Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Giuliano da Empoli Kremlin velho

Vierailija kirjoitti:

Heine Bakkeid Kuoleman lautturi

No, luettu loppuun.

Aivan sekopäinen stoori... Kaksi ex-poliisia jahtaa rikollista, toinen heistä pakotettuna koska haluaa pelastaa sukulaisensa hengen. No, mut siis sankarit jatkuvasti pöllyssä tai kännissä, toinen vetää huumaavia lääkkeitä ja toinen kaljaa... 

Täähän on pahempi kuin Jerry Cotton-tarina. 

Enivei, tätä kirjaa edeltää neljä muuta joissa ilmeisesti toinen näistä ex-poliiseista sankarina. Viittiskö ottaa jonkin näistä aiemmista luettavaksi seuraavalla kirjastoreissulla? Olihan kirjoittaja kuitenkin suoltanut tarinansa aika jouhevaan tyyliin.

Elina Backmanin Joka yksin jää.

Uusin Saana Havas- dekkari. 

Laurie Gilmore: Kahvila pumpkin spice

Sain juuri luettua  Anjet Daanjen romaanin nimeltään Laulu haikarasta ja dromedaarista. Oudolla tavalla kiehtova teos. "Haastava teos, joka palkitsee lukijansa syvyydellään ja kauneudellaan." (Kirkus Reviews) Sivuja romaanissa on lähes 900, joten kärsivällisyyttä ainakin kysytään. 

Valerie Perrinin Kolmikko.

Muut hänen kirjansa olen lukenut, tämäkin vaikuttaa heti alussa hyvältä.

On vain niin paksu että hankala lukea sängyssä.

Florence Knapp: Nimet

Erikoinen rakenne, tykkään. Kirja koostuu kolmesta melkein itsenäisestä tarinasta mitä jos -meiningillä. Samaan tyyliin kuin Matt Haigin Keskiyön kirjasto.

Nilla Kjellsdotter: Kivipuiston tyttö

Vaihteeksi dekkari.

Luen ääneen vaimolleni Paasilinnan "Isoisää etsimässä".

Hamletia jälkeen kerran luen myös.

Val McDermid - The Distant Echo. Karen Pirie-sarjan ensimmäinen teos. Enpä ole ennen tällaiseen törmännyt: kirjasarjan päähenkilö on sivuhenkilön roolissa koko kirjan ajan. Pirie mainitaan varmaan 4 kertaa ensimmäisen 260 sivun aikana. Kaiken huipuksi poliisit eivät edes ratkaise rikosta vaan uhrit. Muistan katsoneeni televisiosta tästä kirjasta tehdyn sarjan ja se poikkeaa lähes täysin alkuperäisestä kirjasta. Melkoinen saavutus. Sen verran selailin, että sarjan toisessa osassa Karen Pirie on framilla heti ensi sivuilta lähtien. Sen otan luettavaksi seuraavaksi.