Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12270)
Ilmastonmuuutos,paniikki, Matti Virtanen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elly Griffiths - Käärmeen kirous
Poikkeuksetta luen englanninkieliset kirjat aina alkukielellä, mutta tämä oli viimeksi kirjastossa näkyvällä paikalla ja on yksi niistä kolmesta Ruth Galloway -kirjasta, joka minulla on vielä lukematta, joten nappasin kirjan mukaani. Nyt olen vajaassa puolessavälissä ja siihen se jää. Kirjassa ei mitään vikaa, mutta suomennoksessa on, ja laitoin juuri alkuperäisteoksen Vaski-kirjastojen varaukseen, sillä haluan toki tietää, miten tarina loppuu.
Miten nuori täytyy suomentajan olla, jotta ei osaa lukea alkuperäistekstin you-pronominista, onko se sinä vai te? Tiedän, että Ruotsissa kaikki sinuttelevat toisiaan (paitsi kuninkaallisia, mutta heitä ei edes teititellä, vaan kysytään, mitä kuningatar ajattelee siitä ja tästä, vaikka Silvia on ihan nenän edessä ja häneltä kysytään), mutta Suomessa ei olla noin pitkällä ja vielä vähemmän Britanniassa. Mutta kirjassa paikallinen lordi kohtaa suht korkean poliisiviranomaisen (niin, DCI on ylikomisario eikä komisario, suomentaja Anna Lönnroth, detective chief inspector) ensimmäistä kertaa elämässään ja molemmat heti iloisesti sinuttelevat toisiaan. Samainen lordi tapaa ammatti-ihmisen eli forensisen arkeologin ja alkaa totta kai sinutella tätäkin ilman sinunkauppojen erillistä tekemistä. Kun em. poliisiviranomainen tapaa murhatun ihmisen perheen ensi kertaa näiden kodissa, muodollinen tilanne vaatii tietysti kaikilta osapuolilta sinuttelua, sillä voihan olla, että teitittelystä menisi vielä enemmän shokkiin. Tuohon perheen kohtaamiseen minä muuten lopetin lukemisen, meni jo niin överiksi. Suomennoksen tyyli on kokonaisuudessaankin kömpelöä suomen kieltä.
Suomentajan inkompetenssia ihmetellessäni tuli mieleen vielä erikoisempi huomio. Eikö kustantajilla (tässä tapauksessa Kustannusosakeyhtiö Tammi) ole enää käytössään kustannustoimittajia tai muita ammatti-ihmisiä, jotka osaisivat huomauttaa suomen kielen ja vieraiden kulttuurien käytännöistä, jos suomentaja on itse liian nuori asian ymmärtääkseen? Vai ovatko mahdolliset ammatti-ihmiset itsekin jo tätä mä-ja-sä-porukkaa, jotka eivät enää mitään mistään tiedä? Eikä tämä huonous ja ymmärtämättömyys jää pelkästään kirjoihin, Downton Abbeyn DVD:t ensimmäistä kautta lukuun ottamatta ovat järjestään täynnä sinuttelu- ja teitittelyvirheitä. Niitä katsoessa on pakko vaihtaa tekstityskieli englantiin tai poistaa tekstitys kokonaan.
Joku tietysti taas tulee narisemaan "mitä välii", mutta se osoittaa vain sen. että ongelma todellakin on olemassa.
Miksi oletat, että syynä olisi suomentajan ikä? Ja mitä ihmettä tarkoitat mä- ja sä-porukalla? Ihan yhtä hyviä puhekielen pronomineja kuin mie ja sie ja vastaavat.
Siinä olet oikeassa, että ongelmia on ja paljon. Kääntämisestä ei haluttaisi maksaa juuri mitään (varsinkaan dekkareista, nuorten kirjoista yms.) ja valmista pitäisi olla eilen. Laatu on sitten sen mukaista.
Jotain DVD-tekstityksiä teetetään jäätävällä aikataululla ja orjapalkalla opiskelijoilla, joskus jopa niin, että kääntäjällä on käytössä pelkkä ääniraita. Myös vakiintuneet kääntäjät saavat ihan käsittämättömiä tarjouksia, järkevimmät tietysti vaihtavat alkaa, kuten esimerkiksi MTV3 tekstittäjien tapauksessa.
