Olin kahden päivän melontaretkellä
Mukana yksi tuttu ja kolme entuudestaan tuntematonta mukana.
Huomasin tosi selkeesti itsestäni, miten näiden kanssa istuskellessa, väsyin siihen jatkuvaan puheeseen.
Tuli väsynyt ja stressaantunut olo, mutta heti kun lähdin yksin kävelemään ja vain katselemaan luontoa hiljaisuudessa, tunsin miten taas rentouduin. Ihana rauha valtasi sisimmän kun pääsi hetkeksi yksinäisyyteen.
Ihmiset jotka puhuu koko ajan ja varsinkin isommassa porukassa, en vain jaksa kuunnella. Ja rupee ahdistamaan. Yleensä ne jutut on myös turhaa jauhamista. Koska en tykkää puhua vaan puhumisen ilosta, niin olen silloin hiljaa, jos ei ole oikeasti mitään sanottavaa.
Mutta luonto oli niin kaunista ja vesi niin ihanan lämmintä. Se retki oli aivan loistava muuten, ja suosittelen kaikille kokeilla edes kerran elämässä melontaa.
Kommentit (2)
Kannattaa kokeilla melontaa, ajattelin vielä viedä lapsenikin joskus melomaan kun tulee sopiva hetki. :)
Siinä meidän porukassa tosin oli yksi, vanhempi mies,joka oli myös hiljainen ja rauhallinen, ja huomasin, että pidän sellaisen ihmisen seurasta, joka osaa olla hiljaa eikä tuo itseään mitenkään esille.
Sellaiset ihmiset ovat minusta mukavia ja yleensä he puhuvatkin enemmän asiaa ja turhanpäiväinen kälätys jää pois.
Introvertin elämää. Minäkin tykkään enimmäkseen puhumattomuudesta. Joskus olen ajatellut olevani joku friikki, kun viihdyn niin hyvin itsekseni ja omien ajatusteni kanssa, mutta olen jo hyväksynyt introverttiyden. Kuitenkin kaipaan seuraa ja juttelua aina välillä. Melontaa en ole vieläkään kokeillut, vaikka suunnitelmissa se on ollut.