Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Nathan Hill: Nix. Luin jo uudemman, Wellness. Ihania kirjoja.

Läckberg ja Fexeus Mentalisti

Kaikkeuden sylissä

Monimutkaisuus

Yasushi Inoue Metsästyskivääri

Helene Floodin Terapeutti.

Aviomiehen katoaminen ajaa vaimon kriisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mormonin kirja. "Lahja" on seissyt kaapissa varmaan vuoden. Ajattelin lukea ihan kuriositeettina.

Kankeaa tavaraa. Lukutaidoton mies on sen sanellut yrittäen tavoitella mooseksenkirjojen tyyliä huonolla menestyksellä.

Raamattu on pala kakkua tämän rinnalla.

T: nimim. Assburger

Vierailija kirjoitti:

Anna Breitholtz Monsenin Salaisuuksien ranta.

Dekkarisarjan aloitus, vaikuttaa lupaavalta.

Olikin hyvä, nyt aloitan sarjan toista kirjaa Kuolema linnassa.

Eric Vall: Fantasy Food Critic

Ruokatubettaja päätyy rinnakkaismaailmaan, jossa alkaa luoda uraa makukonsulttina kimpassa vegaaniminotauroksen kanssa sekä vikitellä viehättävää punatukkaista piirakkaleipuria.

anttala   hiihtopartio äänisellä.

Timo Rossin:

Lapinlahden Linnut - Miksei asioista puhuta

Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Luen paljon nimenomaan kaunokirjallisuutta. Viime aikoina mieleeni ovat jääneet (kumpikaan ei siis ole enää kesken, sori):

Emme ole täällä pitämässä hauskaa (Nina Lykke) ja Jänniä aikoja (Naoise Dolan). Lykken kirja on ajankohtainen ja todella hauska. Nauroin muutamaan otteeseen ääneen, mikä on erittäin harvinaista. Dolanin kirja on puolestaan älykkään säkenöivä. Yllättäin pidin siitä siitä tosi paljon, vaikka päähenkilöt ovat itseään etsiviä kaksikymppisiä, ja minä tällainen seitsemänkymppinen ryppyinen täti-ihminen.

Minulla juuri tuo Lykken kirja kesken. Käy sääliksi Kuntia, ja naurattaa samalla.

Vierailija kirjoitti:

AP: Sota ja Rauha on kesken varmaan 80%:lla, jotka sen aloittaa. Äärimmäisen hidastempoinen ja vaikeasti seurattava kirja, jota en varsinaisesti suosittele kenellekkään. Venäläisissä klassikoissa on todella hyviä ja mukaansa tempaavia kirjoja, kuten rikos ja rangaistus tai uudemmista saatana saapuu moskovaan. Turha kiusata itseään sota ja rauhalla, jos ei jotain muita motiiveja ole sitä lukea.

Minä olen lukenut Sodan ja rauhan läpi ainakin kolme kertaa. Voi olla, että useamminkin, mutta en muista tarkemmin. Muistan aina sen, että ensimmäisen kerran lainasin sen kirjastosta, kun lapset olivat pieniä.  Kun lapset olivat nukahtaneet, aloin lukea ensimmäistä osaa,  mutta silloin tuli  sähkölatko. Niinpä luin kirjaa kynttilän valossa ja voin vakuuttaa, että tunsin siirtyneeni 1800-luvun alkuun. Se oli maaginen kokemus ja ehkä ihastuin kirjaan sen johdosta.

Suvi Laru: Lupasin sinulle rakastaa

Lupasin sinulle rakastaa on kuvaus periksiantamattomasta aivosyöpätaistelusta ja siitä, miten löytää voima ja ilo elämään parantumattoman sairauden keskellä. Vuosia suhteen piti hengissä muisto rakkaudesta ennen sairautta ja toivo paremmasta. Kuin ihmeen kaupalla yhteys alkoi rakentua uudelleen, kunnes oli aika päästää lopullisesti irti.

Maisku Myllymäki: Valvoja.

Hollyn jälkeen tämä on ollut tähän asti pettymys. Taidegallerian valvojana työskentelevän naisen tarina olisi kiinnostavampi ilman teennäistä opetusta taiteen merkityksistä. Ja siis yleisesti taide kiinnostaa, mutta ei julistuksena romaanissa.

Apinen.

Daniel E.Lieberman : Ihmiskehon lyhyt historia. Tätä voi suositella.

Sinclair McKay: Dresden 1945 - täystuho. Kirja  Dresdenin pommituksesta 2. Maailmansodan loppuvaiheessa. 

Luin juuri "Taivaanrannan taa" Anthony Doerrilta eli "Kaikki se valo jota emme näe" -kirjan kirjoittajalta.

Upea kirja! Todella monipuolinen ja jännittävä. Ei aivan yhtä lumoava tosin kuin tuo edellinen teos.