Miksi työpaikallani eräs ylemmässä virassa oleva mies ei katso minua silmiin kun puhun hänelle?
Tämä on alkanut häiritä minua. Aina kun menen nykyisin puhumaan hänelle (työasioista tietenkin) hän ei koskaan katso silmiin! En epäile että hän olisi ihastunut, siitä ei missään tapauksessa ole kyse. Minusta tuntuu että joku on puhunut hänelle minusta pahaa selän takana. Voisiko katsekontaktin välttely johtua siitä? Pelkää, että katse paljastaa ajatukset?
Toivon todella että näin ei ole ja kuvittelen vain. 
Voisiko tuo tapa olla vain hänen tapansa? Että hänestä on kiusallista katsoa toista puhuessa?
Tämä ihminen on sellainen mitä arvostan (hän muistuttaa veljeäni), joten tuntuu pahalta ajatella että hän ei arvostaisi minua.
Sanokaa mulle, että mä vain kuvittelen!
Kommentit (27)
Mä kyllä olen sitä mieltä että ap kyselee tuota ihan väärästä paikasta. Ei täällä mitään ajatustenlukijoita olla.
voi olla tapa. Käyttäytyykö samoin muiden kanssa?
Syvä ihailu jotain ihmistä kohtaan saattaa aiheuttaa tuon reaktion, toki monella ihmisillä on tuollainen tapa puhuessaan kun keskittyy kovasti.
En tiedä ap minkä ikäinen olet, mutta kerronpa sinulle. Sellaisia ihmisiä ON, jotka eivät katso silmiin. Sitä en tiedä miksi he eivät katso ja mielstäni se on kummallista. Voisiko joku sellainen kertoa, joka ei katso silmiin 🤩?
Minustakin tuntuu oudoilta semmoiset ihmiset jotka ei keskustellessa ota katse kontaktia tuntuu kuin valehtelisivat.
Inhoan erästä työkaveriani yli kaiken ja mun on vaikea katsoakaan häntä.
Kaikki eivät tykkää katsoa silmiin ja se on ihan okei.
Kyllä hän katsoo, mutta väärää silmääsi. Teitä ulospäin karsastavia on vaikea katsoa, kun ei tiedä minne te katsotte.
Vierailija kirjoitti:
voi olla tapa. Käyttäytyykö samoin muiden kanssa?
Olen yrittänyt tarkkailla häntä vaivihkaa kun juttelee muiden kanssa ja mielestäni hän katsoo muita silmiin ja on jotenkin ystävällisempi heille.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuntuu oudoilta semmoiset ihmiset jotka ei keskustellessa ota katse kontaktia tuntuu kuin valehtelisivat.
Juuri tällainen fiilis itsellenikin tulee. Kunpa tietäisin onko tämä vain omaa kuvitelmaani. Helpottaisi kovasti.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Jos se katsoo tisseihin?
Mulla on aina peittävä paita ja rinnat kokoa A, että enpä usko :D
-ap
Vierailija kirjoitti:
Inhoan erästä työkaveriani yli kaiken ja mun on vaikea katsoakaan häntä.
Tätä pelkäänkin :(
-ap
No se ei pidä sinusta! Ihan yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Syvä ihailu jotain ihmistä kohtaan saattaa aiheuttaa tuon reaktion, toki monella ihmisillä on tuollainen tapa puhuessaan kun keskittyy kovasti.
Ehei kyse ole ihailusta, ei mitään siihen viittavaa ole koskaan ollut, esim. viipyviä katseita tms. Hän on alusta alkaen ollut minulle kuin veli, koska ovat veljeni kanssa hyvin samannäköisiä ja -tyyppisiä.
-ap
sellaista noissa julkishallinnon hommissa on. Hae oikeisiin töihin niin asiat muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ap minkä ikäinen olet, mutta kerronpa sinulle. Sellaisia ihmisiä ON, jotka eivät katso silmiin. Sitä en tiedä miksi he eivät katso ja mielstäni se on kummallista. Voisiko joku sellainen kertoa, joka ei katso silmiin 🤩?
Minä olen sellainen. Minusta silmiin katsominen tuntuu jotenkin kiusalliselta (en tiedä miksi) ja väkisinkin katse pyrkii kääntymään pois. En tee sitä yrittääkseni salailla tai valehdella, se vaan tapahtuu automaattisesti. Toki aina välillä yritän kääntää katsetta takaisin osoittaakseni, että kuuntelen yhä.
Ja kaikista hassuinta: tätä tapahtuu enemmän tuttujen kuin vieraiden ihmisten kanssa. Minun on paljon vaikeampaa katsoa silmiin tuttua ja läheistä ihmistä kuin jotain ihan vierasta.
Itse katson silmiin kaikkia, paitsi jos todella inhoan henkilöä. Itseltäni katsekontaktin puute on erittäin vihamielinen ele, jota en käytä käytännössä koskaan.
Pelkää ihastuvansa ja taistelee sitä vastaan.