Tunnetko ihmisiä, jotka eivät katso silmiin ollenkaan?

Jos koen ihmisen epämiellyttävänä tai en oikeasti pidä ihmisestä, välttelen silmiin katsomista. Oikeastaan välttelen katsomista koko ihmiseen. Näin minun on helpompi pitää oma puhe neutraalina, eikä oikeat tunteet ehkä nouse liian pintaan. Toisaalta näkeehän se toinen henkilö, että en katso silmiin tai reagoin vain pienesti heidän puheeseensa. En tiedä kumpi parempi, lievästi passiivis-aggressiivinen suhtautuminen vai suora osoitus ihmiselle ilmeillä ja eleillä, etten pidä hänestä.

Ihmisisiä, joista pidän, voin katsoa helpostikin silmiin.

Ainakin eräissä autismin kirjoon kuuluvissa häiriöissä (esim. aspergerin syndrooma) voi esiintyä kyvyttömyyttä suoraan katsekontaktiin.

No... kuolettavasti ihastuneena ja vastapuolen tunteista epävarmana olen myös kokenut äärimmäisen vaikeaksi katsella tunteiden kohdetta silmiin muuta kuin vilkuillen. Pätenee muutenkin heikkoon itsetuntoon ja haavoittuvuuden pelkoon? Jos silmät ovat sielun peili, oma tai vastapuolen tuijotus asettaa alttiiksi alkukantaiselle pelolle loukatuksi tai haavoitetuksi tulemisesta.

Monet asperger-ihmiset ovat kykenemättömiä suoraan katsekontaktiin.

Minulla on niin päin, etten halua katsoa minulle valehtelevaa silmiin.

Kyllä tunnen. Uskomattoman monet koululaiset eivät osaa katsoa silmiin tervehtiessään tai ottaessaan vastaan esim. palkinnon tai todistuksen. Kasvattamattomia kakaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kerran näin Stevie Wonderin, Ei katsonut silmiin.

Andrea Bocellikin näyttää usein tuijottavan haastattelijaa tai duettokumppania rintoihin.

Hän onkin sokea.

Mä ennen katsoin mut nykyään en enää osaa. Tulee kiusallinen olo.

En varsinaisesti tunne, mutta tiedän. Stevie Wonder.

Mulle silmiin katsominen on todella intiimi asia ja ujostelen katsoa tuntemattomia/vähemmän läheisiä ihmisiä silmiin koska kiusaannun siitä.

Jos se vastapuolikaan ei katso silmiin. Tuijottelee rintaa/rintoja tai sun hörökorvia tms. Tollasia ei tee mieli kattoo silmiin.