Lue keskustelun säännöt.
En tiedä miten te toiset kestätte äidin kuoleman
04.08.2018 |
Äitini ei ole vielä kuollut, mutta sairas ja hiipumaan päin. Tänään kaupassa lapsi itki, huutaen äitiä. Vaikka oli tyyliin haluan kaiken vaikka repimällä tuotteet rikki, niin aloin itkeä. Kauhea paniikki pois kaupasta. Tuli sairas ikävä äitiä.
Kommentit (23)
Äitini kuoli yllättäen ollessani alle 30 v. Eipä siinä vaihtoehtoja ollut kuin kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... tätä jnkn verran viimeaikoina miettinyt... äitini on aika perusterve, mutta viime vuosina menettänyt elämänhalun ja luonne muuttunut erakkomaisemmaksi.
Koskaan en ole ollu mitenkään kovin läheinen äidin kanssa. Ennemmin isän tyttö.
Tapaan vanhempiani pikaisesti 2-3x vuodessa.
Jotenkin uskoisin että äidin kuolema tulee olemaan ” väistämätön tosiasia”, isän kuolema varmaan se kovempi paikka. Mutta ei voi tietää
Minulla oli vaikea äitisuhde, äiti e i juuri arvostanut tyttäriään ja vaati aina enemmän, koskaan ei ollut iittävän hyvä. Pojat oli hyviä ( meitä oli iso perhe). Kun synnyin, niin isoveljeni vakava, kuolemaan johtanut sairaus oli juuri diagnosoitu. Ehkei äiti juuri tunnesidettä minuun voinut luoda. Olinkin isän tyttö. Isää kaipaan edelleen ja hänen kuolemansa otti koville. Äiti kuoli myöhemmn, ja yllättäen stressi ja suru tuli esiin minulla fyysisinä vaivoina. Kun annoin itselleni lvan purkaa mielestäni kaiken epä
Oikeudenmukaisuuden, pettymyksen, vihan äitiä kohtaan, niin sen jälkeen aloin muistaa äidistä hyviäkin muistoja, joitain retkiä, yhdessä uuhaamista, joitain hyviä hetkiä. Sen jälkeen olen ollut sujut äitini muiston kanssa, ja ym,ärrän hänen käytöksensä syitä paremmin.