Kirjallisuuspuolella tuttu suomentaja totesi, että yleensä joutuu kääntämään tusinatavaraa kiireellä, jos haluaa voita leivän päälle. Kustantaja voi vaikka ilmoittaa, että tämä historiallinen seikkailuromaani pitää nyt saada joulumarkkinoille, käännä sinä sivulle 350 ja X kääntää loput, yrittäkää katsoa, ettei henkilöiden nimet vaihdu kesken. Joskus sitten pääsee tekemään itseä oikeasti kiinnostavan teoksen huolellisesti. Nettikaupasta jos ostat romaanin, niin voit saada konekäännetyn version, kuvia esim. täällä: http://pjarvinen.blogspot.com/2019/05/moby-dick-ja-google-translator-ei…
Myös asiatekstipuolella jotkut hölmöt kuvittelevat, että käännöksestä tulee parempi, jos ensin tehdään umpisurkea konekäännös. (Jotkut vielä hölmömmät lähettävät asiakkaalle konekäännöksen ja luulevat, että menee läpi.)
Oikoluku alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Muistan vielä, miten joskus sanottiin, että Helsingin Sanomista voi ottaa mallia oikeinkirjoitukseen. No eipä enää, räikeät virheet hyppivät silmille joka uutisessa. Käsittääkseni kielentarkastus on sielläkin koneellistettu.
Ongelma ei ole toimittajan, kääntäjän tai kirjailijan ikä tai murrealue. Ongelma on se, että määrä korvaa laadun, ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.
(Pahoittelut ohiksesta, ap.)
Kääntäjän iällä on hyvinkin merkitystä, vai milloin olet kuullut/lukenut alle kolmikymppisen käyttävän teitittelymuotoja oikein? Käyttämäsi argumentit ovat sinänsä valideja, sillä ne ovat tuttuja minullekin jo vuosien takaa. Minusta vain nykyisin sitä käytetään tekosyynä huolimattomuudelle ja tietämättömyydelle, vaikka voisi ottaa asioista selvääkin.
Ja vaikka en kääntäjä ammatiltani olekaan, "jotain sentään tiedän minäkin". Englantilaista filologiaa opiskellessani tuli näet jokunen käännös opintojen aikana tehtyä. Mutta se olikin kultaisella 80-luvulla, jolloin vielä tunnuttiin osaavan se, mikä nyttemmin on unohdettu noin muutenkin yhteiskunnassa. Nyt on hällä väli - meininki meneillään ihan kaikessa.
Lainaamasi kommentoija.
Tämän takia pyrinkin lukemaan kirjat alkuperäiskielellä, jos mahdollista, niin ei tarvitse tyytyä huonoihin käännöksiin. Käännöskirjallisuutta lukiessani minua jää monesti vaivaan, että mitähän tämäkin oli alkuperäisessä versiossa. Lisäksi joskus vaivaa suomentajien huono suomen kielen pilkkujen käyttötaito, esim jos noudattavat englannin kielen pilkkusääntöjä. Näitäkin on tullut vastaan. Toisekseen käännös on aina yksi tulkinta. Mutta kun pystyy suomen lisäksi lukeen kirjallisuutta kolmella muulla kielellä, niin eiköhän sitä lukemista riitä, suomen kielelle käännetään kuitenkin vain murto-osa maailmalla julkaistusta kirjallisuudesta.
Aivan hirveää jos suomennoksessa on pilkkuvirhe. Miten ymmärtää koko juonta, jos sitä onkaan ? Huono käännös aivan kaameaa, itsetehtynä parempi. Onneksi nyt netin kautta saa kaikki teokset alkuperäiskielellä ja saa itse kääntää kotona, niin ei tarvitse pettyä kuin omiin kyvytömyyksiin.
Nina Lykken Ei, ei ja vielä kerran ei oli yllättävän hyvä. Kannattaa lukea! Tarkka ajankuva ja viihdyttävää tämän hetken satiiria, kevyttä kuitenkin, mutta ei hömppää.
Autokoulun oppikirja
Yritän päästä yli kymmenen vuoden tauon jälkeen auton ratin kanssa sinuiksi ja totesin, että on syytä hieman kerrata liikennesääntöjä...
Äsken juuri telkkarissa Niina Lahtosen kirjasuositus.. perhana kun en heti kirjoittanut ylös. Joku outo nimi G.Y. Olisko ollut kirjailijan nimikirjaimet? Näkikö kukaan?😝
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elly Griffiths - Käärmeen kirous
Poikkeuksetta luen englanninkieliset kirjat aina alkukielellä, mutta tämä oli viimeksi kirjastossa näkyvällä paikalla ja on yksi niistä kolmesta Ruth Galloway -kirjasta, joka minulla on vielä lukematta, joten nappasin kirjan mukaani. Nyt olen vajaassa puolessavälissä ja siihen se jää. Kirjassa ei mitään vikaa, mutta suomennoksessa on, ja laitoin juuri alkuperäisteoksen Vaski-kirjastojen varaukseen, sillä haluan toki tietää, miten tarina loppuu.
