Lue keskustelun säännöt.
"Hän oli liian herkkä tähän kovaan maailmaan"
07.08.2018 |
En usko tähän väitteeseen. Herkkäkin ihminen löytää keinoja selviytyä, jos vain on valmis vaikeilla hetkillä etsimään apua tilanteeseensa ja ottamaan sitä vastaan. Jos on tässä suhteessa psyykkisesti joustava.
Eri asia on tietysti, jos apua ei kertakaikkiaan saa mistään ja vaikeudet vain kasaantuvat. Mutta se ei ole aina syynä kaikkeen ongelmakäyttäytymiseen. Moni ihminen on vaikeissa olosuhteissa paljon kekseliäämpi ja vahvempi, kuin mitä on ikinä etukäteen osannut kuvitella. Lajina olemme hyvin sopeutumiskykyisiä.
Kommentit (36)
Itsemurhaa harkitseva ei välttämättä halua kuolla vaan päästä eroon sietämättömästä olotilasta. Itsemurha on äärimmäinen ja lopullinen ratkaisu elämän ongelmiin. Itsemurhaan ei ole yhtä syytä, vaan se on usein monien tekijöiden kasauma.
Turha jeesustella, kun ei tiedä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päihteet, itsemurha, agressiivisuus... Keinoja paeta henkistä tai fyysistä kipua.
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhaa harkitseva ei välttämättä halua kuolla vaan päästä eroon sietämättömästä olotilasta. Itsemurha on äärimmäinen ja lopullinen ratkaisu elämän ongelmiin. Itsemurhaan ei ole yhtä syytä, vaan se on usein monien tekijöiden kasauma.
Turha jeesustella, kun ei tiedä mitään.
Hengissä vaikutat olevan sinäkin. Eikö siis mielestäsi silloin saa sanoa mistään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Herkistä ihmisistä tulee taiteilijoita. 💖
Ei kaikista. Mutta usein herkät ihmiset joutuvat tekemään paljon töitä löytääkseen oman polkunsa. Se vaatii sinnikkyyttä.
Mä olen herkkä, mutta luovuttaja en ole. Typerä lause.
Herkkä ihminen voi olla selviytyjä ja loppujen lopuksi sisukkaampi ja vahvempi kuin muut. Näin minä ainakin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päihteet, itsemurha, agressiivisuus... Keinoja paeta henkistä tai fyysistä kipua.
Jossain vaiheessa ihmisen on pakenemisen sijaan kohdattava kipunsa, jos hän todella haluaa elää.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen herkkä, mutta luovuttaja en ole. Typerä lause.
Herkkä ihminen voi olla selviytyjä ja loppujen lopuksi sisukkaampi ja vahvempi kuin muut. Näin minä ainakin olen.
Ajattelen samoin. Minusta on väärin herkkiä ihmisiä kohtaan sanoa, etteivät he sopisi tähän maailmaan. Sopivat kyllä, jos vain jaksavat etsiä omaa paikkaansa. Herkkyys voi olla suuri rikkaus ja herkkä ihminen voi saada aikaan hienoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin ja jaksoin ja joustin yli 30 vuotta. Alussa selvisin vastoinkäymisistä helpommin ja nopeammin. Alussa työnteko oli kivaa ja helppoa. Rakkaussuhteet menivät aina pieleen. En saanut kumppania enkä lapsia. Työ muuttui raskaaksi. Kokeilin eri masennuslääkkeitä ja kävin terapiassa pari vuotta.
En jaksanut enää työtäni, nyt olen työtön. Rakastin erästä miestä viisi vuotta, ja luulin saavani jotain vastakaikua, mutta sitä se ei ollutkaan. En jaksa enää taistella alakuloa vastaan, yrittää tai ponnistella voimaantumisen puolesta.
Joko olen liian herkkä tai elämäni on ollut liian julmaa. Ainakin se on imenyt minusta kaikki mehut.
Vierailija kirjoitti:
Toisenlaisen ihmisen "vesi hanhen selästä" -tyyppisen selviämismenetelmä on ikävää kohdatessa, ehkä surra, kiukustua, mutta jättää tapahtunut tai ihminen sitten menneisyyteen. Ja vetää johtopäätös "no tosi paskamainen juttu, mutta selvittiin siitäkin". Jos joku psykiatri sitten on tarjonnut apuaan "väärin", niin siitäkin voi jälkikäteen ajatella, että no eipäs se mua tuntenut, en toista kertaa mene xx tyypin pakeille, vaan teen jollain muulla tavalla. Ns. "herkkä" jää vatvomaan tapahtunutta pitkäksi ajaksi ja pohtimaan sitä, niin että se suurentuu mielessä ja sen syyksi voidaan asettaa monet uudetkin tapahtumat. "Jos se vain olisi osannut auttaa minua oikein, niin minusta olisi tullut erilainen ihminen."
