Lasten huoltajuus

Kai miehellä on huoltajuus nytkin? Hän on velvollinen huolehtimaan lapsista.

Meneekö sinulla huoltajuus ja tapaamiset sekaisin? Huoltajuudesta ei kannata luopua, sitä ei helpolla saa takaisin.

On ihan luonnollista, että ei halua exäänsä onaan kotiin oleskelemaan. Jokin muu ratkaisu täytyy löytyä. Oletko ollut yhteydessä lastensuojeluun? Tee lapsista itse ls-ilmoitus. Sossut varmasti ehdottavat miehelle, että tämä pitäisi enemmän lapsia luonaan.

Saatko itsellesi apua? Onko terapeuttia, lääkäriä? Onko sinulla ystäviä?

Kuulostat lapsiasi rakastavalta äidiltä. Joskus väsyy ja silloin pitää saada levätä. Älä kuitenkaan uhkaile millään. Siitä ei ole apua.

Fkkdl kirjoitti:

Minä ja lasteni isä olemme eronneet. Lasten isä tippui eron jälkeen tukevasti takajaloilleen, minä rähmälleni kuraan. Eron jälkeen sovittiin vuoroviikkohoidosta.

Nyt, puolen vuoden jälkeen, elämäni on huteralla tolalla. Pelkään putoavani yhteiskunnan kelkasta, syrjäytyväni. Olen psyykkisesti sairastunut. Voimavarani ovat lähes nollassa. Olen vaarassa menettää työni.

Tuntuu, että ainoa tapa pysyä kiinni yhteiskunnassa olisi, että saisin pitää työni. Työn lisäksi en kuitenkaan tällä hetkellä jaksa yhtään mitään muuta, kuin terapian, jonka olen aloittamassa.

Työn säilyttämiseksi lasten isän olisi otettava huoltajuus itselleen esim puoleksi vuodeksi. Uskon, että sen jälkeen olisin saanut elämäni suht kuntoon, levättyä, ja taas elämänhallinnasta kiinni. Tällä hetkellä en jaksa sekä vanhemnuutta että työtä. Lapset ovat alle kouluikäisiä.

Olen ehdottanut tätä lasten isälle. Että lapset olisivat arkisin hänellä, viikonloppuisin minulla. Lasten isällä on viihtyisä, iso ja ihana omakotitalo, minulla pieni kaksio. Haluaisin käydä hoitamassa lapsia isänsä luona - lasten hyvinvoinnin vuoksi. Ja puolen vuoden tai vuoden jälkeen palaisimme vuoroviikkojärjestelyyn. Uskon, että olisin saanut talouteni viimeistään vuoden kuluttua siihen uskoon, että saisin isomman ja viihtyisämmän asunnon, johon lapsilla olisi hyvä tulla.

Lasten isälle tämä ei kuitenkaan käy. Hän sanoo, ettei jaksaisi. Minusta tuntuu, ettei hän tajua, miten vakava tilanne on. Luulen, että kyse on vain siitä, että hän ei ole valmis luopumaan vapaaviikoistaan. Hänen elämässään kaikki on kuitenkin hyvin. Luulen myös, että jos hän ymmärtäisi miten vaikea tilanteeni on, hän suostuisi järjestelyyn.

Kula tällaista tilannetta on oikea taho ratkomaan? Olisin valmis, ja haluaisinkin, ottaa rakkaat lapsenki luokseni vaikka ikiajoiksi, jos vain selviäisin tästä omasta tilanteestani.

Jotenkin tuntuu, että tässä mennään vain vaikeimman kautta siihen, että lasten isän on otettava lapset itselleen, kun tipun yhteiskunnasta: menetän asuntoni, työni, teen itsemurhan tms.

En haluaisi lasten isää uhkailla näillä skenaarioilla. Se nimenomaan vaikuttaisi uhkailulta. Mistä ei ole kyse. Vaan lasten hyvinvoinnista.

Ota kuntasi lastenvalvojaan yhteyttä. He auttavat kyllä ja sovitte tapaamisen. Kerrot tilanteesi avoimesti ja pyydät tätä käytäntöä ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä. Totta kai exäsi pitää suostua mutta ehkä hän ymmärtää tilanteen paremmin siellä tapaamisessa.

Näinhän se menee yleensä että lapset toisella vanhemmalla asumassa ja toisen luona pari vkonloppua kuukaudessa, eikä kenenkään tarvitse luopua huoltajuudesta. Asia paperille lastenvalvojan luona.

Vierailija kirjoitti:

Meneekö sinulla huoltajuus ja tapaamiset sekaisin? Huoltajuudesta ei kannata luopua, sitä ei helpolla saa takaisin.

On ihan luonnollista, että ei halua exäänsä onaan kotiin oleskelemaan. Jokin muu ratkaisu täytyy löytyä. Oletko ollut yhteydessä lastensuojeluun? Tee lapsista itse ls-ilmoitus. Sossut varmasti ehdottavat miehelle, että tämä pitäisi enemmän lapsia luonaan.

Saatko itsellesi apua? Onko terapeuttia, lääkäriä? Onko sinulla ystäviä?