Miten nuori täytyy suomentajan olla, jotta ei osaa lukea alkuperäistekstin you-pronominista, onko se sinä vai te? Tiedän, että Ruotsissa kaikki sinuttelevat toisiaan (paitsi kuninkaallisia, mutta heitä ei edes teititellä, vaan kysytään, mitä kuningatar ajattelee siitä ja tästä, vaikka Silvia on ihan nenän edessä ja häneltä kysytään), mutta Suomessa ei olla noin pitkällä ja vielä vähemmän Britanniassa. Mutta kirjassa paikallinen lordi kohtaa suht korkean poliisiviranomaisen (niin, DCI on ylikomisario eikä komisario, suomentaja Anna Lönnroth, detective chief inspector) ensimmäistä kertaa elämässään ja molemmat heti iloisesti sinuttelevat toisiaan. Samainen lordi tapaa ammatti-ihmisen eli forensisen arkeologin ja alkaa totta kai sinutella tätäkin ilman sinunkauppojen erillistä tekemistä. Kun em. poliisiviranomainen tapaa murhatun ihmisen perheen ensi kertaa näiden kodissa, muodollinen tilanne vaatii tietysti kaikilta osapuolilta sinuttelua, sillä voihan olla, että teitittelystä menisi vielä enemmän shokkiin. Tuohon perheen kohtaamiseen minä muuten lopetin lukemisen, meni jo niin överiksi. Suomennoksen tyyli on kokonaisuudessaankin kömpelöä suomen kieltä.
Suomentajan inkompetenssia ihmetellessäni tuli mieleen vielä erikoisempi huomio. Eikö kustantajilla (tässä tapauksessa Kustannusosakeyhtiö Tammi) ole enää käytössään kustannustoimittajia tai muita ammatti-ihmisiä, jotka osaisivat huomauttaa suomen kielen ja vieraiden kulttuurien käytännöistä, jos suomentaja on itse liian nuori asian ymmärtääkseen? Vai ovatko mahdolliset ammatti-ihmiset itsekin jo tätä mä-ja-sä-porukkaa, jotka eivät enää mitään mistään tiedä? Eikä tämä huonous ja ymmärtämättömyys jää pelkästään kirjoihin, Downton Abbeyn DVD:t ensimmäistä kautta lukuun ottamatta ovat järjestään täynnä sinuttelu- ja teitittelyvirheitä. Niitä katsoessa on pakko vaihtaa tekstityskieli englantiin tai poistaa tekstitys kokonaan.
Joku tietysti taas tulee narisemaan "mitä välii", mutta se osoittaa vain sen. että ongelma todellakin on olemassa.
Miksi oletat, että syynä olisi suomentajan ikä? Ja mitä ihmettä tarkoitat mä- ja sä-porukalla? Ihan yhtä hyviä puhekielen pronomineja kuin mie ja sie ja vastaavat.
Siinä olet oikeassa, että ongelmia on ja paljon. Kääntämisestä ei haluttaisi maksaa juuri mitään (varsinkaan dekkareista, nuorten kirjoista yms.) ja valmista pitäisi olla eilen. Laatu on sitten sen mukaista.
Jotain DVD-tekstityksiä teetetään jäätävällä aikataululla ja orjapalkalla opiskelijoilla, joskus jopa niin, että kääntäjällä on käytössä pelkkä ääniraita. Myös vakiintuneet kääntäjät saavat ihan käsittämättömiä tarjouksia, järkevimmät tietysti vaihtavat alkaa, kuten esimerkiksi MTV3 tekstittäjien tapauksessa.
Kirjallisuuspuolella tuttu suomentaja totesi, että yleensä joutuu kääntämään tusinatavaraa kiireellä, jos haluaa voita leivän päälle. Kustantaja voi vaikka ilmoittaa, että tämä historiallinen seikkailuromaani pitää nyt saada joulumarkkinoille, käännä sinä sivulle 350 ja X kääntää loput, yrittäkää katsoa, ettei henkilöiden nimet vaihdu kesken. Joskus sitten pääsee tekemään itseä oikeasti kiinnostavan teoksen huolellisesti. Nettikaupasta jos ostat romaanin, niin voit saada konekäännetyn version, kuvia esim. täällä: http://pjarvinen.blogspot.com/2019/05/moby-dick-ja-google-translator-ei…
Myös asiatekstipuolella jotkut hölmöt kuvittelevat, että käännöksestä tulee parempi, jos ensin tehdään umpisurkea konekäännös. (Jotkut vielä hölmömmät lähettävät asiakkaalle konekäännöksen ja luulevat, että menee läpi.)
