Äiti juoksi puolimaratonin aikaan 1,5h työntäen samalla kolmea lastaan rattaissa (1, 3 ja 6v) Mikä on sinun tekosyysi maata sohvalla?

Ei tana 😁 Voin niin kuvitella sieluni silmin meidän lapset jankuttamassa ja tylsistymässä rattaissa, varmaan olisivat hypänneet vauhdista tienpientareelle. Meillä kyllä ihan isä vahtii lapsia mun lenkkien aikana, en todellakaan ottas puolimaratonille edes pienimmäistä (taaperoa) rattaisiin.

Lapsi on kuollut...Ei olla saatu muita lapsia, joita laittaa rattaisiin.

Kertooko tuo artikkeli sinusta, ap? Jos ei, niin mikä on oma tekosyysi lojua vain sohvalla?

Mun tekosyy on, että en halua pitää enää viisivuotiasta ja kuusivuotiasta rattaissa.

Se, että naiseni, joka ns aktiiivikuntoilee ja minä taas en (vaan löffäilen soffalla, silti kaljaa kittaamatta), ei pysynyt vauhdissani tunturilapin 80 km vaelluksella. Vaikka itselläni oli suhteessa kropan painoon nähden selkeästi painavampi rinkka (teltta, trangia, yhteiset sapuskat jne).

Mitä helvetin hyötyä siitä kuntosaleiluhölkkäspinnailusta on jos sillä ei tee mitään ns oikean rasituksen kohdalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä juoksin viime viikolla maratonin taapero reppuselässä ja vauva kantoliinassa.

Jotenkin kylmää lapset rattaissa. Pienten lasten paikka on äidin iholla.

Olihan tää vitsi?

Ei.

Lihas kasvaa levossa.

Huoh kunnon huomionh*rausta tuon naisen tempaus, samankaltaista kuten se Sports Illustrated-malli joka imetti catwalkilla. 

Löhöilen sohvalla vain, kun herään keskellä aamuyötä stressipainajaisiin, enkä saa unta. Loput vuorokaudesta olen töissä, menossa töihin tai tulossa töistä. Joskus ehdin laittaa ruokaa lapsille.

Niin, että milloin juoksisin sen puolimaratonin tai harjoittelisin sitä varten?

Välilevynpullistuma. 😟

Päiväsaikaan on ihan oikeitakin töitä. Ei ehdi lönkyttämään  perziinkuvia nettiin somettaen. Joutilaat juoskoon vaikka ruumisvaunuja työntäen maratoninsa, tai puolikkaansa. Huomiota saavat, mut mullapa on mukavat tilipäivät. Ja täyspäiset lapset. Soffalla köllitään ihan hyvällä omallatunnolla.

Siis täh, miksi kuusivuotias istuu rattaissa..tai kolmevuotias? Silleenkö tämä äiti innostaa lapsiaan liikkumaan!?

Meillä ainakin lapset( 2v,6v ja 8v) kävelevät/juoksentelevat meidän kävelylenkeillä mukana. Pidemmillä lenkeillä isommat fillaroivat ja kuopus istuu osia matkasta rinkassa. Juoksemassa käyn niin että isommat ovat välillä fillareilla mukana.

Ja kyllä ainakin meidän kuusivuotiaalle olisi tosi iso nöyryytys joutua rattaisiin!!

Just, ja nää on niitä kuivan kesän itsekkäitä oravia jollainen en itse todellakaan haluaisi olla. Liikun kyllä mutta en tarvitse siitä koko maailman ihailua.

En pysty, mulla on tää krooninen lorvikatarri. Sen kanssa on vaan nyt elettävä.

Voin kyllä kannustaa kaikkia aktiiviliikkujia.

Tää on sarjaa jossa nainen ei voi koskaan voitta. Jos urheilet, olet itsekäs suorittaja äityli (hitto että voin vihata tota sanaa) joka ei ajattele lasten parasta. Jos ei urheile ni oot sohvalla makaava laiska paska läski. Ja mitään välimuotojahan täällä ei tunneta. Kiva vaan haukkua naisia päivät pitkät.

hampaat irvessä juoksee, nauttiiko

joidenkin on saatava kaikki, perhe, työ, saavutukset. koko elämä yhtä suorittamaista, saavutuksia.

En ole juoksemaan pystynyt sen jälkeen kun onnettomuudessa loukkasin toisesta jalasta polven ja toisesta nilkan. Pystyn kylläkin kävelemään, joten jalkoja ei amputoidakaan, vaikka siten ehkä saisin sellaisen hienot juoksuproteesit, joilla pääsisin otsikoihin.

Miksi mun pitäisi juosta lapset rattaissa? Eihän lapset siinä liiku, ainoastaan minä. Mieluummin teen lasten kanssa jotain kivaa.

Mun lapset on 3 ja 5, ei olla yli vuoteen käytetty rattaita missään.