Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka saivat aina teininä jotain marketin halpiskamaa, kun toiset saivat merkkituotteita?
06.08.2018 |
Täältä löytyy yksi. Silloin oli pinnalla Dakinen reppu niin eiköhän isä kiikuttanut minulle marketista jonkun vähän sinne päin olevan. "No siinähän on tuollainen naruvirityskin, tuohan on melkein saman näköinen"
Sain sitten kuulla siitä halpisrepusta koko seiskaluokan ja sain lempinimen tyyliin "pulsu-Petra" kun perhettämme pidettiin köyhänä. Molemmat vanhemmat olivat ihan normaalituloisia.
Kommentit (26)
"Kuluttaja-lehti testasi 17 kasvovoidetta. Ykköseksi nousi jälleen Lidlin hehkutettu halpisrasva – ja kallein voide jäi viimeiseksi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sait upouuden repun ja kehtaat valittaa?
Muistan kyllä kun äiti ei suostunut ostamaan sikahintaisia surkealaatuisia merkkifarkkuja. Suututtihan se silloin. Nykyään olen kiitollinen kun vanhempani ovat opettaneet minulle järkevää rahankäyttöä.
sain käytettyjä vaatteita. en edes tajunnut pyytää uusia, kun olin niin tottunut vanhempien pihiyteen.
Vierailija kirjoitti:
sain käytettyjä vaatteita. en edes tajunnut pyytää uusia, kun olin niin tottunut vanhempien pihiyteen.
Oliko vanhempasi pihejä, vai eikö heillä ollut rahaa? Siinä on ero.
Lama-ajan nuorena sitä oli tyytyväinen, että edes joskus sai rahaa meikkeihin, Seppälä ym. Vaatteet oli yleensä kirpparilta, 501 löysin Hietutsusta kun teimme sinne päiväretken maalta :). Kesätyörahat meni vaatteisiin heti. Eikä haitannut lainkaan, että toisilla oli enemmän. Eihän sitä edes osannut haaveilla kalliimmista tuotteista. Sitä jo nuorena ymmärsi, että olimme onnekkaita kun työt loppuivat ja vanhemmat jaksoivat sen karmean ajan. 90-luvun aikaan, kun niitä itsemurhia tapahtui kaiken mentyä...