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että moni, joka kuvailee itseään liian herkäksi, oikeastaan tarkoittaa sitä, että he
- kohtaavat ikäviä asioita, mutta sydämistyvät niistä, ts. kokevat etteivät ansaitse niitä
- jäävät kiinni näihin ikäviin asioihin, eivätkä osaa luopua siitä pettymyksestä
- pyytäessään apua sydämistyvät, jos se ei ole kohdennettu juuri sillä tavoin kuin he toivoisivat
- jäävät kiinni tähän pettymyksen tunteeseen, eivätkä osaa luopua siitä
- eivät huomaa, että paskaa tapahtuu muillakin, vaan luulevat olevansa sen suhteen ainutkertaisia
- muuttuvat ajan mittaan yhä pelokkaammiksi, koska koettavat varjella itseään uusilta pettymyksiltä. valitettavasti tämä strategia ei toimi. kun huomion kiinnittää vain pettymyksiin ja koettaa itseään niiltä suojata, ei pysty näkemään myönteisiä asioita
Toki voi olla, että tämäkin on näitä aivokemian ja hormonitoiminnan juttuja, joille ei itse voi mitään. Jotkut ihmiset vain on luotu jurnuttamaan menneitä pahoja sekä takertumaan niihin. Herkkä, negatiivinen ja varovainen luonne, epäluuloinen. Vaikea lohduttaa, vaikea olla ystävä, vaikea kannustaa.
Itse ajattelen, että ihminen voi elämänsä aikana hakea erilaisia näkökulmia menneisyyteen, mutta silti samaan aikaan myös jatkaa eteenpäin. Mielestäni ne eivät sulje toisiaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin ja jaksoin ja joustin yli 30 vuotta. Alussa selvisin vastoinkäymisistä helpommin ja nopeammin. Alussa työnteko oli kivaa ja helppoa. Rakkaussuhteet menivät aina pieleen. En saanut kumppania enkä lapsia. Työ muuttui raskaaksi. Kokeilin eri masennuslääkkeitä ja kävin terapiassa pari vuotta.
En jaksanut enää työtäni, nyt olen työtön. Rakastin erästä miestä viisi vuotta, ja luulin saavani jotain vastakaikua, mutta sitä se ei ollutkaan. En jaksa enää taistella alakuloa vastaan, yrittää tai ponnistella voimaantumisen puolesta.
Joko olen liian herkkä tai elämäni on ollut liian julmaa. Ainakin se on imenyt minusta kaikki mehut.
Ehkä elämäsi sitten on ollut liian raskasta. Moni muukin kuormittuu jatkuvista vastoinkäymisistä. Ei se tee sinusta liian herkkää. Toivottavasti löytäisit jostain hyviä asioita elämääsi. Voimia sinulle!
On herkkiä ja "herkkiä". Jälkimmäiset ovat mielestäni niitä itsekkäitä prinsessoja, jotka draamailevat mutta oikeasti eivät ole muita kohtaan empaattisia, näkevät vain omat tarpeensa.
Oikeasti herkissä ei ole mielestäni mitään tähän maailmaan sopimatonta. Itse olen herkkä, toisten murheet riipaisee syvältä ja autan muita missä voin. Samalla olen todella vahva . Koska olen herkkyyteni takia joutunut katsomaan omia ja muiden mörköjä silmästä silmään. En pelkää nähdä asioita niin rumina kuin ne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokaisesta edesmemmeestä keksitä jotain korulauseita, kuulostaa tuo ainakin paremmalta siellä hautajaisissa kun mainita "hän oli työtön alkoholisti mitä muuta osaatte odottaa"....
Kyllä mun hautajaisissa saa sanoa, että olin työtön alkoholisti, tottahan se on. Toki olen paljon muutakin, kuten liian herkkä ja kiltti. Itsensä kovettaminen ei onnistu. Kyllä tässä elämän varrella on apuakin haettu ja saatu, osa onnistuneesti, useammin ei. Alan hiljalleen väsyä tähän yrittämiseen. Ja mitä surullisempi olen, sen enemmän nautin ihan pienistä asioista, joten siksi sanon itseäni onnelliseksi juuri nyt. Tilanne vaan voi muuttua kovinkin nopeasti. Lasteni vuoksi haluan vielä elää, tukea ja auttaa heitä.
Katkera ja vihainen olen ollut, mutta elämän paskuuden hyväksymisen jälkeen on ollut helpompaa, en edes kuvittele, että ansaitsisin vielä parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki yksilöt sopeudu ympäristöönsä.
Jokin tietty ympäristö voi olla kyseiselle yksilölle huono, mutta ihmisen tulisi siinä tapauksessa yrittää muuttaa asioita. Mahdollisesti jättää kaikki entinen taakseen etsiäkseen tilalle jotain uutta ja parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa pahojen ihmisten sanomalta. Helppo on henkiinjääneiden sanoa vainajasta noin, kun vainaja ei ole kertomassa että ilkeiden ihmisten (läheisten) keskellä ei jaksanut elää.
Ilkeiden ihmisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Lähipiirinsä ihmiset saa aikuisena itse valita.
Herkistä ihmisistä tulee taiteilijoita. 💖