Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Statovcin Kissani Jugoslavia. Odotin jotain poikkeuksellista huippukirjaa, kun tästä on niin kohkattu ja jopa New York Times kehui sitä. Uskomaton pettymys. Ei huono, mutta täysin keskinkertainen, tylsä ja kaikki esikoiskirjalle tyypilliset maneerit mukana. Ilmeisesti homous ja maa h anmuutto ovat edelleen niin säväyttäviä aiheita, että ne riittävät kirjan sisällöksi ja ansioksi.

Samaa ihmettelin kun kirjan taannoin luin, että mistä tässä nyt kohistaan. Esim Oksasen Stalinin lehmät oli pohjimmiltaan hyvin samanlainen kirja jossa paljon samoja teemoja ja rakenteellisia ratkaisuja, mutta huomattavasti paremmin kirjoitettuna. Ja ilman sitä superpitkästyttävää, "symbolista" kissaa. Itsellenikin jäi vaikutelma, että kirja oli monelle kiinnostava koska homoseksi, hui.

Statovcin Tiranan sydän oli sentään vähän parempi.

Agatha Christie Suljettu arkku,kirjoittanut Sophie Hannah

Sofia Lundbergin Toinen puoli sydäntä. Hän kirjoitti myös Punaisen osoitekirjan. Molemmat hyviä!

Donna Tartt, Tikli.

Vierailija kirjoitti:

Statovcin Kissani Jugoslavia. Odotin jotain poikkeuksellista huippukirjaa, kun tästä on niin kohkattu ja jopa New York Times kehui sitä. Uskomaton pettymys. Ei huono, mutta täysin keskinkertainen, tylsä ja kaikki esikoiskirjalle tyypilliset maneerit mukana. Ilmeisesti homous ja maa h anmuutto ovat edelleen niin säväyttäviä aiheita, että ne riittävät kirjan sisällöksi ja ansioksi.

Maneereilla tarkoitat varmaan kliseitä tai konventioita.

Homous ja maa h anmuutto eivät ole Kissani Jugoslavian Se Juttu. Kirja on yksinkertaisesti hyvin kirjoitettu, ja kerronnallisilla ratkaisuilla on tarkoituksensa tulkinnan kannalta, ne eivät ole mitään esikoiskirjan konventioita.

Mutta Leijapoikien lukijakunnalta on turha odottaa, että jäisivät kovin pitkäksi aikaa miettimään lukemaansa. Jos se ei avaudu, on kirja tietysti huono.

Sinänsä en itse pidä Statovcin tyylistä, mutta se taas on makuasia, ei korkeakirjallinen kriteeri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Statovcin Kissani Jugoslavia. Odotin jotain poikkeuksellista huippukirjaa, kun tästä on niin kohkattu ja jopa New York Times kehui sitä. Uskomaton pettymys. Ei huono, mutta täysin keskinkertainen, tylsä ja kaikki esikoiskirjalle tyypilliset maneerit mukana. Ilmeisesti homous ja maa h anmuutto ovat edelleen niin säväyttäviä aiheita, että ne riittävät kirjan sisällöksi ja ansioksi.

Maneereilla tarkoitat varmaan kliseitä tai konventioita.

Homous ja maa h anmuutto eivät ole Kissani Jugoslavian Se Juttu. Kirja on yksinkertaisesti hyvin kirjoitettu, ja kerronnallisilla ratkaisuilla on tarkoituksensa tulkinnan kannalta, ne eivät ole mitään esikoiskirjan konventioita.

Mutta Leijapoikien lukijakunnalta on turha odottaa, että jäisivät kovin pitkäksi aikaa miettimään lukemaansa. Jos se ei avaudu, on kirja tietysti huono.

Sinänsä en itse pidä Statovcin tyylistä, mutta se taas on makuasia, ei korkeakirjallinen kriteeri.

