Lue keskustelun säännöt.
Olen 44v
04.08.2018 |
Ja olen joutunut "hautaamaan" mummoni, pappani, mieheni, äitini, tätini, tädin miehen, appivanhemmat. Onko kohdalleni osunut paljon surua vai miten muilla samanikäisillä?
Kommentit (10)
Ikää 44 ja isä kuollut jo 90-luvulla. Muuta murhetta kyllä on elämä mukanaan tuonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noinhan tuo alkaa olla tässä iässä, vanhat lähtevät ja meistä tulee se vanhin sukupolvi. Minulla on muuten sama lista mutta mies elää. Työkavereita on myös lähtenyt, syövälle kaikki noin viisi-kuusikymppisinä.
Terkuin 46v.
Elää minunkin nykyinen mieheni. Tuntuu jotenkin erikoiselta olla se vanhin sukupolvi ja kasvattaa lasta ilman isovanhempia
Mä olin jo 36-vuotiaana suvun matriarkka. Sen jälkeen on lähtenyt vielä moni mies. Ei auta kuin sopeutua ja järjestää asiansa kondikseen mahdollisimman hyvin tulevaa lähtöä ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalaa! Otan osaa 💗
Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummut, papat ja isä kuolivat jo ennen kuin täytin 20 v.
Sama ikä! Kaikki isovanhempani kuolivat ennen mun 12 ikävuotta. Olen haudannut myös molemmat vanhempani, äitini kuoli jo vuosikymmeniä sitten. Setiä, tätejä ja serkkujakin on myös kuollut liuta, ja samaten miehen isovanhemmat. Ei minusta tässä ole mitään kummallista, näin se elämä vain menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattivalittajan lauantai-ilta sujuu näköjään mukavissa tunnelmissa kuolemaa miettien.
Onko perheesi ja sukusi työväestöä sosiaaliluokaltaan? Heillä yl. Lyhyempi elämä rankan työn takia. Arvaan myös perään, että sukusi itä-Suomesta.
Noinhan tuo alkaa olla tässä iässä, vanhat lähtevät ja meistä tulee se vanhin sukupolvi. Minulla on muuten sama lista mutta mies elää. Työkavereita on myös lähtenyt, syövälle kaikki noin viisi-kuusikymppisinä.
Terkuin 46v.