Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Hanya Yanagihara - Pieni elämä

Tosi hypetetty kirja ja odotukseni ovat korkealla, alku vaikuttaa ainakin hyvin lupaavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bolla. Ja voi olla, ett jääkin kesken - jotenkin ei vaan ota tuulta alleen..

Olisikohan parempi, että Finlandiapalkiton  ehdokkaat luettaisiin ilman tietoa tekijästä. Tämän vuotisen palkinnon olisi voinut antaa suoraan tälle voittajalle, kun tiesi tämän valisijan. tuskin hän lukikaan muita kirjoja.

Mitä arvoa on yhden ihmisen valitsemalla palkinnolla??

Aluksihan valitsijoina oli monen ihmisen kollegio. Palkinnot menivät yleensä aina jollekin runokirjalle ja se ei taas lisännyt kirjojen myyntiä (Finlandia-palkinnon perimmäinen tarkoitus), joten päädyttiin sitten yhden ihmisen tekemään valintaan. Näin minä tuon asian muistan.

Deal with it.

Eikös kuitenkin ehdokkaat valitse raati?

Sirkka on mullakin menossa. Paikoitellen hauskaa tekstiä, mutta haloo, käyttääkö kukaan rajoittunut täti-ihminenkään nykyään oikeasti jotain jakkupukuja, ja miksi nuori ihminen puhuu tyyliin " kyllä ei juu ole" kuin joku mielensäpahoittaja. Hetkittäin ärsyttävä kliseisenä ja kaavamaisena, mutta pohjimmiltaan puhuu yksinäisyydestä aika ahdistavasti. 

Hobitti

Nytt on apulanta ja selin kirjat luettuina. Täydet 5 tähteä molemmille. Olen mietttinyt yrittäjyyttä ja menestystä. Voisi lukea vaikka useamman elämäkerran menestyneistä yrityksistä, miten ne pistettiiin aluille ja mikä niiden salaisuus on niin vaikka en lukisikaan voisinpa veikata että kaikissa korostuu samat teeemat: keskinäinen luottamus, hyvä porukka, yhdessä intohimon voimin pantu aluilleen, siinä missä hymy tarttuu ihmisiiin niin sen loiste jaettu ihmisillle jne.. Varmaaan seuraavaksi aion lähteä tarkastelemaan maailmaa hieman toisesta suuunnasta, niin sanotusti vaikkapa janan toisesta pääästä eli esko valtaoja olisi seuraavana vuorossa. Siinä mennään varmastikin jo vähän toisiiin sfääreihin. Varmaan vähän tuottaa haasteita ymmärtää kaikkea, mutta eipä siiinä mitään, olen utelias ihminen.

De Balzac: Eugénie Grandet. Toki nuorena luettu, mutta nyt aukeni ihan uutena. Tarina Ranskasta, kirjoitettu lähes kaksisataa vuotta sitten, pääaiheina ahneus ja naisen paikka. Jälkimmäinen on muuttunut, edellinen ei.

Auschwitsin tatuoija.

Elena Ferrante: My brilliant friend 😍

Peter Hoeg: Rajatapauksia

soturikissat tähtiyö sekä neiti etsivä ja kultahevosen arvoitus

Pohjoiskorea

Risto Uimosen kirjoittama Juha Sipilä - keskustajohtajan henkilökuva

Yuval Noah Harari - Sapiens

Mielenkiintoinen ja yleissivistävä teos lajistamme. Hitaassa mutta innostuneessa luvussa.

Sergei Lukjanenko - Hämärän partio

Partio on ollut viihdyttävää luettavaa kumppanini kanssa ääneen. Tämäkin osa on hauska ja vauhdikas. Nykymaailmaan sijoittuvaa fantasiaa venäjältä.

Tara Westover - Opintiellä

Todella kiinnostava ja omalla tavallaan kauhistuttava muistelma, jota olen aivan ahminut. Matka salaliittoteorioihin haksahtaneen mormoni-isän talosta uuteen itsenäiseen maailmaan ja opiskeluihin.

Tara Westover - Opintiellä. En oikein tykkää tästä kirjasta. Tai siis tarina on mielenkiintoinen, mutta teksti on melko huonoa ja tarina on sekavaa. Vai onko se sitten tarkoituskin, kun ihmisen elämä on ollut niin kaoottista. Luen kuitenkin loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bolla. Ja voi olla, ett jääkin kesken - jotenkin ei vaan ota tuulta alleen..

Olisikohan parempi, että Finlandiapalkiton  ehdokkaat luettaisiin ilman tietoa tekijästä. Tämän vuotisen palkinnon olisi voinut antaa suoraan tälle voittajalle, kun tiesi tämän valisijan. tuskin hän lukikaan muita kirjoja.

