Miksi nuoret syrjäytyvät?

Lukevat AV- palstaa ja ajattelevat että kaikki ihmiset ovat sairaita päästään.

Nykymaailmassa on kilpailu kaikesta yhä kovempaa ja kovempaa. On houkuttelevaa jättäytyä syrjään.

Ei löydy enää apumiehen apupojalle tarkoitettuja duuneja. Jos siis tarkoitit nimenomaan työstä syrjäytymistä. Naisista syrjäytyminen on paljon monimutkaisempi ilmiö

Ovat joskus pysähtyneet pohtimaan "Miksi?" ja eivät ole löytäneet vastausta.

Kilpailua, maksimointia, työtä, kestävyyttä, nopeutta, verta ja hikeä.

Tämä elämä nykyisessä egon täytteisessä maailmassa on groteski illuusio jossa en halua olla mukana.

Te sanotte, että minä olen sairas, minä sanon, että te olette niitä sairaita.

Masentuvat, pakko sitä pakko tätä. Pakko opiskella vaikka ei ole motivaatiota, eikä mitään hajua tulevaisuuden urasta.

Koska jos haluat olla yhteiskunnassa mukana niin olet jatkuvan psyykkisen hyökkäyksen kohde.

Telkkari ja lehdet kirjoittaa mitä sun pitää ajatella, mitä tehdä etc. Koko ajan yritetään ohjailla ja hallita.

Tätä ei edes tavallinen ihminen ymmärrä välttämättä.

Ns. helpot työt joita riitti kaikille hävisivät 90-luvun laman aikana, nykyään tarvitaan koulutusta ja tunkua on joka alalle.

Miksi oletat että kaikki olisivat innolla palvomassa kuningas mammonaa?

Yhärien pojilta puuttuu miehen malli.

Annetaan kaikki valmiina. 100€ ei ole mikään raha. Eivät tiedä kuinka kauan senkin eteen on tehtävä töitä.

Kesätyöt voisi auttaa, edes osa kesästä.

Pidetään välivuosi, joka venyy..opiskelemaan vain tai töihin.

Kännykkäkulttuuri, hoidetaan kaikki kännykällä, vaikeiltakin tuntuvat asiat. Erot, perumiset ym. Ei kohdata ihmisiä ja kerrota kasvotusten eli vastuunkantoa.

Sosiaalisten taitojen puute.

Jossain vaiheessa vain tippuvat ulkopuolelle. Usein murrosvaiheissa, kun lähdetään toisen asteen opiskeluihin tai korkeakouluun. Jääkin ilman paikkaa ja jää ulos porukoista. Nykyään ei pääse peruskoulun papereilla edes lehtiä haravoimaan. Oikeastaan ei tarvita paljoa, että joku syrjäytyy. Tuntuu, että nykyään on niin paljon vaatimuksia, miten pitäisi syödä, pukeutua, peseytyä, puhua, miltä pitää näyttää ja miten toimia. Pitää osata smalltalkit ja hallita talous ja politiikka ja sijoitusbisnekset. Ei ihme jos tuntuu, että ei tavallisen nuoren rahkeet riitä.

Itse odotan syrjäytymistä. Tiedän, että se saapuu tuossa parin vuoden päästä, kun valmistun ja jään lopulta ilman työpaikkaa. Olen ollut elämässäni kerran kesätöissä. Työkokemuksen puute kaataa koko työnhakuprosessini joka kerta. Aina päättyy pettymykseen ja se on tuo tyhjänä ammottava CV.

Koska nuoret miehet ei saa tiukkaa teinipinppiä. 

Työmoraali puuttuu koska yhteiskunta sponssaa kaiken.

Ulkomailta tulleet valioyksilöt ovat malliesimerkkinä nuorisolle siitä miten kaiken saa tekemättä mitään ja voi viettää kaiken aikansa notkuen ostarilla uusin iPhone kädessä.

Sipiilän tulisi luoda innovoivampi ymmpäristö ja eneemmän kannustavapiaa kuin lannistavia haaasteita.

Vierailija kirjoitti:

Sipiilän tulisi luoda innovoivampi ymmpäristö ja eneemmän kannustavapiaa kuin lannistavia haaasteita.

Eiköös se raaamatussakin sanota että ihmisellle ei tulisi antaa enempää kuin jaksaaa kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sipiilän tulisi luoda innovoivampi ymmpäristö ja eneemmän kannustavapiaa kuin lannistavia haaasteita.

Eiköös se raaamatussakin sanota että ihmisellle ei tulisi antaa enempää kuin jaksaaa kantaa.

Kuka hemmetti antoi Sipilälle liian ison taakan?

Lapsesta asti kiusattu ja mitätöity kaikkialla. Kaikkien mielestä aina se huonoin, epäsosiaalisin, tyhmin, hitain. Ihan sama oliko aikuinen vai lapsi niin sama asenne mua kohtaan. Tappouhkauksia yläasteella ja muuta mukavaa. Ja minkälainen olin? Hiljainen, kohtelias, avarakatseinen, ahkera, luova ym.  Mikä "uhka" minä olen muille? Nuorempana vielä ajattelin, että maailma muuttuu ja minut maagisesti nähdään ja kohdellaan ihan ihmisenä siinä missä muutkin. Ja possun pskat. Ei töitä, ei koulutusta ym. joka paikassa sama mitätöinti. Ehkä luonteeni ei ole sosiaalinen perhonen, mutta sekö oikeuttaa totaaliseen halveksuntaan?????????

Pakko sanoa että mulle syrjäytyminen on ainut selviytymiskeino yhteiskunnassa, jossa sataa sontaa niskaan kaikkialla ja jossa kaikkialla olen se mulkoiltu ja vihattu ihminen. En luota enää keneenkään ja sitä parempi olo, mitä vähemmän ihmisten kanssa tekemisissä. Uppoudun tietokonepeleihin ja taiteeseen. Onneksi en ole ikinä ruvennut vetämään huumeita tai vastaavaa. Liikun ja syön terveellisesti, mutta vain itseni takia.

Nykyluonteeni on edelleen introvertti, mutta minusta on myös tullut itsekäs ja vttumainen persoona. Miksi ihmeessä luottaisin ventovieraisiin, yhteiskuntaan tai mihinkään jos minua on kohdeltu lähes 30 vuotta kuin jotakin kakkapökälettä? Pessimisti ei pety. Tietenkin joku nyt inahtaa että yhyy ei naiset voi syrjäytyä.