Olen tuo toinen Statovcin kommentoija enkä pitänyt kirjaa huonona, mutta ei se minusta kyllä mitenkään erityisen korkeakirjallinen ollut. Aika alentuva tehdä toisten kirjamausta oletuksia sillä perusteella, että jokin parin vuoden takainen hittikirja ei uppoa. Kirjassa ei ollut ainakaan itselleni mitään vaikeasti avautuvaa ja vaikka sen idea oli todella hyvä, toteutus ontui (mikä on ihan ok esikoiskirjalle, kirjailijan seuraava teos oli jo monelta osin onnistuneempi). Itseäni häiritsi eniten se, että hahmot, varsinkaan vanhemmat eivät lähteneet elämään eivätkä olleet uskottavia ihmisinä, vaan kirjailija liian ilmiselvästi käytti heitä pointtinsa "saarnaamisen" juoksuttamalla heidän kauttaan joitain puolivillaisia ajatuksia sodan pahuudesta ym. Kirjailija ei siis onnistunut luomaan elävää kokonaisuutta ja maailmaa, vaan piilotti esseemäistä, hieman kypsymätöntä pohdintaa kaunokirjallisen verhon taakse. Kissa oli ideana hyvä, mutta senkin olisi voinut toteuttaa elävämmin ja rikkaammin, nyt se oli yksi surrealusmiin piilotettu pointti survottuna lukijalle uudelleen ja uudelleen.

Kirjan paras anti oli kahden kulttuurin välissä elämisen ja kasvamisen kuvaus, mutta epäilen riittikö se yksinään siihen, että kirjaa pidettiin merkkitapauksena (vaikka btw kaikkia tämän aihepiirin kirjoja tunnutaan kyllä pitävän merkkitapauksena toteutuksesta riippumatta), joten olen itsekin tehnyt varovaisen oletuksen että ns. tyypilliset koukut, kuten erilaiset seksuaalisuuden kuvaukset ovat olleet se vetävin naula. Homoseksuaalisuus ei ole kirjan pointti, ei lähellekään, mutta se, että kirja alkaa homoseksillä ei ole vahinko, vaan mahdollisesti jopa kustantajan toive.

Olen tähän ketjuun kaivannutkin kirjallisuuskeskustelua pelkkien luetteloiden sijaan, yritänpä bongata mainituista jonkin toisenkin keskusteluun nostettavaksi. Pääsee joku taas nostamaan nokkaansa 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Statovcin Kissani Jugoslavia. Odotin jotain poikkeuksellista huippukirjaa, kun tästä on niin kohkattu ja jopa New York Times kehui sitä. Uskomaton pettymys. Ei huono, mutta täysin keskinkertainen, tylsä ja kaikki esikoiskirjalle tyypilliset maneerit mukana. Ilmeisesti homous ja maa h anmuutto ovat edelleen niin säväyttäviä aiheita, että ne riittävät kirjan sisällöksi ja ansioksi.

Maneereilla tarkoitat varmaan kliseitä tai konventioita.

Homous ja maa h anmuutto eivät ole Kissani Jugoslavian Se Juttu. Kirja on yksinkertaisesti hyvin kirjoitettu, ja kerronnallisilla ratkaisuilla on tarkoituksensa tulkinnan kannalta, ne eivät ole mitään esikoiskirjan konventioita.

Mutta Leijapoikien lukijakunnalta on turha odottaa, että jäisivät kovin pitkäksi aikaa miettimään lukemaansa. Jos se ei avaudu, on kirja tietysti huono.

Sinänsä en itse pidä Statovcin tyylistä, mutta se taas on makuasia, ei korkeakirjallinen kriteeri.

