Lue keskustelun säännöt.
Väitän, että lapsi ei koe etävanhemman kotia kodikseen,
08.08.2018 |
Av:lla aina sanotaan, että isänkin luona on lapsen ”koti”. Olen miettinyt tätä, ja tällä viikolla tullut siihen tulokseen,,ettei pidä paikkansa. Koska minun lapseni ovat vuoroviikkolapsia, ja heilläkin on näköjään ollut vain yksi koti,
Lapseni ovat jo teinejä, mutta eron jälkeen Vanhempi vuoroviikkoili 6 vuotta, kunnes halusi lopettaa sen. Nuorempi on vieläkin 7 vuoden jälkeen sellainen.
Vanhempi totesi taannoin, että isän luona koti ei koskaan tuntunut kodilta. En tiedä syytä, oliko syynä se, että minä kuitenkin olin pienenä lasten kanssa kotona, minä olin aina se kodinhengetär, vai uuden puolison myötä koti muuttui eriliaseksi, en tiedä.
Kerroin tämän esikoisen lauseen nuoremmalle lapselle, nyt 16 v, ja hän sanoi, että niin se on. Kun isä soittaa ja kysyy koska tulet kotiin, niin poika sanoo ajattellevansa ”ei, en minä tule kotiin,vaan minä lähden kotoa”.
Jotenkin aika surullista, eikö?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole koti, jossa on vieraita ihmisiä. Tavarat ei tee kotia, vaan "omat" ihmiset.
Mitä vieraita ihmisiä? Ei isä ole vieras ihminen.
Minusta ihminen vain kokee kodiksi vain yhden paikan kerrallaan, ja helposti se on se missä asutaan äidin kanssa enimmän aikaa.
Äitipuolena ajattelen, että minä ja lapseni ovat niitä vieraita ihmisiä. Tulemme hyvin toimeen, mutta miehen lapsi ei vaikuta olevan kotonaan. Ei kuulemma edes silloin, jos ovat isänsä kanssa täällä keskenään.
Minusta kodin tekee monien asioiden summa; kaverit esimerkiksi ovat todella tärkeitä. Jos heitä ei näe toisen vanhemman luona ollessa, niin ei ihme ettei tunnu kodilta. Tai jos ovesta ulos lähtiessä ei olekaan ne tutut paikat vastassa, jossa on pienenä leikkinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai yksi vaihtoehto voi olla, että lapset ovat ap:n mieliksi noin sanoneet. Osaavat mielistelyn ja myötäilyn taidon. 😉
Oma mutsi kysyy aina, et näytänkö kauhealta.. no eeet ja valehtelen, kun näyttää tupakan ja viinan tehokäyttäjältä. Tai sit, "haiseeko täällä paha", kun menen kylään.. no eeeiii.. hyi yrjö haisee,mut en viitsi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Tai yksi vaihtoehto voi olla, että lapset ovat ap:n mieliksi noin sanoneet. Osaavat mielistelyn ja myötäilyn taidon. 😉
Oma mutsi kysyy aina, et näytänkö kauhealta.. no eeet ja valehtelen, kun näyttää tupakan ja viinan tehokäyttäjältä. Tai sit, "haiseeko täällä paha", kun menen kylään.. no eeeiii.. hyi yrjö haisee,mut en viitsi sanoa.
Teinit harvoin mielistelevät ellei ole oma lehmä ojassa. Kahdessa kodissa olisi helpointa saada kaikenlaisia etuuksia. Se, että yli 16-vuotias toteaa, ettei kiinnosta enää viettää matkalaukkuelämää.. no, se on kaiketi vain totuus. Ei se tarkoita, ettei rakastaisi toista vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole koti, jossa on vieraita ihmisiä. Tavarat ei tee kotia, vaan "omat" ihmiset.
Mitä vieraita ihmisiä? Ei isä ole vieras ihminen.
Minusta ihminen vain kokee kodiksi vain yhden paikan kerrallaan, ja helposti se on se missä asutaan äidin kanssa enimmän aikaa.
Isän uusi puoliso oli minulle täysin vieras ihminen, joten isän asuinsija ei ollut minulle koti. Lopetinkin siellä käymisen kun sain itse asiasta päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ollut isän luona lapsuudessa kotia. Ei siellä ollut mitään mikä olisi ollut oikeasti minun. Ei huonetta, vain reppu jossa välttämättömät ja hetekka joka laitettiin esille kun tulin. Eikä siellä oltu niin kuin kotona vaikka paljon siellä olin. Koti oli äidin luona. Isän äidilläkin olin mieluummin kuin isälläni. Nyt taas meillä ei ole mummolaa vaan pappala.
Miehelläni on kaksi lasta edellisestä liitosta, lapset tavataan vuoroviikkosysteemillä, mutta mies on etävanhempi. Lapset puhuvat aina kodista tulessaan meille, samoin kuin äidillä ollessaan. Hyvin, lapsien ehdoilla järjestetty kahden kodin systeemi on oikeasti toimiva, etenkin kun aikuiset muistavat olla aikuisia ja antaa lasten olla lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai yksi vaihtoehto voi olla, että lapset ovat ap:n mieliksi noin sanoneet. Osaavat mielistelyn ja myötäilyn taidon. 😉
Oma mutsi kysyy aina, et näytänkö kauhealta.. no eeet ja valehtelen, kun näyttää tupakan ja viinan tehokäyttäjältä. Tai sit, "haiseeko täällä paha", kun menen kylään.. no eeeiii.. hyi yrjö haisee,mut en viitsi sanoa.
Teinit harvoin mielistelevät ellei ole oma lehmä ojassa. Kahdessa kodissa olisi helpointa saada kaikenlaisia etuuksia. Se, että yli 16-vuotias toteaa, ettei kiinnosta enää viettää matkalaukkuelämää.. no, se on kaiketi vain totuus. Ei se tarkoita, ettei rakastaisi toista vanhempaa.
Juu, teinit ei todellakaan mielistele :-D
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on kaksi lasta edellisestä liitosta, lapset tavataan vuoroviikkosysteemillä, mutta mies on etävanhempi. Lapset puhuvat aina kodista tulessaan meille, samoin kuin äidillä ollessaan. Hyvin, lapsien ehdoilla järjestetty kahden kodin systeemi on oikeasti toimiva, etenkin kun aikuiset muistavat olla aikuisia ja antaa lasten olla lapsia.
Onhan tuo mahdollista, mutta toisaalta voi myös olla ettei lapset halua pahoittaa kummankaan vanhemman mieltä. Miten kaksi kotia voi olla yhtä kotoisia? Ehkä voi, mistäs minä tiedän. Mietin vaan yllämainittuja kaverisuhteita ym. Tai harrastuksia. Onko kahdesta kodista todella yhtä vaivatonta lähteä harrastuksiin, onko ylipäätään varusteet oikeassa paikassa, saako kavereita kutsua kylään/asuuko kaverit yhtä lähellä molempia vanhempia. En väitä, pohdin.
Ymmärrän mitä ajat takaa. Minunkin teini kokee enemmän kodiksi meidän kodin. Ei se riipu vanhempien väleistä tai paremmuudesta, ihmisellä vain tuppaa yleensä olemaan mielessään yksi varsinainen koti, ja sitten muita asuntoja ja mökkejä, jotka on yhtä lailla omia turvallisia, kivoja tiloja ja paikkoja. Mutta ei kukaan mökkiään tai kaupunkiasuntoaan silti sano kodiksi. "Menen kämpille" "mökille" "miesystävälle" "isälle".