Kaikenlaiset erikoiset ihmistyypit

Negatiivisia.

Minusta tuntuu että nykyään on trendikästä "olla jotain", ikäänkuin se nostaisi ihmisarvoa. Jos olet normaali sekasyöjä normaalisti pukeutuneena, olet vähän tylsä. Ja itse olen juuri tälläinen tylsä. Pitäisi varmaan jo alkaa päättää mikä voisin olla...

Tämä kaikki kumpuaa siitä että ihminen.on laumaeläin, mutta yhteiskunta korostaa yksilöä. Some tekee ihmisestä yksinäisen ja sitten haetaan johonkin kuulumista olemalla "jotain"

Vierailija kirjoitti:

Tiedättehän, jokainen meistä tuntee ihmisen joka on hurahtanut johonkin ihmiskategoriaan. Näitä kategorioita riittää; veget, kasvissyöjät, hipit, gootit, fittnessheput, karppaajat henkeen ja vereen, en syö mitään-tyypit, maidoton-lihaton-jauhoton-suolaton yms, lihaspumppaajat jne...

Kun olin vielä nuori, luokallamme muutama tyttö muuttui yhtäkkiä gootiksi. Nämä viisi henkilöä olivat kavereita. Myöhemmin ne muuttuivat hipeiksi (rastat yms.) Silloin he jättivät lihan syömisen ja mitä kaikkea siihen nyt kuului. Välillä kuitenkin söivät kebabbia baari-illan jälkeen. Nyt osa näistä on normaalin näköisiä, yksi edelleen hippi ja yksi lesb.o suvakk.i.

Mietin vain että mistä nämä tällaiset kumpuaa? Tietysti jotain itsensä etsimistä, ja kiva tuntea yhteisöllisyyttä. Mutta vähän myötähäpeää kyllä koen kun tyypit huutaa somessa olevansa sitä ja tätä ja kuitenkin eletään hyvin ristiriitaisesti. Esim yhtäkkiä ollaan minimalisteja ja kohta pakko ostaa taas jotain (mutta koska kun).

Mitä ajatuksia herättää?

Onko sinulla ap ankea elämä? Noin paljon kuin muiden tekemisiä mietit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättehän, jokainen meistä tuntee ihmisen joka on hurahtanut johonkin ihmiskategoriaan. Näitä kategorioita riittää; veget, kasvissyöjät, hipit, gootit, fittnessheput, karppaajat henkeen ja vereen, en syö mitään-tyypit, maidoton-lihaton-jauhoton-suolaton yms, lihaspumppaajat jne...

Kun olin vielä nuori, luokallamme muutama tyttö muuttui yhtäkkiä gootiksi. Nämä viisi henkilöä olivat kavereita. Myöhemmin ne muuttuivat hipeiksi (rastat yms.) Silloin he jättivät lihan syömisen ja mitä kaikkea siihen nyt kuului. Välillä kuitenkin söivät kebabbia baari-illan jälkeen. Nyt osa näistä on normaalin näköisiä, yksi edelleen hippi ja yksi lesb.o suvakk.i.

Mietin vain että mistä nämä tällaiset kumpuaa? Tietysti jotain itsensä etsimistä, ja kiva tuntea yhteisöllisyyttä. Mutta vähän myötähäpeää kyllä koen kun tyypit huutaa somessa olevansa sitä ja tätä ja kuitenkin eletään hyvin ristiriitaisesti. Esim yhtäkkiä ollaan minimalisteja ja kohta pakko ostaa taas jotain (mutta koska kun).

Mitä ajatuksia herättää?

Onko sinulla ap ankea elämä? Noin paljon kuin muiden tekemisiä mietit.

Taidat olla juuri tälläinen johonkin lokeroon kuuluva. Saanko kysyä mihin olet yrittänyt itsesi laittaa? :)

Luulin, että tässä avauksessa olisi ollut kyse yliopiston kummallisista käytävämittareista.

Työkaveri ilmoittaa facebookissa kaikista ruokavalio-kuureistaan. Milloin jättää sokerin, milloin jauhot yms. Vähän aikaa meuhkaa somessa ja sitten taas kuva pullasta ja oho, repaahdin-kommentti. Tunnen suurta myötähäpeää häntä kohtaan.

Normaalia itsensä etsimistä, haetaan sitä "omaa porukkaa", ollaan sitten heppatyttöä, sporttista, voittoa, hyppiä tm. niin usein nuo myös muuttuvat iän myötä. Ihan luonnollista kasvaa esim. ala-asteen Robinia fanittavasta lapsesta yläasteella rokkityypiksi ja lukiossa saattaakin sitten alkaa enemmän esim. hippeys kiehtoa, noin niinkuin esimerkkinä em.

Aikuisenakin moni muuttuu, esimerkkinä taas, entinen hippi tai rokkari joutuu ehkä muokkaamaan tyyliään koska töissä vaaditaan siistiä ulkomuotoa. Samoin esim. kirppareilla tai festareilla juoksemiseen ei ehkä uraputkessa tai perheen kasvaessa jää aikaa, ja kun se oma "viiteryhmä" alkaa "muuttua" futisvanhemmiksi tai vastaaviksi niin sitä taas sujahtaa uuteen rooliin ja elämä muuttuu (tyyliin se entinen vege käristää makkaraa talkoolaisena muksujen turnauksessa)

Harva kadottaa itseään kokonaan, mutta muuttuu ajan mittaa vähän erilaiseksi. Ja se on hyvä, yleensä ne (tavalla tai toisella) tekniikoihin jämähtäneet ovat... niin no... jämähtäneitä....

Omaa tyyliä voi säilyttää, esim. ns. bisnespukeutuminekin kyllä sallii mukaan vähän omaa (esim. boheemia tai rokkia ) twistiä, eli sitä omaa tyyliä. Mutta jos näyttää samalta kun teininä niin se homma on ajastaan jäänyttä...

Voittoa ja hyppiä = goottia ja hippiä

Kaikki muukin elämässä muuttuu, miksei elämäntyylikin? Vai pitäisikö yläasteella päättää loppuelämän ajatusmaailma, vaatemaku ja kampaustyyli?

Tiedättekö, näin anonyyminä voin tunnustaa, että oikein pohdin teini-ikäisenä että pitäisikö minun lopun elämääni käyttää niitä valtavia hiphop-vaatteita. Se oli se tyyli johon pukeuduin yläasteella. Kun silloin ne oli muotia! Kaikki (minusta siistit tyypit) piti niitä! Mutta mennessäni lukioon, olikin muoti vaihtunut, ja ne kuteet näyttikin ihan kauheilta.

Tämä oli kuulkaa iso kriisi minulle, yksilölle. Olin kaveripiirini ainoa hoppari. Kukaan muu ei kuunnellut gansta rappia. Nythän kaikki pop-laulajatkin räppäävät, mutta toista se oli 90-luvun alussa, kuulkaa. Ei ollut poppareilla mitään asiaa räpätä. Ei sitten pienintäkään. Eminemkin oli väärän värinen niihin aikoihin.

Kaikki äidistäni lähtien olivat aina kertoneet kuinka kauhealta näytän, ja kuinka tulen häpeämään itseäni, ja eihän KUKAAN voi käyttää tuollaisia vaatteita, ja et varmasti aikuisena käytä tuollaisia. Ja varmaan siinä oli se syy, miksi oli niin kovin vaikeaa sitten uudistaa oma tyyli. Että samalla piti myöntää, että joo, muutun elämäni aikana, vaihdan tyyliäni, jotkut vaatteet mistä olen tykännyt joskus ei enää tunnu samalta.

Ihan kuin olisin jotenkin "epäaito". Ihan kuin ketään kiinnostaisi nyt kolmekymppisenä, toimistotyössä, että montako läväriä kelläkin oli, missä baareissa hengattiin, ketä tunnettiin ja mitä kuunneltiin. Ei ketään, ei oikeasti ketään kiinnosta. Kaikki oli nuorena nuoria. Ja kaikki oli ihan omia itsejään, erilaisia, ja silti samanlaisia.

PUUUH! Tulipas helpottunut olo, että sain tämän rinnaltani. Tämä on painanut minua jo vuosia.