Oikoluku alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Muistan vielä, miten joskus sanottiin, että Helsingin Sanomista voi ottaa mallia oikeinkirjoitukseen. No eipä enää, räikeät virheet hyppivät silmille joka uutisessa. Käsittääkseni kielentarkastus on sielläkin koneellistettu.
Ongelma ei ole toimittajan, kääntäjän tai kirjailijan ikä tai murrealue. Ongelma on se, että määrä korvaa laadun, ja kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.
(Pahoittelut ohiksesta, ap.)
Kääntäjän iällä on hyvinkin merkitystä, vai milloin olet kuullut/lukenut alle kolmikymppisen käyttävän teitittelymuotoja oikein? Käyttämäsi argumentit ovat sinänsä valideja, sillä ne ovat tuttuja minullekin jo vuosien takaa. Minusta vain nykyisin sitä käytetään tekosyynä huolimattomuudelle ja tietämättömyydelle, vaikka voisi ottaa asioista selvääkin.
Ja vaikka en kääntäjä ammatiltani olekaan, "jotain sentään tiedän minäkin". Englantilaista filologiaa opiskellessani tuli näet jokunen käännös opintojen aikana tehtyä. Mutta se olikin kultaisella 80-luvulla, jolloin vielä tunnuttiin osaavan se, mikä nyttemmin on unohdettu noin muutenkin yhteiskunnassa. Nyt on hällä väli - meininki meneillään ihan kaikessa.
Lainaamasi kommentoija.
Tämän takia pyrinkin lukemaan kirjat alkuperäiskielellä, jos mahdollista, niin ei tarvitse tyytyä huonoihin käännöksiin. Käännöskirjallisuutta lukiessani minua jää monesti vaivaan, että mitähän tämäkin oli alkuperäisessä versiossa. Lisäksi joskus vaivaa suomentajien huono suomen kielen pilkkujen käyttötaito, esim jos noudattavat englannin kielen pilkkusääntöjä. Näitäkin on tullut vastaan. Toisekseen käännös on aina yksi tulkinta. Mutta kun pystyy suomen lisäksi lukeen kirjallisuutta kolmella muulla kielellä, niin eiköhän sitä lukemista riitä, suomen kielelle käännetään kuitenkin vain murto-osa maailmalla julkaistusta kirjallisuudesta.
Aivan hirveää jos suomennoksessa on pilkkuvirhe. Miten ymmärtää koko juonta, jos sitä onkaan ? Huono käännös aivan kaameaa, itsetehtynä parempi. Onneksi nyt netin kautta saa kaikki teokset alkuperäiskielellä ja saa itse kääntää kotona, niin ei tarvitse pettyä kuin omiin kyvytömyyksiin.
0/5
Kyky sarkasmiin on sisäsyntyistä. Toisilla sitä on, sinulla ei.
Anna Rimpelän Pitkään meni ihan hyvin. Enpä ole aikoihin näin huonoa kirjaa lukenut, harppoen taistelen
loppuun asti. Just lainasin pikalainana Liane Moriartyn Yhdeksän hyvää kymmenen kaunista. Olen hänen
muut kirjansa lukenut ja pitänyt niistä joten tästäkin odotan paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Markku Soikkeli - Rakkauselokuvan käsikirja
Todella mielenkiintoinen historiikki rakkauselokuvan ja romanssin muuttumisesta vuosikymmenten varrella enimmäkseen Hollywood-elokuvia käsitellen. Suosittelen elokuvafriikeille ja muillekin helppotajuisten tietokirjojen ystäville.
Vierailija kirjoitti:
Äsken juuri telkkarissa Niina Lahtosen kirjasuositus.. perhana kun en heti kirjoittanut ylös. Joku outo nimi G.Y. Olisko ollut kirjailijan nimikirjaimet? Näkikö kukaan?😝
Niina Lahtisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna Rimpelän Pitkään meni ihan hyvin. Enpä ole aikoihin näin huonoa kirjaa lukenut, harppoen taistelen
loppuun asti. Just lainasin pikalainana Liane Moriartyn Yhdeksän hyvää kymmenen kaunista. Olen hänen
muut kirjansa lukenut ja pitänyt niistä joten tästäkin odotan paljon!
Luen Takapenkki-kirjaa, Laura Lehtolan kirjoittama. Hyvä!
Moriartyn viimeisin oli mulle pettymys..
