja epämukavimpana isoja kipeitä, ihonalaisia patteja. Saattavat olla todella kipeitä, mutta kosmeettinen haitta on paljon kipua suurempi haitta. Täytyy aina meikata, eikä ihoa saa kuitenkaan näyttämään edes ok:lta.
Inhottavaa kaikin puolin.
(ot: Kärsin teininä aknesta johon söin toimivan lääkekuurin, ja akne pysyi 7 vuotta pois. Pari vuotta sitten se palasi aikuisiällä uudestaan enkä maksasairauden vuoksi voi syödä lääkekuuria uudestaan - aknen kanssa on elettävä. :()
Viikon ummetuksen jälkeen vihdoin tuntee akuuttia kakkahätää, ja rientää vessaan. Sitä ehtii jo riemuita siitä, miten helpotus on jo oviaukolla, mutta yhtäkkiä alkaa tuntea kovaa kipua. Sieltä on tulossa kivikova, halkaisijaltaan varmaan 5 cm pötkylä. Tajuat, että et pysty tähän, mutta on liian myöhäistä. Kakka on jo ovella, etkä saa sitä työnnettyä takaisin, mutta saat sentään pysäytettyä sen niille sijoilleen. Olet pattitilanteessa kovissa kivuissa. Muutaman minuutin keräät rohkeutta, koska vaihtoehtoja ei ole. Sitten ei auta kuin ponnistaa. Oviaukon venyminen sattuu aivan järkyttävästi, jokainen lisärykäisy pelottaa. Onneksi kipu lakkaa melko pian sen jälkeen, kun pökäle vihdoin on ulkona.
Kasvojen ja päänahan hikoilu. Yrität huomaamattomasti pyyhkiä hikinorot ja pisarat kasvoiltasi ja tunnet miten takaraivolla hiukset liimaantuvat päähäsi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Viikon ummetuksen jälkeen vihdoin tuntee akuuttia kakkahätää, ja rientää vessaan. Sitä ehtii jo riemuita siitä, miten helpotus on jo oviaukolla, mutta yhtäkkiä alkaa tuntea kovaa kipua. Sieltä on tulossa kivikova, halkaisijaltaan varmaan 5 cm pötkylä. Tajuat, että et pysty tähän, mutta on liian myöhäistä. Kakka on jo ovella, etkä saa sitä työnnettyä takaisin, mutta saat sentään pysäytettyä sen niille sijoilleen. Olet pattitilanteessa kovissa kivuissa. Muutaman minuutin keräät rohkeutta, koska vaihtoehtoja ei ole. Sitten ei auta kuin ponnistaa. Oviaukon venyminen sattuu aivan järkyttävästi, jokainen lisärykäisy pelottaa. Onneksi kipu lakkaa melko pian sen jälkeen, kun pökäle vihdoin on ulkona.
5cm? Pikemminkin 10cm. Sitä käsikranaattia kun lähdet yrittämään, se juuttuu paikoilleen ja etsit epätoivoisesti viidakkoveistä, jolla katkaista se kun et saa sitä takaisin sisällekään. Sitä ei saa murrettua edes käsin (kokeiltu on, huonosti saa katkaistua). Vielä pahempaa jos kyseinen ummetuskranaatti on tahmeaa sorttia (vaikka luulisi että se kuiva kivi ois pahin mutta ei).
Käsikranaattikakka on opetus siitä miksi pitää muistaa juoda paljon vettä ja syödä kuituja. Se jää mieleen. Joka kerta olen vannonut ettei ikinä enää, silti se on yllättänyt. Kerran sattui ex-poikaystäväni vanhempien luona ollessani joku ehkä 17v. Vanhemmat tietysti koputteli siellä oven takana että joko pääsis vessaan. Olin vielä semmoista tosi ujoa "ei koskaan kyläs kakalle" -tyyppiä. Saattoi olla syy tuohonkin ummetukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pillun vonkaaminen ärsyttää. Vaikka kuinka vonkaat avokilta niin mitään et saa. Omin käsin täytyy hoitaa hommat. Sitten on käynyt niin että kun juuri olet nautiskellut yksiksesi niin vartin päästä avokki tulee ehdottelemaan ja silloin ei tietenkään ota eteen. Siitä seuraa taas kauhea kalabaliikki että aina sä vonkaat ja sitten kun antaisin niin sulla ei otakaan eteen. No sitten ollaan taas seuraava kuukausi oman käden varassa. Näin meillä.