Olen tuo toinen Statovcin kommentoija enkä pitänyt kirjaa huonona, mutta ei se minusta kyllä mitenkään erityisen korkeakirjallinen ollut. Aika alentuva tehdä toisten kirjamausta oletuksia sillä perusteella, että jokin parin vuoden takainen hittikirja ei uppoa. Kirjassa ei ollut ainakaan itselleni mitään vaikeasti avautuvaa ja vaikka sen idea oli todella hyvä, toteutus ontui (mikä on ihan ok esikoiskirjalle, kirjailijan seuraava teos oli jo monelta osin onnistuneempi). Itseäni häiritsi eniten se, että hahmot, varsinkaan vanhemmat eivät lähteneet elämään eivätkä olleet uskottavia ihmisinä, vaan kirjailija liian ilmiselvästi käytti heitä pointtinsa "saarnaamisen" juoksuttamalla heidän kauttaan joitain puolivillaisia ajatuksia sodan pahuudesta ym. Kirjailija ei siis onnistunut luomaan elävää kokonaisuutta ja maailmaa, vaan piilotti esseemäistä, hieman kypsymätöntä pohdintaa kaunokirjallisen verhon taakse. Kissa oli ideana hyvä, mutta senkin olisi voinut toteuttaa elävämmin ja rikkaammin, nyt se oli yksi surrealusmiin piilotettu pointti survottuna lukijalle uudelleen ja uudelleen.

Kirjan paras anti oli kahden kulttuurin välissä elämisen ja kasvamisen kuvaus, mutta epäilen riittikö se yksinään siihen, että kirjaa pidettiin merkkitapauksena (vaikka btw kaikkia tämän aihepiirin kirjoja tunnutaan kyllä pitävän merkkitapauksena toteutuksesta riippumatta), joten olen itsekin tehnyt varovaisen oletuksen että ns. tyypilliset koukut, kuten erilaiset seksuaalisuuden kuvaukset ovat olleet se vetävin naula. Homoseksuaalisuus ei ole kirjan pointti, ei lähellekään, mutta se, että kirja alkaa homoseksillä ei ole vahinko, vaan mahdollisesti jopa kustantajan toive.

Olen tähän ketjuun kaivannutkin kirjallisuuskeskustelua pelkkien luetteloiden sijaan, yritänpä bongata mainituista jonkin toisenkin keskusteluun nostettavaksi. Pääsee joku taas nostamaan nokkaansa 🙂

Millä tavalla kirjan "pohdinta" oli tarkalleen mielestäsi kypsymätöntä? Ja mitä väittämiäsi oletuksia olen tehnyt toisten kirjamausta? Minua ei oikeastaan kiinnosta toisten kirjamaku. Kerroin vain, että en itse pitänyt kyseisen kirjailijan tyylistä.

Itse en pidä mitenkään kirjallisuuden puutteena sitä, että henkilöhahmot eivät ole "uskottavia ihmisinä". Kirjallisuuden tehtävä ei ole miellyttää mukavuudenhaluista lukijaa eikä jäljitellä todellisuutta.

Sen perusteella, mitä sinulla on sanottavaa ko. teoksesta suhtaudun varauksella väitteeseesi, ettei kirjassa ollut sinulle mitään vaikeasti avautuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Kim Kardashian kirjoitti:

Miksi luette kirjoja? Kattokaa Kardashianea tai Real Housewives of New York tai Temptation Island tai bachelor Suomi. Ne on parempia. 

Yksi syy on se, että kun lukee erilaisia tekstejä, oppii tunnistamaan erilaisia tekstilajeja ja kielenkäytön keinoja. Esim. kömpelöt provot on todella helppo tunnistaa.

Ap

No höhh. Mä luulin, että luetaan siksi, että olisi kiva tai jännittävä. Toi sun syy kuulostaa kuivalta ja tylsältä. Olen lukenut kaikmaailman kirjoja, muun muuassa saatana saapuu moskovaan, hesse lasihelmipeli, Faulknerin ääni ja vimma ( sekoilu ja tylsä ja traaginen). Olen lukenut Hemingwayta, Steinbeckia ja Dostojevskin Idioottia. Nämä kaikki kirjat tekevät ihmisrn itkemään. Ne on surullisia. Siksi katson Kardashianea jm sellaista. Siinä saa nauraa ja katsoa hienoja tavaroita ja ei tule ahdistusta.

Niin kuin toi mies siellä lasihelmipelissä. Mä en ymmärrä, miksi se hyppäs sinne veteen lopussa ja kuoli. Muuten kiva kirja, mutta sit sellanen tyhmä loppu.

Siksi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kim Kardashian kirjoitti:

Miksi luette kirjoja? Kattokaa Kardashianea tai Real Housewives of New York tai Temptation Island tai bachelor Suomi. Ne on parempia. 