Kyllä pitäisi. Statovcin koko ura perustuu hänen "eksoottiselle" ja nykyaikana muodikkaalle identiteetilleen. Jos joku pallinaama Isojoelta olisi kirjoittanut samat tekstit, ei niitä olisi edes julkaistu (ei sillä että olisivat huonoja, mutta homomamuus on nykyään sen sortin lisäarvo, että sillä myisi mitä hyvänsä kukttuurituotetta laadusta riippumatta).

Olisko lukijan asenteessa vikaa? Minusta Bolla oli tosi hyvä ja hyvin kirjoitettu. Teksti oli tarkoituksella jätetty tasaamatta, ja pilkkujen käyttöä oli siinä vältelty. Statovci osasi ilmaista tekstin tuottamiseen ja lukemiseen liittyvää tympeytymistä hienosti:

Mutta mitä enemmän luen ja kirjoitan, sitä surkeammaksi kirjoittajaksi omissa silmissäni muutun, sitä tyhmemmäksi lukijaksi samaten, ja monet sellaiset kertomukset, joiden sanotaan muuttavan lukijansa tapaa katsoa maailmaa, eivät avaudu minulle, ja keskittymiskykyni tuntuu olemattomalta. Ahdistun paksuista teoksista ja niiden suurista henkilögallerioista, siitä miten joskus vietän kirjan äärellä tuntikausia, kääntelen sivuja ja katselen sanoja, mutten oikeastaan lue, sillä en näe niitä enkä huomaa tai osaa katsoa, mitkä lauseet ja millaiset tapahtumat jäävät kesken kun siirryn seuraavalle aukeamalle. Lukemisen viehätys on poissa.

Hienosti kuvattu, jokaisen humanistin tunnistama ilmiö, jonka vaikutuksesta hienotkin kertomukset muuttuvat pelkiksi sanarykelmiksi. Shakespeare toi esiin Hamletissa samaa teemaa: "What are you reading, your highness? Words, words, words. A lot of words."

Voit tarttua Päätaloon, jos nykykirjallisuus syystä tai toisesta ärsyttää. Finlandia-voittajista 2010-luvulta Taivaanpallo, Jää ja Bolla ovat olleet mielestäni parhaimmistoa.

Charles Dickens Kolea talo.

Agatha Christien Peter Ackroydin murha. Kaipaan jotakin kevyttä mutta en tyhjää. Olen pettynyt nykykirjallisuuteen, joko on ahdistavaa kikkailua tai ahdistavaa raakuutta.

Stephen King & Owen King: Ruususen uni

Itse luen illassa yhden kirjan arviolta noin 500 sivua.

Minulla on kenties maamme nopein lukutaito.

Tykkään lueskella kirjoja aamusta iltaan. Työnteko ei sinällään kiinnosta pätkääkään, johtuen tästä harrastuksestani. Olen ollut harjoittelijana kirjastossa töissä, mutta työnteosta ei tullut mitään.

Odottelen perustuloa että tämä harrastus saisi jatkua ilman helvetin ärsyttävää stressiä työkkärin taholta.

Jotenkin ärsyttää ettei ihmisten anneta olla rauhassa ja lueskella mitä haluaa.

Ei tämä ympäristön lämpeneminen enää pitkään mahdollista nykyistä työssäkäynti kultuuria.

Tarvittaisi enemmän ihmisiä lukemaan ja vähemmän kuluttamaan.

Monet eivät tätä tajua, mutta minä olenkin huippu älykäs jannu. Ei kovinkaan moni tässäkään ketjussa kykene lukemaan sitä nopeutta kuin minä luen.

Luen 1/4 sivusta yhdellä silmäyksellä.

Ajatelkaapa sitä kun mietitte sielä miten nopeasti te luette.

Olen nopea.

Olen niin nopea että siitä pitäisi oikeastaan maksaa tilille tuntuva summa.

Jos nyt käyn lyhyesti läpi elämäni historiaa, niin koulut jäi kesken lukuharrastuksen takia. Jätin kurssit kesken, kun hetki kirjan kanssa kotona tai kirjastossa tuntui paljon paremmalta vaihtoehdolta.

Sama on ollut monien työsuhteidenkin kanssa.

Milloin lukuaddiktit saavat ymmärrystä?

Hoitoa ei minulle ole tarjottu ja hoitoa en ole saanut vaivaani.

En lainkaan koe syyllisyyttä siitä että elän tukien varassa ja luen.

Jatkossakin toivon että lukuharrastustani tuetaan verovaroin.

Olen vähemmän haitallinen kansalainen kuin monet muut ovat.

Tällä hetkellä minulla on kesken Thomas Mannin Jiävuori, mutta olenkin lukenut sen jo 732 kertaa. Minulla on etusivulla merkit lukumääristä todisteena muille, jos haluan päteä lukumäärilläni. Harvoin haluan päteä. Ajattelin että kun työhaastatteluissakin neuvotaan olemaan ylpeitä taidoistaan ja kehumaan itseä, niin tulin tänne vähän näyttämään mihin pystyn.

Kaikkien toiveiden kylä, Anja Snellman ja kuuntelussa Räikkönen.