Mitäs vonkaat, sillä tavalla ei saa mitään. ällöttävä vonkaaja, yäks ei kiinnosta ketään.
Jos ei nainen tee aloitetta niin miehenhän se sitten pitää tehdä. Muuten jää aivan satavarmasti ilman. Tai no useimmiten jää ilman joka tapauksessa.
Jos vonkaaminen mielestäsi on huono sana niin sanotaan sitä sitten vaikka seksin ehdottamiseksi jos se kuulostaa paremmalta. Mutta ,mutta, mutta kun sekään ei useimmille naisille käy siinä vaihessa kun ollaan parisuhteessa. Naiset ovat kyllä tuossa asiassa aika merkillisiä.
Eipä sanota seksin ehdottamiseksi. Vonkaaminen on vonkaamista.
Vonkaamista voi kuvata vain näin: ruokakaupassa lapsi päättää haluavansa karkkia, hän alkaa vinkua äidille että "Mä haluun karkkia" joka toinen minuutti. Äiti sanoo, ettei nyt osteta karkkia. Vinkuminen vaan yltyy. Lopulta lapsi heittäytyy maahan ja alkaa kiljua kovempaa. Ihmiset tuijottavat.
Tässä vaiheesa jonkun äidit hermot repsahtavat ja hän ostaa lapselle karkkia. Toisen äidin hermot kestävät, hän ei päädy ostamaan karkkia. Koko illan se, joka alistui lapsen vinkumiseen, syyttelee itseään kun ei pitänyt puoliaan. Hyvä fiilis ei ole silläkään, joka kieltäytyi, koska hän on vihainen ja stressaantunut.
Olen aina ihmetellyt näitä lapsia jotka järjestävät hirvittäviä kohtauksia julkisesti tai muuten vain. Muistan omasta lapsuudesta sen, että jos äiti sanoi että karkkia ei nyt osteta, se oli niin. Ei olisi tullut mieleenkään heittäytyä kiukuttelemaan lattialle. En myöskään teininä haistatellut vanhemmille. Olen sitä mieltä, että lapset osaavat ja ymmärtävät käyttäytyä, jos sitä heiltä vaaditaan.
Jos et vieläkään ymmärtänyt: vonkaaminen on inhottavaa. Se asettaa sen toisen ikävään tilanteeseen. Kun vonkaamisesta tulee jatkuvaa, se johtaa siihen että se, jolta vongataan, stressaantuu, ahdistuu ja alkaa vältellä vonkaajaa. Aika huono ennuste parisuhteelle.
Vonkaaminen ei siis toimi kuten vonkaaja haluaisi vaan itse asiassa päinvastoin. Vonkaaja haluaisi enemmän seksiä, mutta vonkaamisen takia alkaa saada yhä harvemmin seksiä.
Lapselle, joka vinkuu karkkia, äiti on pelkkä ilkeä rahakukkaron vartija, este tiellä karkkien nauttimiseen -- samalla lailla vonkaajalle partneri on itsekäs pihtari, joka estää vonkaajan pääsyn herkuttelemaan. Mikä on vialla kyseisessä asenteessa? No, juuri se, että vonkaaja tässä on se itsekäs tyyppi, joka esineellistää sen toisen, ja joka ei välitä miltä siitä toisesta tuntuu se vonkaaminen.
Vonkaaja ei ole viettelijä. Hän ei sano että "haluan sinua, haluan tehdä sinulle hyvää, haluan että meillä olisi kiva yhdessä". Ei, vonkaaja ajattelee vain itseään ja omaa (kuviteltua) oikeutustaan päästä toisen iholle, eikä häntä häiritse se, että ahdistaa vinkumisella partneriaan. Vonkaaminen ei ole vain lapsellinen tapa toimia, aikuisella se saattaa olla hyvin lähellä painostamista ja pakottamista. Siinä tullaan alueelle, jossa jokaisen vonkaajan pitäisi kysyä itseltään: Minkälaisessa parisuhteessa olen, jos pakotan partnerini tekemään juuri sitä, jonka pitäisi olla pakottamisen vastakohta?
Arjen fyysinen epämukavuus = avokonttori.
Korjaan, avokonttori, jossa on muita ihmisiä kuin sinä.