Kuulostat lapsiasi rakastavalta äidiltä. Joskus väsyy ja silloin pitää saada levätä. Älä kuitenkaan uhkaile millään. Siitä ei ole apua.

En aio enkä halua uhkailla. En vain tiedä, miten saisin lasten isän ymmärtämään, että kyse on hänen omien lastensa parhaasta.

Kyse on tästä: Kuka voi mitata, millaiset kenenkin voimavarat ovat? Minulle on ilmiselvää, että lasten isän voimavarat tällähetkellä paremmat kuin minun. Mutta mikä minä olen sitä arvioimaan toisaalta? Ehkä lasten isä väsyy myös, jos "joutuu" olemaan lasten kanssa lähes jatkuvasti minun sairastumiseni vuoksi?

Minulla ei ole ystäviä eikä muuta tukiverkostoa. Olen yrittänyt saada apua viranomaistaholta, mutta en oikein saa apua, koska en ole umpihullu.

Ehkä tosiaan on tehtävä ls-ilmoitus...

Ei se niin mene, että huoltajuudesta pitää luopua, jos on vaikeaa. Tai jos ei pysty huolehtimaan vuoroviikoin lapsista. Mulla ja mun lasten isällä on paperilla yhteishuoltajuus, vaikka isä on mt-ongelmia takia pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä ja tapaa lapsia noin tunnin viikossa, ei koskaan omassa kodissaan, ei koskaan yötä. Silti ei tulisi mieleenkään ehdottaa, että hän luopuisi huoltajuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei se niin mene, että huoltajuudesta pitää luopua, jos on vaikeaa. Tai jos ei pysty huolehtimaan vuoroviikoin lapsista. Mulla ja mun lasten isällä on paperilla yhteishuoltajuus, vaikka isä on mt-ongelmia takia pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä ja tapaa lapsia noin tunnin viikossa, ei koskaan omassa kodissaan, ei koskaan yötä. Silti ei tulisi mieleenkään ehdottaa, että hän luopuisi huoltajuudesta.

Minulla tosiaan saattaa mennä käsitteet huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta sekaisin. Tässä ei nyt sinänsä ole kysymys huoltajuudesta, en ole siitä aikonut luopua. Tässä ei taistella siitä, kuka SAA lapset luokseen. Tässä on kyse siitä, kuka "joutuu ottamaan" lapset. Kärjistän noin, jotta ilmaisisin selkeämmin, mistä kyse. Todellisuudessa sekä lasten isä että minä rakastamme lapsia. Kuten sanoin aiemmin, jos olisin kunnossa, ottaisin lapset erittäin mielelläni vaikka kokoaikaisesti luokseni. Kysymys on siitä, ettei lasten isä tunnu ymmärtävän, että olisi lasten etu, jos saisivat olla hetken pääasiassa isänsä luona, jolla on paremmat mahdollisuudet pitää huolta heidän tarpeistaan tällä hetkellä.

Miten sinä tajusit, että lastesi isä ei ole kykenevä huolehtimaan lapsista? Mietin tässä, miten saisin omieni isän tajuamaan asian.

Tuntuu, että ongelma on se, että asiat eivät vielä ole täysin perseellään. Olen vain tarpeeksi kartalla tilanteesta itse, että näen mihin tämä on menossa. Miten saada toinenkin näkemään se..

Lasu ilmoitus vaan rohkeasti. Ja kerro miten akuutti tilanne on. Sielä sitten kartoitetaan tilanne ja jos on selvää, että lapset pitää saada joksikin aikaa muualle asumaan, on vaihtoehtoja siihen. Joko isä ottaa lapset tai joku muu läheinen ihminen. Avohuollon sijoituksella myös vieras perhe on mahdollinen. Huostaanottoa tuskin tuossa tilanteessa tarvitaan, kun oletus on, että tarvitset nyt vaan aikaa kuntoutua.

Fkdkdk kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se niin mene, että huoltajuudesta pitää luopua, jos on vaikeaa. Tai jos ei pysty huolehtimaan vuoroviikoin lapsista. Mulla ja mun lasten isällä on paperilla yhteishuoltajuus, vaikka isä on mt-ongelmia takia pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä ja tapaa lapsia noin tunnin viikossa, ei koskaan omassa kodissaan, ei koskaan yötä. Silti ei tulisi mieleenkään ehdottaa, että hän luopuisi huoltajuudesta.

Minulla tosiaan saattaa mennä käsitteet huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta sekaisin. Tässä ei nyt sinänsä ole kysymys huoltajuudesta, en ole siitä aikonut luopua. Tässä ei taistella siitä, kuka SAA lapset luokseen. Tässä on kyse siitä, kuka "joutuu ottamaan" lapset. Kärjistän noin, jotta ilmaisisin selkeämmin, mistä kyse. Todellisuudessa sekä lasten isä että minä rakastamme lapsia. Kuten sanoin aiemmin, jos olisin kunnossa, ottaisin lapset erittäin mielelläni vaikka kokoaikaisesti luokseni. Kysymys on siitä, ettei lasten isä tunnu ymmärtävän, että olisi lasten etu, jos saisivat olla hetken pääasiassa isänsä luona, jolla on paremmat mahdollisuudet pitää huolta heidän tarpeistaan tällä hetkellä.