Frank McCourt - Amerikan ihmemaassa. Seitsemännen portaan enkelin jatko. Frank on aikuinen ja elämä helpompaa vai onko? Tämä osa on naurattanut monessa kohtaa ääneen. Eka osassa tuli välillä kurjuudella mässäämisen tunne. Tämä osa etenee nopeasti paikat ja tilanteet vaihtuvat. Pidän kovasti vielä 100 sivua jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viveca Stenin Totuuden nimessä.
Vierailija kirjoitti:
Trent Dalton, Poika nielaisee maailmankaikkeuden
Australian Brisbanessa elää 1980-luvulla 13-vuotias Eli-poika, jonka isoveli August kieltäytyy puhumasta, äiti joutuu vankilaan huumeiden välittämisestä, lapsenvahtina ja ystävänä toimii vankilassa istunut vanha mies ja isäpuoli tapetaan. Vaikka vaikuttaa kauhealta ja kylmältä, kirja on lämmin kuvaus rakkaudesta eri muodoissa, hyväksi mieheksi pyrkimisestä ja siitä, että paha onkin parempi ihminen kuin hyvä. Takakannessa sanotaan tämän kirjan olevan tuleva klassikko. Hyvinkin voi olla!
Kirja vaikuttaa kirjailijan oman elämän kuvaukselta, jopa ammatti johon Eli haluaa on se, jossa Dalton nyt toimii, päätoimittajana Courier Mail -lehdessä.
Suosittelen.
Heips, kirja oli mainio. Juonikuvauksessasi on aika paljon spoilereita, voitaisiinko välttää niitä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisesta työnjaosta — Emile Durkheim
Clive Cusslerin (ja Robin Burcellin) ”Pirate”, aarteenmetsästystrilleri. Muistaakseni ensimmäinen cusslerini, mutta todella sujuva kerronta ja hyvänoloiset henkilöhahmot, joten ei taida jäädä viimeiseksi.
Aloitin Gogolon Kuolleet sielut. Käännös on vanha, ehkäpä jopa ensimmäinen? Kirjassa oli slavistiikan professorin kirjoittama esipuhe, josta tämä selvinnee, mutta en lukenut sitä kuin muutaman sivun, koska halusin päästä itse asiaan. Hauska lukea tuollaista vanhahtavaa kieltä. Voin kirjoittaa näytteen, kun ehdin.
Ap
Joo, Gogolin, kuten varmasti joku ehkä tajusikin.
Ap
Haluan kiittää tästä ketjusta. Olen bongannut monta kirjaa :)
Luin juuri Orhan Pamukin Punatukkaisen naisen pongattuani sen tältä palstalta (en tosin tästä ketjusta) ja heti perään samalta kirjailijalta Nimeni on punainen -romaanin.
Molemmissa kertomuksissa Istanbulilla ja iranilaisella Kuninkaiden kirjalla on vahva rooli, lievätköhän Pamukin omia pakkomielteitä idän ja lännen erojen lisäksi? Punatukkaisen naisen ahmin parissa illassa, mutta pidin silti enemmän Nimeni on punainen -teoksesta.
Molemmat teokset tempasivat mukaansa, ne yhdistivät elementtejä dekkarikirjallisuudesta varsin kultturelleihin ja kirjallisuuteen liittyviin aihepiireihin käsitellen samalla idän ja lännen eroja mm. isä- ja auktoriteettisuhteissa päähenkilöidensä kautta. Punatukkainen nainen vertasi kaiketi lopulta kreikkalaista Oidipus-näytelmää Kuninkaiden kirjassa kuvattuun kertomukseen isän toteuttamasta (aábrahamilaisesta) pojansúrmasta. Tutustuminen näihin teoksiin herätti kiinnostuksen myös alkuteokseen näiden takana, joten Adlibriksen alesta tuli ostettua myös Hämeen-Anttilan suomennos Kuninkaiden kirjasta.
Turkkilaisista kirjailijoista olen lukenut tähän asti lähinnä Elif Shafakia, jonka teokset ovat ehkä Pamukia kepeämpiä ja viihdyttävimpiä, mutta yhtä lailla pureutuvia ajan hermolla oleviin kysymyksiin. Suosittelen silti erityisesti Punatukkaista naista kaikille niille, joita kiinnostavat vanhat myytit ja niiden tulkinnat nykyihmisten kautta. Shafakin Kirottu Istanbulia suosittelen aina kaikille. Nyky-Turkissa kirjailijat ovat tiukilla toimittajien lisäksi, joten siksikään ei ole syytä jättää heidän tuotantoaan välistä, vaikka paheksuisi valtion harkoittamaa politiikkaa, koska osa heistä kirjoittaa hénkensä úhalla teoksiaan váientamisyrityksistä huolimatta.