Yksi syy on se, että kun lukee erilaisia tekstejä, oppii tunnistamaan erilaisia tekstilajeja ja kielenkäytön keinoja. Esim. kömpelöt provot on todella helppo tunnistaa.

Ap

No höhh. Mä luulin, että luetaan siksi, että olisi kiva tai jännittävä. Toi sun syy kuulostaa kuivalta ja tylsältä. Olen lukenut kaikmaailman kirjoja, muun muuassa saatana saapuu moskovaan, hesse lasihelmipeli, Faulknerin ääni ja vimma ( sekoilu ja tylsä ja traaginen). Olen lukenut Hemingwayta, Steinbeckia ja Dostojevskin Idioottia. Nämä kaikki kirjat tekevät ihmisrn itkemään. Ne on surullisia. Siksi katson Kardashianea jm sellaista. Siinä saa nauraa ja katsoa hienoja tavaroita ja ei tule ahdistusta.

Jos nyt vielä kerran luet sen vastaukseni, niin siinä lukee YKSI syy. Siinä ei lue, että ainoa syy lukemiselle on tämä. 

Saat katsoa Kardashianeja, ei se mua haittaa. Mua ei vain kiinnosta, en saa sen tyylisistä ohjelmista mitään irti. 

Ap

Jojo Moyes: Elä rohkeasti <3

André Swanströmin Hakaristin ritarit

Tietokirja suomalaisista SS-miehistä. Silmiäavaava lukukokemus.

Josephine Farley ja Lorna McKay - Parfyymien salat; Historia, valmistusmenetelmät ja 100 tärkeintä tuoksua.

Olen sellaiset melkein 50 vuotta tykännyt tuoksuista (joita ennen muinoin hajuvesiksi kutsuttiin), mutta vasta tänä vuonna täysin hurahtanut niihin. :) Ikävä kyllä Turun kokoisessakaan kaupungissa ei kirjastoista löydy montakaan hyvää asiaa koskevaa kirjaa suomeksi tai englanniksi. Ilmeisesti täytyy lähteä metsästämään nettikaupoista? Kirjakauppojen valikoimat kun ovat kymmenen viime vuoden aikana lässähtäneet ja niiden lattiapinta-alaakin on pienennetty aivan hirveästi, Turussa ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Kathryn Stockett: Piiat. Luen vähän jälkijunassa hittikauden jälkeen.

Tykkään. Kevyttä, mutta samalla asiaa. Hyvin kirjoitettu.

Aiheena Missisippi 1960-luvulla, jenkkien rotusorron viimeinen linnake, sen tavat ja murtuminen. Jonkinlainen sivistävä Chicklit?

Sitä juuri. Elokuvakin tehtiin, mutta kirja on paljon parempi.

Eleanor Catton: Valontuojat

Suosittelen.

The Power of Now

Vierailija kirjoitti:

Eleanor Catton: Valontuojat

Suosittelen.

Tämä kirja lähes selätti mut, mutta oon silti tyytyväinen että luin sen. Olisin toivonut vähän vähemmän, miten sen nyt ilmaisisi, "katso kuinka hyvä olen" -kirjallista snobbailua ja aavistuksen selkeämpää juonta.

Peter F Hamiltonin "Salvation"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Statovcin Kissani Jugoslavia. Odotin jotain poikkeuksellista huippukirjaa, kun tästä on niin kohkattu ja jopa New York Times kehui sitä. Uskomaton pettymys. Ei huono, mutta täysin keskinkertainen, tylsä ja kaikki esikoiskirjalle tyypilliset maneerit mukana. Ilmeisesti homous ja maa h anmuutto ovat edelleen niin säväyttäviä aiheita, että ne riittävät kirjan sisällöksi ja ansioksi.

Maneereilla tarkoitat varmaan kliseitä tai konventioita.

Homous ja maa h anmuutto eivät ole Kissani Jugoslavian Se Juttu. Kirja on yksinkertaisesti hyvin kirjoitettu, ja kerronnallisilla ratkaisuilla on tarkoituksensa tulkinnan kannalta, ne eivät ole mitään esikoiskirjan konventioita.