Miten sinä tajusit, että lastesi isä ei ole kykenevä huolehtimaan lapsista? Mietin tässä, miten saisin omieni isän tajuamaan asian.

Tuntuu, että ongelma on se, että asiat eivät vielä ole täysin perseellään. Olen vain tarpeeksi kartalla tilanteesta itse, että näen mihin tämä on menossa. Miten saada toinenkin näkemään se..

Meillä on hyvin erilainen tilanne kuin teillä. On ollut alusta asti itsestään selvää, että minä olen vastuussa lapsista käytännössä yksin, koska olin sitä jo yhdessä ollessamme. Isän mielenterveysongelmat alkoivat jo monta vuotta ennen eroa. Minä haluaisin enemmän kuin mitään muuta, että isä olisi kykenevä ja halukas ottamaan lapset useammin tai edes joskus. En edes usko, että johtuu pelkästään mielenterveyssyistä se, ettei lasteni isä juuri tapaa lapsiaan. Hän ei ole koskaan ollut läsnä oleva isä.

Ehdottomasti sinun kannattaa ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja sopia tapaamisista uudelleen niin, että saat itsesi kuntoon. Selitä tilanne lastenvalvojalle. Huoltajuudesta ei kannata luopua, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kenen luona lapset asuvat tai miten tapaamiset on sovittu.

Tsemppiä kovasti! Kyllä sinä selviät.

Vierailija kirjoitti:

Fkdkdk kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se niin mene, että huoltajuudesta pitää luopua, jos on vaikeaa. Tai jos ei pysty huolehtimaan vuoroviikoin lapsista. Mulla ja mun lasten isällä on paperilla yhteishuoltajuus, vaikka isä on mt-ongelmia takia pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä ja tapaa lapsia noin tunnin viikossa, ei koskaan omassa kodissaan, ei koskaan yötä. Silti ei tulisi mieleenkään ehdottaa, että hän luopuisi huoltajuudesta.

Minulla tosiaan saattaa mennä käsitteet huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta sekaisin. Tässä ei nyt sinänsä ole kysymys huoltajuudesta, en ole siitä aikonut luopua. Tässä ei taistella siitä, kuka SAA lapset luokseen. Tässä on kyse siitä, kuka "joutuu ottamaan" lapset. Kärjistän noin, jotta ilmaisisin selkeämmin, mistä kyse. Todellisuudessa sekä lasten isä että minä rakastamme lapsia. Kuten sanoin aiemmin, jos olisin kunnossa, ottaisin lapset erittäin mielelläni vaikka kokoaikaisesti luokseni. Kysymys on siitä, ettei lasten isä tunnu ymmärtävän, että olisi lasten etu, jos saisivat olla hetken pääasiassa isänsä luona, jolla on paremmat mahdollisuudet pitää huolta heidän tarpeistaan tällä hetkellä.

Miten sinä tajusit, että lastesi isä ei ole kykenevä huolehtimaan lapsista? Mietin tässä, miten saisin omieni isän tajuamaan asian.

Tuntuu, että ongelma on se, että asiat eivät vielä ole täysin perseellään. Olen vain tarpeeksi kartalla tilanteesta itse, että näen mihin tämä on menossa. Miten saada toinenkin näkemään se..

Meillä on hyvin erilainen tilanne kuin teillä. On ollut alusta asti itsestään selvää, että minä olen vastuussa lapsista käytännössä yksin, koska olin sitä jo yhdessä ollessamme. Isän mielenterveysongelmat alkoivat jo monta vuotta ennen eroa. Minä haluaisin enemmän kuin mitään muuta, että isä olisi kykenevä ja halukas ottamaan lapset useammin tai edes joskus. En edes usko, että johtuu pelkästään mielenterveyssyistä se, ettei lasteni isä juuri tapaa lapsiaan. Hän ei ole koskaan ollut läsnä oleva isä.

Ehdottomasti sinun kannattaa ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja sopia tapaamisista uudelleen niin, että saat itsesi kuntoon. Selitä tilanne lastenvalvojalle. Huoltajuudesta ei kannata luopua, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kenen luona lapset asuvat tai miten tapaamiset on sovittu.

Tsemppiä kovasti! Kyllä sinä selviät.

Kiitos tsempeistä! Teen lasun heti maanantaina. Tsemppiä myös sinulle/teille!

Teet omista lapsistasi lastensuojeluilmoituksen.

Kuulostat ap todella ihanalta ja välittävältä äidiltä! Ei ole helppo erota, ei kokea sitä, että tarvitsee apua. Rakkautesi lapsia kohtaan välittyy näistä lyhyistäkin viesteistä. Muistathan, että varsinkaan pienet lapset eivät tarvitse isoa ja hienoa kotia, vaan se kaksip riittää kyllä, erityisesti koska heillä on vielä hienompaa isän luona.

Jos koet, että haluat kertoa lasten isälle ls-ilmoituksesta etukäteen, niin se saattaa saada isän auttamaan ilmankin.