Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12258)
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä joitakin vuosittaisia kesäkirjoja?
Mä kuuntelen rannalla tai aurinkotuolilla äänikirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Yle areenan dokkarin innoittamana luen D.H.Lawrencen Lady Chatteleyn rakastajan uudestaan. Luin sen eka kerran 80-90- luvun taitteissa. Toivottavasti saan siitä nyt enemmän irti.
Voitko paljastaa mitä pidit?
Vierailija kirjoitti:
Agatha Christien Kuolema Niilillä
Mä en myöskään koskaan kyllästy Agathan Christien dekkareihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harriet Tyce: Veriappelsiini
Ainekset olivat erittäin hyvät, mutta ihan nyt ei riittänyt kuitenkaan hyvään lopputulokseen.
Luettu on enä myöskään ollut vaikuttunut. Harvoin kirjat tekevät nykyään vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva, yksi suosikeistani
Tämä on hyvä. Todellinen klassikko.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä joitakin vuosittaisia kesäkirjoja?
Mitä tarkoitat?
Luen "kesäkirjaa". Heh, tää on aikansa tuotos kuuskytluvulta. Suomennettu 1968.
Kirjailija on Dorothy Eden ja kirjan nimi on Varjovaimo.
En voinut mitään, pakko oli alun jälkeen alkaa laskea sanat "viehättävä" ja "ihastuttava". Niitä on vähintään neljä aukeamaa kohden.
Nyt puolen välin jälkeen pikkaisen tulee ryhtiä kirjaan, mut alun romanssikuvaus oli kyllä kokolailla kökkö.
Ryhdyin miettimään, onko yksikään mies koskaan kirjoittanut rakkausromaania. Millainen se olisi?
Aina kannattaa lukea, viihdettä hän tämä vain.
Matthew McConaugheyn Vihreää valoa. Todella tylsää jaarittelua, omaelämäkerta.
Kesän kevyet- sarjan sai kunnian aloittaa Balli Kaur Jaswalin Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut.
Tarina on itsessään aika tuttu, oman lisänsä moniin eurooppalaisiin perhetarinoihin tuo se että Shergillin sisarukset ovat punjabilaisvanhempien Lontoossa syntyneitä ja kasvaneita lapsia.
Äidin kuoleman jälkeen he lähtevät äitinsä heille suunnittelemalle matkalle Intiaan. Ja siellä tutustutaan siihen ns. Kotimaahan ja sen kulttuuriin, sisaruksiin ja itseensä.
Lukijana kiinnitin huomioni esim. yhteisöllisyyden vaatimukseen joka sitoo jokaista siskoa omalla tavallaan. En muista onko ns hömpässä tullut tämä teema vastaan näin selvästi aiemmin.
Sitäkin kirja muistutti että vaikka sisarukset ovat samaa puuta ja samaa perhettä, kokemukset siitä perheestä ovat kuitenkin jokaisella omanlaisensa. (Tämä toimi tälle lukijalle muistutuksena, tunnistin paljon omaa rooliani vanhimmassa sisaressa Rajnissa enkä aina pitänyt näkemästäni.)
Tarina on universaali, ja ajankohtainen. Pidän kirjasta niin paljon että ajattelin lukea sen loppuun ennen kuin pistän nukkumaan.
Huomenna pääsen sitten aloittamaan uuden kesäkirjan
Mun tekis mieli lukee To Kill A Mockingbird englanninkielisenä mut en oo varma onko hyvä kirja, toi olis mulle eka kirja koskaan minkä lukisin.
Reko ja Tina Lundanin Viikkoja, kuukausia.
Kertomus Rekon sairastumisesta ja pariskunnan elämästä kuolemaan valmistuen.