Ihmiset, joilla ei ole ystäviä

Kyllä minä myönnän että vika on minussa. Olen arka ja hiljainen, enkä viihdy suuressa ihmisjoukossa. Minuun on varmasti vaikea saada kontaktia.

Moni haluaisi olla kanssani enemmän tekemisissä, ystäväni. Mutta minä en halua, voin olla hyvänpäivän tuttu ja mukava työkaveri, enempää en kaipaa. Muutama ystävä riittää.

Tai väliaika narsisteista.

Yksinäisen täytyy oppia, ketkä ovat ei-narsistisia. Ns. normaalit ihmissuhteet.

Ihan kokemuksesta voin kertoa, että huono itsetunto, ujous ja häpeä estävät tehokkaasti ihmissuhteiden muodostuksen.

Minulla on vähän ystäviä, koska itse haluan niin. En kaipaa ympärilleni isoja määriä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse liityin taannoin pariin facebookin valtakynnalliseen kaverien etsintäryhmään ja siellä kyllä huomasi miksi osalla porukasta ei ollut kavereita. Joka päivä kauheita valituksia siitä miten kaikki on hylänneet, jatkuvaa syyttelyä ja itsessä ei tietenkään mitään vikaa.

Juuri tuon takia kannattaa some kiertää kaukaa ja hommata live-ystäviä.

Kyllä tarkoitus onkin löytää live-ystäviä. Facebook voi olla oikein hyvä paikka löytää uusia kavereita etsiviä henkilöitä, joita tapailla livenä.

Minulla on vain muutama ystävä, koska en jaksa pitää yhteyttä ihmisiin. Haluaisin pitää yhteyttä, mutta jotenkin koen sen hyvin uuvuttavaksi. En saa vastattua viesteihin enkä puheluihin. Siksi minuun ei sitten vastavuoroisesti jakseta pitää yhteyttä.

Miksi kaikilla pitäisi olla suuri määrä ystäviä ja hyvän päivän tuttuja? Toisille riittää ne pari hyvää ystävää ja ehkä oma perhe. Kaikki eivät kaipaa ympärilleen isoa laumaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain muutama ystävä, koska en jaksa pitää yhteyttä ihmisiin. Haluaisin pitää yhteyttä, mutta jotenkin koen sen hyvin uuvuttavaksi. En saa vastattua viesteihin enkä puheluihin. Siksi minuun ei sitten vastavuoroisesti jakseta pitää yhteyttä.

Sama mulla.

Ystävyys vaatii aina vastavuoroisuutta ja ennenpitkää vastavuoroisuuden vaakakuppi heilahtaa aina tasapainosta. Siksi välttelen ns ystävyyssuhteita.

Ja harrastan ainoastaan ihmisen kohtaamista.

Heitänpä tähän vastakysymyksen. Eli millaisilla luonteenpiirteillä saa ystäviä? Ja heitänpä tähän vielä esimerkin. Kun Tapio Suominen sai YLEltä lopputilin, niin Tapsalle oli sadellut Faceen kymmenittäin ystäväpyyntejä. Tapsa vain naureskeli asiaa Twitterissä, ja sanoi hyväksyneensä kaikki. Siinähän Tapsa sai roppakaupalla uusia hyviä ystäviä.

Mietin kyllä ihan joka päivä että minussa on jotain vikaa, kun olen epäonnistunut mitä luonnollisimmassa ja ihmiselle tärkeimmässä asiassa, jossa suurin osa muista näyttää onnistuvan. En vaan koskaan saa selville mikä se vika on, kun en saa palautetta asiasta.

Itselläni ei teininä ollut kavereita, koska en hankkinut uusimpia muotituotteita tai meikannut. En ollut ns massateini niin olin sitten yksin

Jätin ystäväni kun hänellä oli jatkuvasti mt-ongelmia,yritti monta kertaa itsaria,valehteli paljon ja saattoi jälkeenpäin tunnustaa että valehteli tästäkin asiasta. Ikinä ei tiennyt mikä oli totta.

Ja oli myös äkkipikainen meni lyhyen tuntemisen jälkeen miehen kanssa naimisiin saivat vauvan avioeroa haettiin heti samana vuonna. Ja taas uuden miehen kanssa lisää lapsia..

En vain jaksanut katsoa tuota menoa olin kuulemma tuon ihmisen ainoa kaveri.

Ahdistun siitä suhteiden ylläpitämisrumbasta.. Minulla on vain muutama ystävä, keitä näen silloin tällöin. Olen aina ollut samanlainen, ja nykyään asia ei vaivaa minua. Teininä pidin itseäni epänormaalina, kunnes huomasin että vanhempani ovat samanlaisia. Niin ja en ole kovinkaan ujo, tykkään ylläpitää keskustelua puhumalla muustakin kuin vain itsestäni.

T. N23

Ystävyys vaatii aina vastavuoroisuutta ja ennenpitkää vastavuoroisuuden vaakakuppi heilahtaa aina tasapainosta. Siksi välttelen ns ystävyyssuhteita.

Ja harrastan ainoastaan ihmisen kohtaamista.

Onko se jokin hyvän ihmisen mitta, että ympärillä pyörii iso ihmisjoukko?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei teininä ollut kavereita, koska en hankkinut uusimpia muotituotteita tai meikannut. En ollut ns massateini niin olin sitten yksin

Ah, tästä tuli mieleen omista yläaste-ajoista kun tulin kouluun merkkitakki päällä niin kaikki heti huomasivat ja olivat valmiina juttelemaan ja kehuivat, samaten kerran kun värjäsin hiukset niin sama juttu. Ihmiset ketkä ei muuten ollu kavereita tai ees jutelleet mulle.. niin naurettavaa tollanen. 

Vierailija kirjoitti:

Onko se jokin hyvän ihmisen mitta, että ympärillä pyörii iso ihmisjoukko?

Nykyään on.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kokemuksesta voin kertoa, että huono itsetunto, ujous ja häpeä estävät tehokkaasti ihmissuhteiden muodostuksen.

Veit sanat suustani. Vielä kun oppisi edes osin näistä ominaisuuksista pois ja saisi niitä pirun ihmissuhteita.

Joskus rohkeuden puuskassa tekisi mieli yrittää lähestyä jotakuta, mutta se tyssää siihen, kun en oikeasti tiedä missä ja miten.

En syyttele muita, mutta toivon että muut ihmiset lähestyisivät meitä ujoja reppanoita useammin, tulisivat vähän vastaan. Jos muut vaikka joskus huomaisivat että joku kaipaa seuraa mutta ei uskalla tehdä aloitetta.