Ihmiset, joilla ei ole ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Olen suorapuheinen ja räiskyvä. Se riittää

Minä myös. Nämä eivät ole varsinaisia suosikki-ominaisuuksia ystävämarkkinoilla..

Itse olin nuorena kiusattu ja siitä huono itsetunto vielä aikuisenakin. Olen vasta nyt 34- vuotiaana saanut itseluottamusta ja hyväksynyt itseni. Ajattelin aina, etten kelpaa kenellekään enkä ole tarpeeksi hyvä. Onneksi sentään uskalsin 22- vuotiaana rakastua ja antaa vastakaikua( meinasi loppua kun mies luuli ettei minua kiinnosta). Perheen olen saanut ja muutaman hyvän ystävän aikuisiällä lisäksi on serkkuja joita rakastan. Olen niin kiitollinen nykyisestä tilanteestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain muutama ystävä, koska en jaksa pitää yhteyttä ihmisiin. Haluaisin pitää yhteyttä, mutta jotenkin koen sen hyvin uuvuttavaksi. En saa vastattua viesteihin enkä puheluihin. Siksi minuun ei sitten vastavuoroisesti jakseta pitää yhteyttä.

Sama mulla.

Muutama ystävä. Eihän ihminen, jolla on muutama ystävä, ole yksinäinen.

Eihän siinä mitään jos ei halua ystäviä, tai vain muutaman, luulisi, että sen muutkin huomaa, että ei ole mikään kauhean sosiaalinen luonne.

Ne taas, jotka ei otollisista olosuhteista huolimatta onnistu saamaan oikein edes tuttuja, saati sitten ystäviä, on toinen juttu. Todennäköisesti ovat niin älyttömän ujoja, ettei kukaan jaksa tehdä heidän kanssaan loputtomiin tuttavuutta, kun ystävyys ei vaan syvene. Tai sitten ovat vaan vaikeita ihmisiä, joiden kanssa on mahdotonta tulla toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikilla pitäisi olla suuri määrä ystäviä ja hyvän päivän tuttuja? Toisille riittää ne pari hyvää ystävää ja ehkä oma perhe. Kaikki eivät kaipaa ympärilleen isoa laumaa.

Tuohan olisi ihannetilanne. Ongelma onkin nyt siiä, että on ihmisiä joilla ei oikeasti ole ketään. Ei yhtään ystävää tai läheistä. Koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska ei yksin kertaisesti kiinnosta olla tekemisissä kenenkään kanssa. Hyvin harvalla ihmisellä on mitään sellaista sanottavaa, jonka kuuntelemiseen kannattaa tuhlata aikaa. Opettajien lisäksi eipä tule kovin montaa tapausta mieleen. Olen silti täysin järjissäni oleva ihminen ja saan kyllä suuni auki, jos joku minua puhuttelee ja uskallan liikkua vaikka täyden jalkapallostadionin keskellä. Miksi pitää aina olla jotakin vikaa, jos on erilainen tai poikkeaa siitä harmaasta massasta?

Kiitos, kun sanoit kauniisti meistä opettajista:)

Minä olen itse jättäytynyt yksin. Siis ystävien suhteen. Parisuhde minulla on. En vain jaksa ihmisiä enää. Koen, että elämäni on niin kuormittavaa ja kiireistä, ettei minulla ole aikaa ja voimia pitää yllä ystävyyssuhteita. Jos joskus on vapaa-aikaa, tahdon käyttää sen itseeni ja omiin harrastuksiini. Varmasti vaikutan oudolta ulkopuolisten mielestä. Ehkä olenkin outo. On tätä valintaa ihmetelty minulle suoraankin. Näin on mielestäni nyt hyvä. Olisi väärin toista kohtaan alkaa kaveeraamaan, mutta sitten ei koskaan ehtisikään/jaksaisikaan tavata. Tosin ei niitä kaveriksi tahtovia olekaan ilmaantunut enää moneen vuoteen.

Minulla on muutama hyvä ystävä, joihin pidän yhteyttä; yksi opiskelukaveri ja pari vanhaa työkaveria. He ovat mukavia, rehellisiä, älykkäitä ja sellaisia jalat maassa -tyyppejä. Mä olen huomannut, etten välttämättä edes halua laajaa ystäväpiiriä. Minulla on mukava aviomies ja ihanat lapset, joiden kanssa haluan viettää aikaa. Lisäksi pidämme yhteyttä sukulaisiin ja pariin miehen kaveriin perheineen.

Minulla tuo vähäinen kaverimäärä ei johdu siitä ettenkö saisi kavereita, vaan siitä että mä karsin nopeasti ympäriltäni selkäänpuukottajat, hyväksikäyttäjät, epärehelliset ja kierot tyypit, sekä negatiiviset haukkujat, mielenterveyspotilaat tai muutoin epäilyttävät tyypit. Kateet ja ilkeäluonteiset tyypit karsiutuvat myös. Miksi tuhlaisin aikaani heihin, kun voin viettää aikaa itselleni tärkeiden ja mukavien ihmisten parissa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei teininä ollut kavereita, koska en hankkinut uusimpia muotituotteita tai meikannut. En ollut ns massateini niin olin sitten yksin

Tuo voi olla myös helppo tapa selittää itselleen asiat parhain päin. Ei minullakaan ollut meikkejä eikä muotivaatteita, vaan käytin mummon kutomia vaatteita jne. Silti minulla oli ystäviä.

Tuli tässä vaan mieleen, että on ihan hölynpölyä, että ihmiset vetää kaltaisiaan puoleensa. No ehkä joskus, mutta useammin pätee se, että vastakohdat vetää puoleensa.

Mun ongelma on se, että vedän puoleeni älyttömän itsekeskeisiä, epäluotettavia ihmisiä puoleeni. Mutta en viihdy tällaisten ihmisten seurassa, joten olen sitten mielummin yksin.

Maailma on hyviä ihania ihmisiä täynnä, mutta vedän puoleeni kuraa 😆.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse jättäytynyt yksin. Siis ystävien suhteen. Parisuhde minulla on. En vain jaksa ihmisiä enää. Koen, että elämäni on niin kuormittavaa ja kiireistä, ettei minulla ole aikaa ja voimia pitää yllä ystävyyssuhteita. Jos joskus on vapaa-aikaa, tahdon käyttää sen itseeni ja omiin harrastuksiini. Varmasti vaikutan oudolta ulkopuolisten mielestä. Ehkä olenkin outo. On tätä valintaa ihmetelty minulle suoraankin. Näin on mielestäni nyt hyvä. Olisi väärin toista kohtaan alkaa kaveeraamaan, mutta sitten ei koskaan ehtisikään/jaksaisikaan tavata. Tosin ei niitä kaveriksi tahtovia olekaan ilmaantunut enää moneen vuoteen.

Minäkin tahdon vapaa aikani käyttää itseeni, mulla vaan se että niitä kavereita olisi tyrkyllä jotka haluaa mun seuraa :( kyllä mä kiitollinen olen heistä mutta yksin ollessani kukoistan ja olen onnellisin. Yhteen kaveriin meni välit kun en jaksanut hänen kanssaan viettää aikaa joka viikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei teininä ollut kavereita, koska en hankkinut uusimpia muotituotteita tai meikannut. En ollut ns massateini niin olin sitten yksin

Tuo voi olla myös helppo tapa selittää itselleen asiat parhain päin. Ei minullakaan ollut meikkejä eikä muotivaatteita, vaan käytin mummon kutomia vaatteita jne. Silti minulla oli ystäviä.

Tuo on niin totta ja juuri tyypillistä selittelyä ja vian kääntämistä muiden harteille, mitä aloituksessakin varmaan haettiin. Kivoille ihmisille löytyy aina ystäviä, vaikkei olisi muotifarkkuja päällä.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tässä vaan mieleen, että on ihan hölynpölyä, että ihmiset vetää kaltaisiaan puoleensa. No ehkä joskus, mutta useammin pätee se, että vastakohdat vetää puoleensa.

Mun ongelma on se, että vedän puoleeni älyttömän itsekeskeisiä, epäluotettavia ihmisiä puoleeni. Mutta en viihdy tällaisten ihmisten seurassa, joten olen sitten mielummin yksin.

Maailma on hyviä ihania ihmisiä täynnä, mutta vedän puoleeni kuraa 😆.

Silti niiden seura kelpaa jonkun aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut ystäviä/kavereita 10 vuoteen. Pakkohan vian on olla minussa sillä kaikilla entisillä ystävilläni on parisuhde ja paljon ystäviä. Minä en saa ystäviä enkä parisuhdetta. Tiedän että syy on minussa, en vain tiedä mikä se on. N29

Miksi et ota sinun kaltaista miestä? Siis miestä mikä on yksin.

Miksi tätä on alapeukutettu? Vai onko rima vielä 10v jälkeen siellä hunkstasolla? Et tingi et millään?

Mun yksinäisyys johtuu pääasiassa siitä että ei ole voimia sosiaaliseen elämään pitkäkestoisen masennuksen ja uupumuksen vuoksi. Lisäksi olen erittäin introvertti ja petyn helposti ihmissuhteissa, siksi olen myös varovainen ja vetäytyvä. Kaipaisin kuitenkin yhtä tai kahta hyvää ystävää. Kunpa olisi voimia ja kykyjä solmia ja ylläpitää ystävyyssuhteita ja rohkeutta päästää toinen ihon alle.

Prinssi Valkoisella Ratsulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut ystäviä/kavereita 10 vuoteen. Pakkohan vian on olla minussa sillä kaikilla entisillä ystävilläni on parisuhde ja paljon ystäviä. Minä en saa ystäviä enkä parisuhdetta. Tiedän että syy on minussa, en vain tiedä mikä se on. N29

Miksi et ota sinun kaltaista miestä? Siis miestä mikä on yksin.

Miksi tätä on alapeukutettu? Vai onko rima vielä 10v jälkeen siellä hunkstasolla? Et tingi et millään?

Alapeukuttakaa, mutta älkää perustelko.

Prinssi Valkoisella Ratsulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut ystäviä/kavereita 10 vuoteen. Pakkohan vian on olla minussa sillä kaikilla entisillä ystävilläni on parisuhde ja paljon ystäviä. Minä en saa ystäviä enkä parisuhdetta. Tiedän että syy on minussa, en vain tiedä mikä se on. N29

Miksi et ota sinun kaltaista miestä? Siis miestä mikä on yksin.

Miksi tätä on alapeukutettu? Vai onko rima vielä 10v jälkeen siellä hunkstasolla? Et tingi et millään?

Ehkäpä tuo sana 'ota' aiheutti alapeukut, ainakin minun kohdalla näin. 

Olisihan se ihan kivaa mennä ja ottaa mies tosta noin vaan, mutta kun eihän se ole niin yksinkertaista. Ja, jos mieskin on yksin, niin missähän tämän yksinäisen (mahdollisesti vielä introvertti kotonaolija) miehen tapaisi?

Minulla ei ole ollut parisuhdetta vuoden -98 jälkeen ja toki syynä on moni piirre minussa, mutta ei kukaan edes vilkaise minuun päin missään, jotta voisi tutustuminen alkaa, niin ota siinä sitten mies itsellesi. Olen siis myös yksinäinen introvertti kotonaolija (ei ole ystäviä). Tietysti käyn myös kodin ulkopuolellakin, mutta olen aikalailla näkymätön tuolla ulkona. 

(ohis)

Vierailija kirjoitti:

Mikä tää nykyinen "varo ihmisiä jotka vie energian!" - juttu on? Mikä teidän energiassa on niin spessua että sen voi viedä?

Sillä tarkoitetaan enemmänkin yleistä vastavuoroisuuden puutetta eli ihminen vain ottaa suhteelta mutta ei anna mitään vastineeksi

Prinssi Valkoisella Ratsulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut ystäviä/kavereita 10 vuoteen. Pakkohan vian on olla minussa sillä kaikilla entisillä ystävilläni on parisuhde ja paljon ystäviä. Minä en saa ystäviä enkä parisuhdetta. Tiedän että syy on minussa, en vain tiedä mikä se on. N29

Miksi et ota sinun kaltaista miestä? Siis miestä mikä on yksin.

Miksi tätä on alapeukutettu? Vai onko rima vielä 10v jälkeen siellä hunkstasolla? Et tingi et millään?

ööh ei hunks ja yksin aikaa viettävä mies sulje toisiaan pois..

Itse en niin kaipaa isoa ystäväporukkaa ympärilleni, vaan olen hyvin onnellinen näistä muutamasta joita on. Kaksi heistä teinivuosilta jääneitä ja yksi opiskeluajoilta.

Näin aikuisena +30v on hyvin vaikea sopia ystävyyssuhteita, vaikka lapsiakin on. On huomattavasti tarkempi ketä päästää elämäänsä ja kenelle uskaltaa avautua. Muutamat pettymykset ihmissuhteissa ovat tehneet varovaiseksi.