Lue keskustelun säännöt.
Kuolemanpelko
07.08.2018 |
On ollut jo vuoden verran. Kuin antaisi periksi eikä jaksa enää yrittää mitään, tavata ketään, ostaa mitään uutta, unelmoida tulevasta kun kohta kuolee kumminkin. Onko muilla. Olen 53 v. nainen. Tietääkseni olen terve ja aika hyvässä kunnossa.
Kommentit (10)
Miksi se alkoi juuri vuosi sitten? Kuolemanpelko on elämän pelkoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuolemaa tarvitse pelätä. Se on samanlaista kuin ennen syntymää. Elä vain jokainen päivä, kuolema tulee kun tulee, ei sille voi mitään. Elä jokainen päivä kuin se olisi ensimmäinen, ihmettele kaikkea kaunista ja kaikkea mitä voi olla olemassa. Loppujen lopuksi elämä on ihmeellistä, kaikki elämä. Kuolema on vain lempeä opettaja, ja antaa lopuksi rauhan ja levon. Ilman kuolemaa, ei uutta voisi syntyä.
N.44
Välillä iskee ja sitten muutamat hyvät yöunet, niin ei jaksa taas välittää.
Onko sitten vain pimeää ja tyhjää. Ei enää ajatuksia. Koskeeko kuolema.
Miksi kuolemaa pitäisi pelätä? Tänne olen syntynyt ja täältä lähden joskus. Uskon, että kuoleman jälkeen tapaan Jeesuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoleman jälkeen pääsee Nangijalaan, ja siellä jos päätyy itsemurhaan, pääsee Nangilimaan, joka on niinkuin Nangijala, mutta parempi =)
Ei kannata pelätä, kaikki kuolevat kuitenkin. Jos haluat jotain taivastarinoita, niin hakeudu uskovaisten jengeihin.ö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän kivuliaan kuoleman pelon, mutten kuoleman pelkoa sinäänsä. Elämä vain loppuu, henki lakkaa olemasta, tietoisuus lakkaa ja niin loppuu pelko ja kärsimyskin.
Mä olen vasta 35-vuotias ja voin kyllä sanoa pelkääväni kuolemaa. Mulla on kaksi pientä lasta, niin väkisinkin tulee ajateltua, miten niiden käy jos kupsahdan. Mies on töitten takia paljon poissa. Kaipa tuo vanhempi osaisi jo apua hakea, jos minä en reagoisi enää mihinkään. Ja myös itse kuoleminen pelottaa. Miltä se tuntuu? Sattuuko se?
Kyllähän se välillä käy mielessä. Nauttikaamme jokaisesta hetkestä!