Mutta Leijapoikien lukijakunnalta on turha odottaa, että jäisivät kovin pitkäksi aikaa miettimään lukemaansa. Jos se ei avaudu, on kirja tietysti huono.

Sinänsä en itse pidä Statovcin tyylistä, mutta se taas on makuasia, ei korkeakirjallinen kriteeri.

Olen tuo toinen Statovcin kommentoija enkä pitänyt kirjaa huonona, mutta ei se minusta kyllä mitenkään erityisen korkeakirjallinen ollut. Aika alentuva tehdä toisten kirjamausta oletuksia sillä perusteella, että jokin parin vuoden takainen hittikirja ei uppoa. Kirjassa ei ollut ainakaan itselleni mitään vaikeasti avautuvaa ja vaikka sen idea oli todella hyvä, toteutus ontui (mikä on ihan ok esikoiskirjalle, kirjailijan seuraava teos oli jo monelta osin onnistuneempi). Itseäni häiritsi eniten se, että hahmot, varsinkaan vanhemmat eivät lähteneet elämään eivätkä olleet uskottavia ihmisinä, vaan kirjailija liian ilmiselvästi käytti heitä pointtinsa "saarnaamisen" juoksuttamalla heidän kauttaan joitain puolivillaisia ajatuksia sodan pahuudesta ym. Kirjailija ei siis onnistunut luomaan elävää kokonaisuutta ja maailmaa, vaan piilotti esseemäistä, hieman kypsymätöntä pohdintaa kaunokirjallisen verhon taakse. Kissa oli ideana hyvä, mutta senkin olisi voinut toteuttaa elävämmin ja rikkaammin, nyt se oli yksi surrealusmiin piilotettu pointti survottuna lukijalle uudelleen ja uudelleen.

Kirjan paras anti oli kahden kulttuurin välissä elämisen ja kasvamisen kuvaus, mutta epäilen riittikö se yksinään siihen, että kirjaa pidettiin merkkitapauksena (vaikka btw kaikkia tämän aihepiirin kirjoja tunnutaan kyllä pitävän merkkitapauksena toteutuksesta riippumatta), joten olen itsekin tehnyt varovaisen oletuksen että ns. tyypilliset koukut, kuten erilaiset seksuaalisuuden kuvaukset ovat olleet se vetävin naula. Homoseksuaalisuus ei ole kirjan pointti, ei lähellekään, mutta se, että kirja alkaa homoseksillä ei ole vahinko, vaan mahdollisesti jopa kustantajan toive.

Olen tähän ketjuun kaivannutkin kirjallisuuskeskustelua pelkkien luetteloiden sijaan, yritänpä bongata mainituista jonkin toisenkin keskusteluun nostettavaksi. Pääsee joku taas nostamaan nokkaansa 🙂

Millä tavalla kirjan "pohdinta" oli tarkalleen mielestäsi kypsymätöntä? Ja mitä väittämiäsi oletuksia olen tehnyt toisten kirjamausta? Minua ei oikeastaan kiinnosta toisten kirjamaku. Kerroin vain, että en itse pitänyt kyseisen kirjailijan tyylistä.

Itse en pidä mitenkään kirjallisuuden puutteena sitä, että henkilöhahmot eivät ole "uskottavia ihmisinä". Kirjallisuuden tehtävä ei ole miellyttää mukavuudenhaluista lukijaa eikä jäljitellä todellisuutta.

Sen perusteella, mitä sinulla on sanottavaa ko. teoksesta suhtaudun varauksella väitteeseesi, ettei kirjassa ollut sinulle mitään vaikeasti avautuvaa.

"Mutta Leijapoikien lukijakunnalta on turha odottaa, että jäisivät kovin pitkäksi aikaa miettimään lukemaansa."

Ohiksena, mutta onhan tuo nyt tosi alentuvaisesti kirjoitettu, ja mitätöi toisen makua.

-eri

Neal Shustermanin Thunderhead ja varmaan kymmenisen muuta :rolleyes: