Parisuhde narsistin kanssa

Vuosikausia olen yrittänyt yhtä ihmistä miellyttää, tehdä kaikki miten hänelle on hyvä.
Kuitenkin hän säännöllisesti on heittänyt minut pihalle. Enemmän keksityillä syillä.
Säännöllisesti kuitenkin kutsunut minut takaisin luvaten, että nyt ollaan viisaampia ja tehdään kaikki paremmin. Kun olen ainoa hänele tarkoitettu ja niin rakas.
Aina olen palannut, mutta nyt taas alkaa olla 'ajolähdön' merkkejä.
Tiedän, että mikäli nyt sanotaan heipat, hän muutaman kuukauden jälkeen taas kertoo, ettei voi elää ilman minua. Kun olemme sielunkumppanit. Ja muuta blaablaa.
Olen ajatellut, että hän kutsuu minua, kun tarvitsee apua ja tuntee tarvetta hyötyä minusta. Sitten kun on jotenkin saanut omaa elämäänsä kuntoon, alkaa kylmetä. Yrittää vittuilla saadakseen minut hermostumaan ja tekemään entisiä virheitä.
En ole tehnyt, mutta kuitenkin välillämme vallinnut universaalinen rakkaus on kuulemma kadonnut.
Ihme, että olen melkein järjissäni tätä kestänyt.
Nyt vähän vielä katson, mutta ei tuollaisen omasta mielestään virheettömän ja empatiakyvyttömän kanssa voi todellakaa elää.
Tavallaan säälin häntä. Mutta miksi tuhlata vähää elämäänsä tuollaisen kanssa?