Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Sain juuri loppuun Louise Penny: "Särö pimeydessä" ja nyt aloitan Ann Rosman: Arvoitus pinnan alla.

Molemmat tuttuja kirjailijoita entuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin uudestaan lukemaan ei-dualististen vedaanta-hindujen (advaita-vedaanta) suosikkipläjäystä, aSTaavakra-saMhitaa'ta. Se on dialogi myyttisen kunkun Janakan ja hänen gurunsa ASTaa-vakran (av; 8 epämuodostumaa*; on siinä hepulla nimi!) välillä.

Ei mikään. Kaikki luettu.

Mariana Enriquez: Mitä liekit meiltä veivät. Argentiinalaiskirjailijan kehuttu eräänlainen kauhunovellikirja.Tuntui kuin tarinat loppuisivat jotenkin kesken?  En tiedä pitäisikö argentiinan todellisuuden ja historian olla itselle jotenkin tutumpaa ja kirja sitä kautta avautuisi eri tavalla, nyt jäi puoliväliin. Minua on kiinnostanut saman tekijän kirja Yö kuuluu meille ja yleensäkin haluaisin lukea eteläamerikkalaista kirjallisuutta, mutta kun en selvinnyt tästäkään niin taitaa tuo kirja jäädä väliin.

Veera Tillman: Taivaskallio

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi. Olipas kehno teos. Kaatuu enimmäkseen dialogiin - sinänsä hauska tarina . Sinisalolla on muutenkin kehnoa dialogia -tv-tausta ja markkinatalous?

Steinbeck: Hyvien Ihmisten juhla. Antiteesi nykyiselle hallitusohjelmalle. Gallonittain viiniä ja muutenkin leppoisa meno yhteiskuntakritiikkiä huomioimatta.

Tahdolla maailman ympäri Ari Huuselan tarina.Kirj Reijo Ruokanen

Camilla Läckberg – Henrik Fexeus: Mentalisti

Pohjoismaista dekkaria niin hyvässä kuin pahassa. Kliseet a) murhien on pakko olla jotain äärimmäistä silpomista ja/tai äärimmäistä julmuutta b) päähenkilöiden täytyy olla autisteja/huippuhuippuälykkäitä/muuten vain vammaisia.

Sekä mentalisti että poliisi on jumalattoman ärsyttäviä ja vastenmielisiä tyyppejä, heistä ei pidä ollenkaan, eikä yhtään. Kumpikin on esimerkki henkilöstä, jolla on todella saastainen minä, jota ei saa puhtaaksi saippualla, juuriharjalla eikä käsidesillä, vaikka hankaisi itsensä verille.

Sivuhenkilöt, joita päähenkilöt tuntuu mollaavan aina jollain tapaa, ovat paljon kiinnostavampia ja sympaattisempia. Tämä lienee tarkoituskin, liekö kirjoittajat itsekin tympääntyneet länsimaita vaivaavaan 'mä oon niin erikoinen, mä oon niin neuroottinen, mä oon niiin (poikkeus)yksilöllinen, mä oon niin likainen - boomiin?

Karen Swan: Kesytön saari, julkaistu 2023.

Vaikuttaa hyvältä. Kertoo Skotlannissa sijaitsevasta St. Kildan saaresta, josta 1930 evakuoitiin viimeiset asukkaat. Takakannessa maininta: rosoisen romanttinen historiallinen sarja alkaa.

Tuo saari on kyllä kiehtova paikka. Siellä on edelleen nähtävissä siellä asuneiden talojen jäänteet. Elämä on ollut aikamoisen kovaa siellä. Olisi hieno paikka käydä. Ihan piti etsiä tietoa paikasta.

Ei auta sano Nauta ,kannattaa lukea lehmistä toinen kirja Meidän lehmät aloitan Maahenki oy kustantama Juha Kuisma toimittanut ihmisten muisteloita Lehmistä Oiken Juhannus lukemista .

Kari Enqvist: Wilson. Kosmologi fiktion kimpussa, ihan hauska so far.

Gulag - vankileirien saaristo. Solzhenitsyn.

Eedenistä itään. Loistava!

Vierailija kirjoitti:

Camilla Läckberg – Henrik Fexeus: Mentalisti

Pohjoismaista dekkaria niin hyvässä kuin pahassa. Kliseet a) murhien on pakko olla jotain äärimmäistä silpomista ja/tai äärimmäistä julmuutta b) päähenkilöiden täytyy olla autisteja/huippuhuippuälykkäitä/muuten vain vammaisia.

Sekä mentalisti että poliisi on jumalattoman ärsyttäviä ja vastenmielisiä tyyppejä, heistä ei pidä ollenkaan, eikä yhtään. Kumpikin on esimerkki henkilöstä, jolla on todella saastainen minä, jota ei saa puhtaaksi saippualla, juuriharjalla eikä käsidesillä, vaikka hankaisi itsensä verille.

Sivuhenkilöt, joita päähenkilöt tuntuu mollaavan aina jollain tapaa, ovat paljon kiinnostavampia ja sympaattisempia. Tämä lienee tarkoituskin, liekö kirjoittajat itsekin tympääntyneet länsimaita vaivaavaan 'mä oon niin erikoinen, mä oon niin neuroottinen, mä oon niiin (poikkeus)yksilöllinen, mä oon niin likainen - boomiin?

Kiitos arviosta:)

Vierailija kirjoitti:

Eedenistä itään. Loistava!

Niin on!

Vierailija kirjoitti:

Eedenistä itään. Loistava!

Niin onkin. Löytyy kirjahyllystä. Pitääkin lukea uudelleen parinkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Curwoodin Kazan, susikoira. Muistan että se kosketti kun lapsena äiti luki sitä meille iltaisin. Eläinten ystävänä on kyllä mieluisaa kuunneltavaa nytkin, vaikka tietysti ihan eri kokemus aikuisena.

Victoria Hislopin Ne, joita emme unohda.

Sijoittuu Kreikan natsimiehityksen aikaan ja sodan jälkeiseen sisällissotaan.

Enpä ole tiennytkään miten rankkaa oli sielläkin.

Raamattu.

Siskosimulaattori. Kiehtova idea, mutta jotenkin tarina ei kanna. Henkilöt jää pintapuolisiksi ja tapahtumat vaan hyppää eteenpäin ilman mitään jännitettä.