Onko vanhempasi sanonut sinulle, ettei olisi halunnut lapsia?

70-luvulla ei oikein vielä ehkäisy toiminut? Ainakaan maaseudulla ei ollut saatavilla pilkereitä. Omille vanhemmillekin sattu pari vahinkoa...

Mä tiedän, että keskimmäinen lapsi ei ollut vahinko. Meitä on 3. Joistakin se on outoo. Jotkut alkoivat kerran juttelee siitä, kuinka paljon on masentanut saada tietää olleensa vahinko. Mä en tiedä.. mikä siinä masentaa? Sehän on itsestään selvä asia, kun meidän äitien nuoruudessa ei osattu ajatella aborttia saati sitten ehkäisyä, on noita vahinkoja tullu reippaasti. Vai että tarkotuksella siinä 19 vuotiaana nassikkana kesken koulun päätti hommata kersan? Joo jep. Isoäitin lapset oli vahinkoja, ainakin varmuudella ensimmäinen oli vahinko, miettii sitten siitä taaksepäin kuinka paljon on vahinkoja. Eiköhän se syntyvyyski laske ihan vaa siks, ku on mahollista kontrolloida näitä asioita. Ja ihan molemmat juttelee asiasta, eikä vaan että niinkuin isoäidin nuoruudessa, nyt on äijällä haluja tuuppa tänne. Oho tuli muksu taas.

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän, että keskimmäinen lapsi ei ollut vahinko. Meitä on 3. Joistakin se on outoo. Jotkut alkoivat kerran juttelee siitä, kuinka paljon on masentanut saada tietää olleensa vahinko. Mä en tiedä.. mikä siinä masentaa? Sehän on itsestään selvä asia, kun meidän äitien nuoruudessa ei osattu ajatella aborttia saati sitten ehkäisyä, on noita vahinkoja tullu reippaasti. Vai että tarkotuksella siinä 19 vuotiaana nassikkana kesken koulun päätti hommata kersan? Joo jep. Isoäitin lapset oli vahinkoja, ainakin varmuudella ensimmäinen oli vahinko, miettii sitten siitä taaksepäin kuinka paljon on vahinkoja. Eiköhän se syntyvyyski laske ihan vaa siks, ku on mahollista kontrolloida näitä asioita. Ja ihan molemmat juttelee asiasta, eikä vaan että niinkuin isoäidin nuoruudessa, nyt on äijällä haluja tuuppa tänne. Oho tuli muksu taas.

Ap tässä hei. Olen syntynyt 80-luvulla. Meillä oli monta lasta. Isän näkökulmasta kaikki "vahinkoja", kun hän ei ehkäisystä äidin kanssa mitään keskustellut eikä kondomia itse käyttänyt.

Nosto.

Meidän äiti on avoimesti aina sanonut, ettei alunperin olisi halunnut vielä lapsia, mutta taipui isäni painostuksen takia. Mutta kuulemma heti kun minä (=esikoinen) synnyin, niin mieli muuttui ja hän on rakastanut olla vanhempi.

En oikeastaan edes tiedä, miksi äitimme on kertonut tämän meille jo ollessamme pieniä, ehkä ollaan silloin kyselty jotain perinteisiä "mistä lapset tulevat" -juttuja tms. Nyt vanhemmiten asia on joskus tullut uudestaan puheeksi ja ehkä nyt takana on ajatus rohkaista minuakin hankkimaan lapsia. Mitään traumaa tuosta totuudesta ei ole minulle eikä varmaan veljillenikään jäänyt, oikeastaan jopa arvostan sitä, että hän kertonut tuollaista. Hyvä lapsuus meillä joka tapauksessa oli ja olen kokenut aina oloni rakastetuksi. 

Tässä ketjussa näkyy hyvin se, että niille ei ole ollut traumaattista kuulla olleensa alunperin ei-toivottuja, joista vanhemmat ovat kuitenkin pitäneet hyvää huolta ja rakastaneet. Eli kyenneet omaksumaan vanhemman roolin hyvin, vaikka siihen olisikin päädytty yllättäen.

Sen sijaan rankemmin ei-toivotuksi lapseksi paljastuminen on selvästi otettu siinä tapauksessa, että se on vahvistanut aiempaa kokemusta siitä, ettei vanhempi muutenkaan ole ollut rakastava tai välittävä. Se on surullista. Huono lapsuus on monesti ihmiselle raskas taakka kannettavaksi.